Kysymys: Saako uskova solmia avioliiton ei-uskovan kanssa?

Avioliitto on kaikkein läheisin sukulaissuhde sellaisen miehen ja sellaisen naisen välillä, jotka eivät ole luonnostaan sukulaisia – eivät ainakaan läheisiä. Raamattu sanoo ”Mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja he tulevat yhdeksi lihaksi,” mikä tietenkin tarkoittaa sukupuoliyhteyttä, mutta samalla viittaa myös juuri tuohon uuteen, läheiseen sukulaisuuteen. Tämän sukulaisuuden merkkinä on meidän kulttuurissamme myös yhteinen sukunimi.

Ihmisten välinen yhteiselämä ei aina ole yksinkertaista. Avioerojen valtava määrä on yksi ilmaus siitä. Jo siksikin on viisasta, että aviopuolisoilla on yhteinen arvopohja, yhteiset päämäärät ja yhteinen usko. Kristitylle aviopuolisoa etsivälle on siis hyvä ja tärkeä neuvo pyytää itselleen kristittyä aviopuolisoa ja etsiäkin sellaista.

Kristitty rukoilee Jumalaa, käy säännöllisesti kirkossa, kasvattaa lapsensa Jumalan sanalle kuuliaisiksi ja pyrkii noudattamaan Jumalan käskyjä, myös 1. käskyä: Meidän tulee pelätä ja rakastaa Jumalaa yli kaiken (katekismuksen selitys). Usein tämä ei sovi ei-kristitylle. Rakastuminen, ihastuminen on suurenmoinen Jumalan lahja – hienoimpia asioista elämässä. Ihastuksen vallassa on kuitenkin helppo unohtaa monia tärkeitä asioita, jotka sitten vaikuttavat koko elämään. Minun neuvoni on: Mene avioliittoon kristittynä kristityn kanssa, niin voi myös elää kristittynä, pitää kotisi kristittynä ja kasvattaa lapsesi kristillisesti.

Jotkut kristityt katsovat, että Raamattu suorastaan kieltää menemästä ei-kristityn kanssa naimisiin. ”Älkää antautuko kantamaan vierasta iestä yhdessä uskottomien kanssa; sillä mitä yhteistä on vanhurskaudella ja vääryydellä? Tai mitä yhteyttä on valkeudella ja pimeydellä? Ja miten sopivat yhteen Kristus ja Beliar? Tai mitä yhteistä osaa uskovaisella on uskottoman kanssa?” (2. Kor. 6:14-15)
Tämä on voimakas sana, joka tulee ottaa huomioon kaikissa ”yhteisen ikeen” kantamista vaativissa elämäntilanteissa. Se on vakava neuvo myös avioliiton suhteen. Paavali ei kuitenkaan tässä kirjoita erityisesti avioliitosta, joten tätä lausetta ei voi pitää ehdottomana kieltona mennä avioliittoon ei-kristityn kanssa. Onpa monessa kulttuurissa vielä meidän aikanammekin mahdotonta edes itse valita aviopuolisoaan. Kristitylle nuorelle saattavat vanhemmat valita ei-kristityn puolison. Jos joku on sellaisessa avioliitossa, jossa toinen puolisoista ei ole kristitty, tulee hänen tietenkin olla hyvä puoliso, rukoilla itsensä, puolisonsa ja lastensa puolesta, että Jumala kirkastaisi armonsa kaikille. Hänen tulee iloisin mielin tehdä velvollisuutensa ja elää oikeana puolisona. Ehkäpä Jumala antaa myös sen armon, että ei-kristitystä tulee kristitty.

On tärkeää elää johdonmukaisesti kristittynä, pysyä seurakunnan ja armonvälineiden yhteydessä ja tehdä seurakuntaan liittyminen, Jumalan sanan kuunteleminen ja noudattaminen mahdollisimman helpoksi myös aviopuolisolle. Painostamalla, pakottamalla ja vikoilemalla, kaikkein vähiten moralisoimalla ja nalkuttamalla ei ketään tuoda Kristuksen luo.

Entä, jos olen jo kihloissa, ja tulen silloin uskoon? Onko silloin kihlaus purettava? Jotkut katsovat, että kihlaus on tuolloin purettava. On kuitenkin ajateltava, mitä kihlaus merkitsee. Kihlaus on lupaus mennä naimisiin, pysyä uskollisena ja kuulua vain tulevalle puolisolleen. Olisiko sitten usko, uusi suhde vanhurskaaseen Jumalaan syynä lupauksen peruuttamiseen? Usko Jumalaan tekee kihlauksen entistäkin vakavammaksi ja pyhemmäksi. Jos kihlaukseen ei liity jokin Jumalan sanan vastainen seikka, esimerkiksi oman tai kihlatun aikaisempi rikottu avioliitto tai muu raskas syy, ei sitä kristityn tule itse purkaa. Kristityn tulee tehdä kihlatulleen selväksi, mitä usko hänelle merkitsee. Sehän ei ole vain joku sydämen sisäinen asia, vaan uusi liitto Jumalan ja seurakunnan kanssa. Se merkitsee käytännön elämän muutosta: sunnuntaisin uskova käy kirkossa ja pyrkii Jumalan armon avulla elämään pyhää ja puhdasta, Jumalan käskyjen mukaista elämää.

Minun neuvoni siis on: kristitty, mene kristityn kanssa naimisiin. Jos olet naimisissa ei-kristityn kanssa, elä oikein, luota Jumalaan, älä pane puolisosi uskolle esteitä.

Ks. myös avioliitto.