Hurskas ja vanhurskas

Kysymys: Mitä eroa on hurskaalla ja vanhurskaalla? Entä mitä tarkoittaa uskonvanhurskaus?

Vastaus: Mainitut sanat hämmentävät joskus ihmisten mieliä ja aiheuttavat tarpeetonta sekaannusta. Ensin näiden suomen kielen sanojen alkuperästä:

Hurskas tarkoittaa ’oikeamielistä, jumalista, jumalaapelkäävää’. Se tulee germaanisista kielistä, joissa sana horskr tarkoittaa mm. ’viisas, reipas, nokkela’.

Sana vanhurskas on johdettu hurskaasta. Alun perin se on ollut vaganhurskas. Tuo vaka tarkoittaa ’varmaa’ tai ’lujaa’. Agricola on sepittänyt Raamattuun tuon sanan vaganhurskas vastineeksi ruotsin kielen sanalle rättfärdig.

Nämä ovat kaikki vain käännöksiä. Jos haluamme päästä asian ytimeen, pitää tutustua alkukieliin, hepreaan ja kreikkaan. Hepreassa hurskaat ovat hasidim eli ’antautuneet’ tai ’uskolliset’. He ovat Vanhassa testamentissa niitä, jotka noudattavat Jumalan käskyjä.

Kun Uudessa testamentissa puhutaan hurskaista ihmisistä, sillä viitataan usein Vanhan liiton pyhiin tai sitten puhutaan juutalaisen uskon noudattajista. Lainopettajia ja fariseuksia Jeesus moitti, että he ovat ”hurskaita ulkonaisesti, ihmisten silmissä, mutta sisältä täynnä teeskentelyä ja vääryyttä” (Matt. 23:28). Joosef Arimatialaisesta sanotaan, että ”hän oli hyvä ja hurskas mies ja odotti Jumalan valtakuntaa” (Luuk. 23:50-51). Varsinaisista kristityistä ei juurikaan käytetä nimitystä hurskas. Se kuuluu enemmänkin yleisen uskonnollisuuden ja hengellisyyden käsitteisiin. Joku voi olla hurskas muslimi tai hindu. Se ei kerro mitään hänen suhteestaan Kristukseen vaan ainoastaan hänen uskonnonharjoituksestaan ja moraalisesta elämäntavastaan. Toki kristitynkin tulee olla tällä tavoin hurskas!

 Lyhyesti sanottuna hän on ihminen, joka elää valitun kansan jäsenenä liitossa Jumalan kanssa ja noudattaa tuon liiton ehtoja eli Jumalan käskyjä. Hes. 18:5,9 sanotaan: ”Jos mies  … vaeltaa minun käskyjeni mukaan ja noudattaa minun oikeuksiani, niin että tekee sitä, mikä on oikein – hän on vanhurskas, hän totisesti saa elää, sanoo Herra, Herra”. Vanhurskaus ei Vanhassa testamentissakaan tarkoita vain moraalista kelvollisuutta vaan se on sielläkin etupäässä uskonnollinen käsite. Liitolle uskolliset ihmiset katuvat syntejään ja elävät Jumalan laupeudesta. Hänellä on ”särkynyt sydän ja murtunut mieli”. He tunnustavat, että Jumala on vanhurskas eli oikeudenmukainen tuomari (Ps. 7:12).

Uudessa testamentissa vanhurskaus (kreikaksi dikaiosynee) tarkoittaa ensinnäkin Jumalan vanhurskautta eli sitä, että Hän tuomitsee ihmiset oikeudenmukaisesti. 

Toiseksi se tarkoittaa Jumalan pelastustekoa Kristuksessa. Ihminen saa Kristuksen ansiosta itselleen Jumalan vanhurskauden eli Hänen pyhyytensä ja puhtautensa. Paavali sanoo: ”… sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta, mutta saavat hänen armostaan lahjaksi vanhurskauden, koska Kristus Jeesus on lunastanut heidät vapaiksi”. 

Vanhurskaus ei ole siis ihmisen ominaisuus tai ”laatu” vaan se on Jumalan ominaisuus, josta ihminen tulee osalliseksi uskon kautta. Jumalan vanhurskaus saa ihmisessä aikaan sen, että hänestä tulee vanhurskas eli Jumalalle kelpaava, taivaskelpoinen. 

Jumalan vanhurskaus lahjoitetaan ihmiselle kasteessa ja hän tulee siitä osalliseksi uskon kautta. Siksi puhutaan uskonvanhurskaudesta. Sen vastakohta on tekojen vanhurskaus eli ihmisen yritys tehdä itsensä Jumalalle kelvolliseksi tekojensa avulla. Koska vanhurskaus on lahja, voidaan puhua myös lahjavanhurskaudesta. 

Ihminen siis joko on vanhurskas tai ei ole. Vanhurskauteen ei kasveta vaan se on kertakaikkinen tapahtuma. Jumala lukee kertakaikkisesti vanhurskaaksi ihmisen, joka luonnostaan on syntinen. Syntisen vanhurskauttaminen olikin Lutherille uskon kallein asia.

Joskus puhutaan elämänvanhurskaudesta, jolla tarkoitetaan sitä, että ihminen vaeltaa ja toimii vanhurskaudessa. Hänen elämässään toteutuu Jumalan tahto ja hän noudattaa Jumalan käskyjä. Tämä edellyttää jatkuvaa yhteyttä Kristukseen. Kristus on sekä uskonvanhurskauden että elämänvanhurskauden lähde. Se, että ihminen elää vanhurskaasti ja kasvaa Jumalan tahdon noudattamisessa ei koskaan ole pelastavaa toimintaa vaan jo pelastetun ihmisen toimintaa.

Vanhurskauttaminen on niin laaja asiakokonaisuus, että se vaatisi aivan oman opetuskertansa. Vanhurskaaksi tekeminen ja lukeminen ovat esim. eri asia. Katso lisää esim. seuraavasti linkistä: Vanhurskaaksi Kristuksen tähden uskon kautta


Evästeasetukset
Ulkoasu: Simo Santala | Wordpress kehitys: Juha Stenroos