Kysymys: Kysymykseni liittyy huonoon itsetuntoon. Miten kristityn naisen tulisi ajatella itsensä ehostamisesta? Jumala on luonut ihmisen omaksi kuvaksi ja sellaisenaan kauniiksi. Miten jos itsetunto ongelmissa painiva haluaa kauneusleikkauksia/silikonirinnat yms. Mitä ajatella meikkaamisesta ja itsensä ns. kauniiksi tekemisestä?
Vastaus: Hei, Kiitos kysymyksestäsi. Koitan vastata kattavasti asiaa sen eri puolilta lähestyen. Pyrin huomioimaan sekä inhimillisen että hengellisen puolen. On tärkeää erottaa regimentit (hengellisen regimentin alaan kuuluvat jumala-suhteeseen liittyvät hengelliset asiat ja maalliseen regimenttiin puolestaan maalliseen elämäämme liittyvät asiat), jotka molemmat ovat Jumalan luomia ja tärkeitä, mutta jotka on syytä erottaa toisistaan. Maallista ei pitäisi hengellistää, eikä hengellistä maallistaa. Kysymykset esim. itsetunnosta ja oman ruumiin huolehtimisesta kuuluvat lähtökohtaisesti maallisen regimentin alaan. Kysymys synnistä puolestaan kuuluu hengellisen regimentin alaan. Syntiä ovat ne asiat, jotka Raamattu selvästi synniksi ilmoittaa (joko niin, että ne mainitaan suoraan, tai niin, että ne voidaan selkeästi johtaa selvistä kohdista). Meidän tuleekin katsoa, sanooko Raamattu jonkin tietyn asian synniksi vai eikö? Jos ei sano, niin tällöin on kyse ns. ehdonvallan asiasta, jonka suhteen ihminen on vapaa toimimaan niin kuin itse hyväksi näkee Jumala, oma itse ja lähimmäinen huomioiden. Lähtökohtana voimme pitää, että asiat itsessään ovat Jumalan hyviä lahjoja. Näitä ovat sekä luomisen ”maalliset” lahjat (kuuluvat 1. uskonkappaleen alaan) että pelastuksen ja pyhityksen ”hengelliset” lahjat (kuuluvat 2. ja 3. uskonkappaleen alaan).
Nostat esiin itsetunnon. Tämä on hyvin tärkeä osa ihmistä. Se kehittyy normaalin kasvun ja kehityksen myötä hyvien kokemusten ja sisäistysten kautta. Itsetunnon heikkous on varsin tavallista. Se voi juontua esim. koetuista traumoista ja vaille jäämisistä. Aika usein se liittyy myös masennukseen yhtenä masennuksen oireena. Lähtökohtana voimme pitää, että itsetunnon heikkoudessa on kyse jostain, jonka olisi hyvä päästä eheytymään ja korjaantumaan. Tätä edesauttavat hyvät ja korjaavat kokemukset.
Joskus itsetunnon heikkous voi liittyä vahvasti johonkin ihmisen itsensä kokemaan puutteeseen omassa ruumiissaan. Nostatkin esiin kysymyksen kauneusleikkauksista ottaen erityisesti esiin rintaleikkaukset. Otan esiin tähän teemaan liittyen seuraavat näkökulmat:
1. Ihmisen tyytymättömyys johonkin osaan ruumistaan voi olla seurausta esim. a) siitä, että jotain ihan oikeasti ja objektiivisesti on normaalista tai keskiverrosta (siis mitä ihmisillä yleisesti on) poikkeavalla tavalla, b) masennuksesta, jonka keskellä hän näkee ja kokee oman ruumiinsa negatiivisemmin, kuin miten hän ei-masentuneena näkisi ja kokisi, c) epävakaasta persoonallisuudesta (ihmisen itsekokemus, tunteet ja mielipiteet heittelevät poikkeavan labiilisti puolelta toiselle), ja d) ns. dysmorfisen ruumiinkuvan häiriöstä (ihminen kokee objektiivisista tosiasioista riippumatta jopa harhaisesti, että joku hänen itsessään normaali ruumiinosansa on viallinen ja virheellinen).
2. Jos itsetunnon alhaisuudessa tiettyyn ruumiinosaan liittyen kyseessä on jokin vaihtoehto b-d, ei leikkaus lähtökohtaisesti ole ratkaisu perimmäiseen ongelmaan. Jos taas kyseessä on kohta a, voi leikkaus oikeasti tuoda apua ja helpotusta. Tällöin myös tuota ongelmaa seurannut masennus, häpeä ja alemmuuden tunne voivat helpottua.
3. Kysymys leikkauksesta olisi hyvä suhteuttaa kohtuullisuuden periaatteeseen. Jos naisella on itseään häiritsevä kokemus, että hänen rintansa ovat selkeästi keskivertoa pienemmät (joiden vuoksi hän on esim. kroonisen masentunut, ahdistunut ja sosiaalisesti estynyt) on mielestäni aivan ymmärrettävää, jos hän harkitsee rintaleikkauksella esim. kuppikokoa C. Mutta jos C-kupin omaava nainen haluaa itselleen ämpärin kokoiset silikonit, ei tämä ole aivan sama asia. Edellinen vaikuttaa kohtuullisesta, jälkimmäinen suhteettomalta.
4. On myös todettava, ettei ns. esteettinen kirurgia ole itsessään paha asia. Vaikka olemmekin Jumalan luomia, niin langenneessa maailmassa elämme monien vajavaisuuksien, raihnaisuuksien ja jopa sairauksien todellisuudessa. Myös lääketiede on Jumalan lahja. Leikataanhan ihmisiltä myös esim. synnynnäisiä epämuodostumia, traumojen seurauksena syntyneitä umpikieroja neniä ja sikiöajan kehityshäiriöiden aiheuttamia huuli-suulakihalkioita. Jokainen leikkausarvio pitäisi tehdä haitan asteen ja inhimillisen kärsimyksen näkökulmista miettien. Suomalaiset plastiikkakirurgit ovat ammatillisesti vastuullisia. Samaa ei aina voida sanoa ulkomailla tehdyistä leikkaustarpeen arvioista.
Jumalan luomat lahjat ovat itsessään hyviä ja kiitoksella vastaanotettavia, eivät hylättäviä (vrt. Jaak.1:17., 1. Tim.4:4). Luterilainen teologia ei ole kärkäs sitomaan ihmisten omiatuntoja ottamalla jyrkkiä kantoja esim. pukeutumiseen tai meikkaamiseen. Toki ihmisen on hyvä muistaa, ettei ulkoinen kauneus korvaa sisäistä kauneutta. Keskeinen osa tuota sisäistä kauneutta ovat nöyryys ja sävyisyys sekä hengellinen sydän. Ulkoisen ei tulisikaan syrjäyttää sisäistä (vrt. 1. Piet.3:3-4). Toisaalta myös ruumiimme on Jumalan luoma. Ja niinpä se onkin niin arvokas, että sitä on hyvä vaalia pitäen siitä huolta. Toki on hyvä muistaa, ettei ihmisarvomme perustu ulkoisiin ominaisuuksiimme, vaan luomisen ja lunastuksen todellisuuteen. Jokainen Jumalan luoma on arvokas omana itsenään riippumatta siitä, miltä hän tämän tai tuon paikkansa osalta näyttää. Ja hän on niin arvokas, että Jumala itse tuli Pojassaan lunastamaan hänet taivaan kotiin. Vapahtaja kantoi syntimme ja vapautti meidät myös lain orjuudesta (vrt. Gal.5:1). Meidän ei tulisikaan suostua ihmisten tekemiin omiatuntoja sitoviin säädöksiin (vrt. Kol.2:20-21). Vapaus antaa tilaa hengittää ja tehdä valintoja, vailla pakkoa ja rangaistuksen pelkoa mutta vastuullisesti toki.
