What they need to hear

4.4.2018 • Lukukammiosta / Teologia

Klemet I. Preus: What they need to hear.
Sharing Christ with family and friends
Concordia Publishing House, 2013

Jos olet tuskaillut sen kanssa, miten voisit kertoa läheisillesi Jeesuksesta, tai jos olet edes uhrannut ajatukselle jokusen minuutin, sinun kannattaa tarttua minnesotalaisen pastorin Klemet Preusin kirjoittamaan teokseen What they need to hear. Sitä ei valitettavasti ole (ainakaan vielä) suomennettu, mutta kieli on helppoa, mikäli englannin lukutaito on kohtalaisella tasolla.

Teos on jaettu yhdeksäänkymmeneen kirjeeseen, joita Preus itse kirjoitti appiukolleen käytyään hänen kanssaan ensin keskustelun kuolemanjälkeisestä elämästä, joka mietitytti parantumatonta syöpää sairastavan miehen mieltä. Preus päätti kirjoittaa kirjeitä siitä syystä, että appiukko asui kaukana, eikä heillä ollut mahdollisuutta säännöllisiin tapaamisiin. Kirjeet on kirjoitettu seuraten evankelioinnin periaatteita, joita Preus listaa kuusi kappaletta: 1. On parempi puhua yhdelle henkilölle kymmenen kertaa kuin kymmenelle henkilölle yhden kerran. 2. Ennen kuin kukaan kuuntelee sanomaa Kristuksesta, heidän vastalauseisiinsa on vastattava. 3. Näitä vastalauseita ei usein esitetä, ellei luottamusta ole saavutettu. 4. Väärä oppi on oikaistava. 5. On puhuttava laista. 6. Evankeliumia on julistettava monella eri tavalla.

Preus aloitti siis kirjeensä vastaamalla niihin epäilyksiin ja vastalauseisiin, joita appiukolla oli kristinuskoa kohtaan. Tämän jälkeen hän siirtyi kertomaan kristinuskon perusteista ja jatkoi oman käsikirjoituksensa mukaisesti ottaen kuitenkin aina huomioon appiukkonsa kysymykset ja ne vaiheet, joita hän kävi läpi kirjeiden kirjoittamisen aikana. Koska kirjeet on kirjoitettu maallikolle, jonka tiedot kristinuskosta ovat melko vähäiset, asiat on selitetty selkeästi ja yksinkertaisesti lyhyissä pätkissä. Tällainen perusasioiden kertaus tekee hyvää kristitylle, oli sitten ollut uskossa vuoden, vuosikymmenen tai vielä paljon kauemmin. Vaikka ei siis aikoisikaan lukea teosta evankeliointisilmälasien kanssa kannattaa siihen tarttua muistuttaakseen mieleensä terveellisiä perusteita.

”All this about conversations and worship may seem to make the Holy Spirit a bit complicated. So let me make Him simple.
The Holy Spirit is the press secretary for Jesus. He does not say things that bring attention to Himself: He says things that glorify Jesus, teach us about Jesus, or witness to Jesus.”
(What they need to hear 2013, s.176).

Preus lainaa tekstissään paljon Raamattua, jonka lisäksi hän turvautuu Lutheriin ja höystää tekstiään toisinaan myös virsillä. Kirjeiden välissä hän antaa lukijalle tilannekatsauksia edistymisestään ja appiukkonsa tilanteesta, minkä ansiosta lukijalla on mahdollisuus peilata kirjeiden sisältöä elettyyn elämään. Preus kirjoittaa lennokkaan mielenkiintoisesti ja teoksen voisikin lukea yhdeltä istumalta. Jos aika ei kuitenkaan anna myöden, voi lukemisen jakaa vaikkapa hartauskirjamaisesti yhdeksänkymmeneen katkelmaan. Millä taktiikalla lukija sitten teosta lähestyykään, saa se miettimään omaa suhtautumista ja panosta lähetystyöhön. Voisinko minäkin valita lähipiiristäni yhden ihmisen, jolle voisin kertoa Jeesuksesta? Voisiko hän olla se, jolle puhuisin kymmenen kertaa ja jonka vastaväitteisiin jaksaisin väsymättä reagoida? Lähestyisinkö valitsemaani henkilöä kasvotusten vai olisiko kuitenkin helpompaa kirjoittaa sähköpostia? Se on sinusta kiinni.

Maukkaita lukuelämyksiä!


Ulkoasu: Simo Santala | Wordpress kehitys: Juha Stenroos