Kysymys: Mitkä ovat raamatulliset perusteet kutsua (toisinaan myös Lähetyshiippakunnassa) pastoria isäksi? Jeesus kuitenkin sanoo: ”Ja isäksenne älkää kutsuko ketään maan päällä, sillä yksi on teidän Isänne, hän, joka on taivaissa.” (Matt. 23:9)”
Vastaus: Kiitos mainiosta kysymyksestä. Aiheeseen liittyen nousee varmasti useampikin tekijä, jotka on hyvä ottaa esiin.
Ensimmäinen asia on kysymyksessä esitetty nimenomainen Raamattuun liittyvä opetus. Jeesuksen opetuksessa tässä kohdassa tämä termi ’isä’ viittaa tietenkin Jumalaan. Tämä taivaan Isän asema on aivan ainutlaatuinen ja hänelle kuuluu erityinen auktoriteetti. Hänen edessään kaikki ihmiset ovat lapsia. Hän ei myöskään kohtele heitä väärin. Hänen sanansa on totuus ja näin ollen hänen auktoriteettinsa on ehdoton. Tähän samaan liittyy myös Paavalin sanat Jumalasta Efesolaiskirjeen kolmannessa luvussa, missä hän kirjoittaa: Sentähden minä notkistan polveni Isän edessä, josta kaikki, millä isä on, taivaissa ja maan päällä, saa nimensä. (Ef. 3:14-15). Hän on jokaisen hyvän isän esikuva, mutta hän on myös se, joka järjestää ja käskee kaiken hyvän tahtonsa mukaan.
Miten siis tulisi ymmärtää Jeesuksen sanat? Nähdäksemme ei ole perustelua ottaa äärimmäisen jyrkkää suhtautumista Jeesuksen sanoihin. Muuten vaikkapa apostolitkin olisivat syyllistyneet siihen mitä Jeesus kielsi. Nähdäksemme Raamattu ei kielläkään ketään kutsumasta toista ihmistä isäksi. Sillä muutoinhan tämä sama periaate tarkoittaisi, että emme voisi kutsua omia maallisia isiämmekään nimityksellä ’isä’. Näemme kuitenkin, ettei Raamatussa asiaa ole ymmärretty näin. Voimme tehdä monia nostoja asiaan liittyen:
Paavali nimittää itseään Korintin seurakunnan isäksi
1. Kor. 4:15 ”Vaikka teillä Kristukseen uskovina olisi tuhansia kasvattajia, teillä on vain yksi isä. Minähän teidät olen evankeliumia julistamalla synnyttänyt Kristukseen Jeesukseen uskoviksi”
Paavali puhuu siitä mikä on paimenen tehtävä: rohkaista seurakuntaa, kuin isä.
1. Tess. 2:11 ”Niin kuin tiedätte, me kehotimme ja rohkaisimme teitä jokaista kuin isä lapsiaan”
Paavali kutsuu Timoteusta, sekä Onesimosta hengellisiksi pojikseen
Filem. 10 ”vetoan sinuun poikani Onesimoksen puolesta, jonka isäksi olen vankina ollessani tullut.”
1. Tim. 1:1-2 ”Paavali, Kristuksen Jeesuksen apostoli, jonka Jumala, meidän pelastajamme, ja Kristus Jeesus, meidän toivomme, ovat määränneet tähän virkaan, tervehtii Timoteusta, omaa hengellistä poikaansa. Isän Jumalan ja Herramme Kristuksen Jeesuksen armo, laupeus ja rauha sinulle!”
2. Tim. 1:1-2 ”Paavali, Kristuksen Jeesuksen apostoli Jumalan tahdosta, sen lupauksen mukaisesti, jonka olemme saaneet elämästä Kristuksen Jeesuksen yhteydessä, tervehtii rakasta poikaansa Timoteusta. Isän Jumalan ja Herramme Kristuksen Jeesuksen armo, laupeus ja rauha sinulle!”
1.Kor 4:17 ”Juuri sentähden minä lähetin teille Timoteuksen, joka on minun rakas ja uskollinen poikani Herrassa.”
Tapa periytyi vanhasta liitosta
Tuom. 17:10 “tule minun isäkseni ja papikseni”
Tuom. 18:19 “lähde meidän kanssamme ja tule meidän isäksemme ja papiksemme”
2. Kun 6:21 ”Ja kun Israelin kuningas näki heidät, sanoi hän Elisalle: ”Surmaanko minä heidät, isäni, surmaanko heidät?”
Luuk. 16:24 ”Ja hän huusi sanoen: ’Isä Aabraham, armahda minua”
Myös apostolisissa seurakunnissa käytettiin vastaavia ilmaisuja
Apt. 7:2 ”Stefanos vastasi: ’Veljet, kansamme isät’, ”
Apt. 22:1, ”Miehet, veljet ja isät, kuulkaa, mitä minä nyt teille puolustuksekseni puhun.”
Room. 4:12 ”Samoin hän on ympärileikattujen isä, jos nämä myös seuraavat sitä uskon tietä, jota isämme Abraham kulki ollessaan vielä ympärileikkaamaton.”
Room. 9:5 ”Heidän [israelilaisten] ovat isät”
2. Piet. 3:4 ”Onhan siitä asti, kuin isät nukkuivat pois, kaikki pysynyt, niinkuin se on ollut luomakunnan alusta.”
Vanhimpia kehotettiin kohtelemaan kuin isiä
1.Tim. 5:1 ”Älä nuhtele kovasti vanhaa miestä, vaan neuvo niinkuin isää”
Edellisistäkin lainauksista voidaan siis päätellä, ettei ole yleisesti väärin kutsua ketään isäksi. Ei liene perusteltua sellainen jyrkkä tulkinta, jossa edes omaa isää ei saisi kutsua isäksi. Edelleenkin palaamme kuitenkin kysymykseen, mitä Jeesus varsinaisesti sanoillaan tarkoittaa? Löytyisikö oikea tulkinta-avain Jeesuksen opetukseen siitä, kun hän sanoo: ”Joka teistä on suurin, se olkoon teidän palvelijanne”? Jeesus osoittaa kritiikkinsä fariseuksille ja opettaa hengellisen isyyden luonteesta. Kukaan ei saisi ottaa sellaista paikkaa, jonka fariseukset olivat ottaneet. Mikään arvonimi tai oppi-isän asema ei saa olla sellainen, joka asettaisi Jumalan sanan yläpuolelle. Tällainen tulkinta avautuu tekstiyhteydestä ja toisaalta on luonteva suhteessa muuhun Raamatun aineistoon. Apostolitkin vaikuttavat ymmärtäneen Jeesuksen sanan juuri retorisen liioittelun, eli hyperbolan kautta. Tämän näemme siitä, ettei Jeesuksen oppilailla ollut ongelmaa käyttää nimitystä ’isä’ tai ’opettaja’, eikä myöhemminkään kristityillä ollut ongelmia nimittää paimeniaan isiksi ja opettajiksi.
Kysymys kuuluu siten; miten voidaan perustella papin kutsumista isäksi? Tähän voinee vastata kahdella tavalla. Ensimmäinen on Raamatusta ja Katekismuksesta nouseva vastaus. Se kaikessa yksinkertaisuudessaan pohjautuu siihen, että koska pappisvirka on seurakunnallinen auktoriteettiasema, jossa viranhaltija johtaa ja ohjaa seurakuntaa Jumalan sanalla, niin hänestä voidaan käyttää nimitystä isä. Tätä perustelua Luther käyttää selittäessään neljättä käskyä Isossa katekismuksessa.
Toinen perustelu on pelkästään Raamattuun perustava. Luther viittaa siihen, että apostoli Paavali antaa ymmärtää olevansa seurakunnan isä ensimmäisen Korinttolaiskirjeen neljännessä luvussa.
Toinen hyvin keskeinen Uuden testamentin ajatus on, että seurakunta on Jumalan perheväki (Ef. 2:19). Ja tähän perhekuvaan sopii myös hyvin ajatus siitä, että pastori on tietyssä mielessä kuin tämän perheen isä. Pastorin virka on ymmärretty seurakuntaperheen isän viraksi ja tätä kautta nimitys on vakiintunut käyttöön kirkon historiassa. Jos me kristityt kutsumme paimentamme isäksemme, emme tee niin korostaaksemme omaa alhaisuttamme ja papin ylemmyyttä, vaan kuulumista samaan perheväkeen. Juuri tällaisesta isyydestä Paavali puhuu oman paimenvirkansa kohdalla.
Joskus asia tulee hankalaksi siksi, että roomalaiskatolinen kirkko on tunnettu juuri tämän termin käyttämisestä. Näin ollen monessa maassa kun viitataan pappisviran edustajaan nimityksellä ’isä’, se helposti yhdistetään juuri roomalaiskatoliseen kirkkoon. Tämän vuoksi myös meidän intuitiivinen reaktiomme isä-nimestä pappisviran edustajan yhteydessä on joskus hämmentynyt. Ajatuksemme menevät roomalaiskatoliseen kirkkoon ja ajattelemme, että emmehän me edusta sitä. Kuitenkin on kiistaton tosiasia, että samaan aikaan kun roomalaiskatolinen kirkko on käyttänyt tätä nimeä, sen käyttämisellä on myös luterilaisuuden sisällä raamatullisia perusteita ja kirkollista perinnettä.
Raamattu ei anna yksiselitteistä ja yhtä ainoaa oikeaa nimitystä. Olennaisinta olisi, että säilytettäisiin se virka, jonka Jumala on kirkolleen antanut ja viralla säilyisi se sisältö jonka Jumala on sille antanut. Luterilaiset ovatkin korostaneet, että virka ei ole perustettu vain inhimillisestä tarpeesta, vaan se on juuri Jumalan asetus. Lisää voit lukea täältä: pastori. Kirkko on siten vapaa tässä suhteessa käyttämään eri nimityksiä, niin kauan kun se ei synnytä tarpeetonta haittaa, vaan auttaa ihmisiä ymmärtämään paremmin Raamatun opetusta ja edistää yleistä järjestystä. Nimityksessä ’isä’ on monia hyviä puolia, jotka voivat auttaa oikeanlaiseen suhtautumiseen pastorin virkaan (esim. nimityksellä kirkkoherra on hivenen negatiivinen kaiku) ja edesauttaa myös seurakuntaperheen luonteen ymmärtämisessä.
Emme siis häkelly, jos joku kutsuu nimityksellä ’isä Sebastian’, tai ’isä Joel’, mutta ei se myöskään ole tietenkään mikään vaatimus. Jokainen olkoon asiassa vapaa.
– Sebastian Grünbaum & Joel Kerosuo
(Kuva: LCMS)
