Kun paavi kutsui vuonna 1537 yleisen kirkolliskokouksen Mantovaan, myös uskonpuhdistajat saivat sinne kutsun. Heidän kannalta oli kuitenkin uhkaavaa, että paavi vaati heiltä alistumista odotettavissa olevaan enemmistöpäätökseen, jossa uskonpuhdistus torjuttaisiin. Augsburgin tunnustuksen tunnustaneet ja sen ympärille ryhmittyneet Schmalkaldenin liitot jäsenet joutuivat nyt harkitsemaan kannanottoaan kutsuun. Lutheria pyydettiin laatimaan opinkohtien muotoon laadittua selvitystä, jota voitaisiin käyttää konsiilissa. Lutherilta odotettiin neuvoa erityisesti siitä, missä kohdin oli mahdollista antaa rauhan ja yksimielisyyden vuoksi myöten, missä taas ei. Tehtävänantoon liittyi myös toinen näkökohta. Luther oli sairastellut, ja sen vuoksi häneltä odotettiin hengellistä testamenttia. Lutherin kirjoitettua tekstin se alistettiin johtavien teologien tarkistettavaksi.

Luther oli jakanut esityksensä kolmeen osaan silmällä pitäen sitä, missä määrin yksimielisyys katolisen osapuolen kanssa olisi eri kohdissa mahdollista. Ensiksi opinkohdissa käsiteltiin Jumalan majesteettia koskevat kohdat, joista ei ollut mitään kiistaa. Toisen osan muodostavat opinkohdat, joissa yksimielisyys ei Lutherin mielestä ollut mahdollista. Ensimmäinen niistä oli uskonvanhurskautta koskeva pääopinkohta, josta Luther lausui: ”siitä ei voi yhtään väistyä tai antaa periksi, vaikka taivas ja maa ja kaikki muu katoavainen sortuisivat”. Kolmas osa sisältää opinkohdat, joista oli mahdollista keskustella katolilaisten kanssa. Perusasenteessaan Luther oli kuitenkin varsin taipumaton.

Lutherin laatimat opinkohdat olivat, kuten Augsburgin tunnustus, uskonkäsityksen pohjalta nouseva vastaus ajankohtaisen tilanteen esittämiin haasteisiin, ei tyhjentävä opinesitys. Tehtävänannon perusteella sillä oli kuitenkin myös laaja-alaisemman henkilökohtaisen tunnustuksen luonne. Tässä mielessä se on selkeimmin luterilaisen kirkon tunnustuskirjoja. Teoksen alkukieli on saksa.

Schmalkaldenin opinkohdat otettiin vuoden 1563 jälkeen useissa luterilaisissa ruhtinaskunnissa ja kaupungeissa hyväksyttyjen oppiasiakirjojen kokoelmiin (Corpus doctrinae). Näiden esikuvien mukaisesti ne otettiin 1580 luterilaisen kirkon tunnustuskirjojen joukkoon.

KIRJALLISUUTTA
Gassmann & Hendrix: Fortress Introduction to the Lutheran Confessions
Bente: Historical Introductions to the Symbolical Books of the Evangelical Lutheran Church