Bonhoeffer – pastori, marttyyri, näkijä, vakooja

15.2.2017 • Lukukammiosta / Elämäkerrat

Eric Metaxas: Bonhoeffer – pastori, marttyyri, näkijä, vakooja
2013, Päivä Osakeyhtiö

Dietrich Bonhoefferin elämä ei liene niitä tavallisimpia. Hän oli aatelistaustainen saksalainen pappi, joka väitteli teologian tohtoriksi vain 21-vuotiaana. Jo alle kolmekymppisenä hänestä tuli natsi-ideologiaa vastustavan tunnustuskirkon tärkeimpiä hahmoja. Osallistuttuaan luterilaisena pappina epäonnistuneeseen juoneen Hitlerin salamurhaamiseksi hänet teloitettiin vain viikko ennen Hitlerin kuolemaa vankileirillä.

Bonhoefferin elämä tarjoaa siis kaikki ainekset kiinnostavaan elämäkertaan. Eric Metaxas on hyödyntänyt nämä mahdollisuudet ja kirjoittanut varsin vauhdikkaan, kiinnostavan ja koukuttavan kirjan Bonhoefferin elämästä. Samalla teos on yleispätevä kertaus siihen, mitä Saksan evankelisessa kirkossa tapahtui Hitlerin aikana.

En ole vieläkään saanut oikein ratkaistuksi onko Bonhoeffer lopulta lintu vai kala. En siis ole mitenkään varma mitä Bonhoefferista pitäisi lopulta ajatella. Tiedän, että Bonhoefferin kirjat Yhteinen elämä ja Kutsu seuraamiseen ovat erittäin hyviä hengellisiä kirjoja. Jo niiden pohjalta pidän häntä jonkinasteisena nerona. Tätä taustaa vasten kävin innokkaana Metaxasin kirjan kimppuun haluten oppia ymmärtämään Bonhoefferia paremmin.

Tässä kohtaa tuli vastaan kirjan varsinainen ongelma. Metaxas ei avannut Bonhoefferin ajattelua kovin syvällisesti. Tämä oli elämäkerta, jossa pääpaino oli ihmissuhteissa ja Bonhoefferin toiminnassa. Toki Bonhoefferin keskeisiä ajatuksia kuvattiin jonkin verran ja maallikolle tämä varmaan riittänee, mutta olisin siitä huolimatta kaivannut syväluotaavampaa otetta Bonhoefferin rikkaaseen teologiaan. Tämä olisi ollut tärkeää etenkin kun hänestä on nykyään tullut vähän jokaiselle mahdolliselle suunnalle pyhimys, joka oikeuttaa juuri sen suuntauksen teologian. Nyt Bonhoefferin ajattelua avattiin vain pääpiirteittäin ja esimerkiksi Bonhoefferin luterilaisuus ei kirjasta juuri tullut esiin. Elämäkerrasta jäi sellainen maku, että Metaxas pyrki esittelemään Yhdysvaltain evankelikaaleille pyhimyksen, jonka he voisivat kanonisoida itselleen.

Muutamia mielenkiintoisia yksityiskohtia Bonhoefferin teologiasta kirja kuitenkin avaa. Ollessaan New Yorkissa evakkomatkalla Saksasta 1939 Bonhoeffer meni Riversiden kirkkoon, joka oli liberaaliteologian omaksuneista seurakunnista keskeisin Yhdysvalloissa. Siellä kuulemaansa liberaaliin saarnaan Bonhoeffer tuskastui täysin. Hän sanoi siitä profeetalliset sanat: ”Tulee päivä, jolloin myrsky riehuu täydellä voimalla tällaisen uskonnollisen tarjonnan yllä, jos Jumala itse on vielä jossakin kohtaa näyttämöä.” Samana iltana hän meni fundamentalistiseen presbyteeriseurakuntaan, jonka saarnaan hän puolestaan oli erittäin tyytyväinen seuraavin sanoin: ”Tämä on eräänä päivänä oleva vastarintaliikkeen keskus, kun Riversiden kirkko on jo aika sitten muuttunut Baabelin temppeliksi. Olin erittäin iloinen tuosta saarnasta.” Käy siis ilmi, että jossakin vaiheessa Bonhoeffer näki liberaaliteologian vastaavana asiana kuin natsi-ideologian omaksuneet kristityt Saksassa. Amerikkalaiset taistelivat liberaaliteologiaa vastaan yhtä lailla kuin saksalaiset natsismia vastaan. Molempien taistelu oli todellinen.

Bonhoefferin vankilakirjeissä kirjoittamat asiat uskonnottomasta kristinuskosta Metaxas ohittaa nopeasti todeten vain, että nämä olivat yksityistä pohdintaa, jollaista Bonhoeffer ei laajemmin edustanut. Metaxas voi olla oikeassa, mutta teologina olisin kaivannut vähän enemmän lihaa luiden ympärille. Ilmaan jää myös kysymys reformoidun Karl Barthin vaikutuksesta Bonhoefferin teologiaan. Esimerkiksi puheet uskonnottomasta kristinuskosta kuulostavat omiin korviini äärimmilleen viedyltä barthilaisuudelta.

Bonhoeffer irtaantui lopulta tunnustuskirkosta, jotta voisi osallistua Hitlerin salamurhaan täysin panoksin. En tiedä oliko se hyvä ratkaisu, mutta sellaisena Metaxas sen esittää. Ehkä Bonhoefferin loppuaikojen teologia muuttui tämän päätöksen vuoksi. Kaikesta jää kuitenkin vaikutelma että Bonhoeffer oli teologina ja persoonanakin moniulotteisempi kuin Metaxas antaa ymmärtää.

Joka tapauksessa varmastikaan mitään sellaista kuin natsi-ideologian omaksuneet Saksalaiset kristityt ei olisi koskaan päässyt syntymään, ellei sitä ennen oltu möyhennetty liberaaliteologialla koko kristinuskon perustukset murskaksi. Kirjasta käy ilmi, että kirkollinen elämä oli jo tuolloin Saksassa protestanttisella puolella liberaaliteologian läpitunkemaa. Kun julistuksella ei ollut mitään Raamattuun sidottua sisältöä, sen pystyivät valtaamaan maalliset poliittiset ideologiat, jotka tekivät siitä selvää jälkeä. Kun usko ilmoitukseen loppuu, mitäpä muuta jää jäljelle kuin vallitsevat poliittiset ideologiat. Saksassa se tarkoitti natsismia, meidän aikanamme ehkä sukupuolineutraali-ideologia tekee vastaavaa jälkeä kirkossa.

Sen vuoksi parasta antia kirjassa olivatkin kuvaukset tunnustuskirkon taistelusta Hitlerin ideologian omaksunutta Saksan virallista evankelista kirkkoa eli ”Saksalaisia kristittyjä” vastaan. Käy selväksi, että jopa natseja vastaan kirkosta vain pieni hajanainen vähemmistö sai aikaiseksi jonkinlaista vastavirtaa. Ihminen on keskimäärin sopeutuvainen vallitseviin oloihin. Suurin osa protestanttisista kristityistä meni vallitsevan ideologian mukana liikoja kyselemättä. Kirjan vahvin opetus oli itselleni se, että kristityillä on kaikkina aikoina vaarana mukautua maailman vallitseviin ideologisiin virtauksiin. Saksassa siitä maksettiin äärimmäisen kova hinta.


Ulkoasu: Simo Santala | Wordpress kehitys: Juha Stenroos