Kysymys: Mistä tietää mikä on Jumalan tahdon mukaista rukousta? Ja mikä vain höpinää ja sanoja?

Tätä moni meistä varmaan ajoittain miettii. Lisäksi Jeesus sanoo: ”Rukoillessanne älkää hokeko tyhjää niin kuin pakanat, jotka kuvittelevat tulevansa kuulluiksi, kun vain latelevat sanoja (KR: ”luulevat, että heitä heidän monisanaisuutensa tähden kuullaan”). Älkää ruvetko heidän kaltaisikseen”. Tähän Vapahtaja liittää mielenkiintoisen selityksen: ”Teidän isänne kyllä tietää mitä te tarvitsette, jo ennen kuin olette häneltä pyytäneetkään” (Matt. 6:7-8).

Pakanallinen rukous on sitä, että tietämättömälle jumalalle kerrotaan ensin mitä meiltä puuttuu. Sitten koetetaan suostutella tätä jumalaa antamaan meille sitä, mitä me pyydämme. Maanitellaan, mielistellään, lupaillaan vastalahjoja, uhrataan eläimiä tai viljaa, jotta jumala lotkauttaisi korvansa meidän pyynnöillemme. Joissakin idän uskonnoissa jopa ajatellaan, että jumalat täytyy ensin herättää kellonsoitolla tai rummunlyönnillä, jotta he kuuntelevat meitä.

Monessa uskonnossa rukoukset ovat pitkiä, monimutkaisia, jopa salakielellä lausuttuja. Ajatellaan, että rukouksen sanoissa on maagista voimaa, joka saa jumalat tai henkivallat liikkeelle. Rukous on niin kuin loitsu, voimasana, joka vaikuttaa näkymättömään maailmaan.

Myös Jeesuksen ajan juutalaisuudesta kerrotaan, että synagogan rukoukset olivat venyneet niin monisanaisiksi, etteivät useimmat synagogassa kävijät enää yrittäneetkään pysyä esirukoilijan mukana vaan puhelivat rukouksen aikana omia asioitaan (Thurén, Matteuksen evankeliumi 2006, 104).

Jeesuksen opetus rukouksesta on hyvin yksinkertainen. Isä tietää kaiken. Ei Häntä tarvitse herätellä tai suostutella. Riittää kun pyytää, että Hänen tahtonsa tapahtuu kaikessa. Jumala kyllä tietää mikä on meille parasta. Meillä ei tarvitse olla Jumalalle toivomuslistaa. Eikä meidän tarvitse edes tietää, mitä me tarvitsemme. Jumala tietää paremmin kuin me itse. Siksi paras rukous on sanoa Jumalalle: ”Tapahtukoon Sinun tahtosi”. Se rukous toimii kaikissa tilanteissa. Näinhän Jeesus itsekin rukoili Getsemanen tuskassa (Luuk. 22:42).

Kun Jeesus on ensin moittinut pakanallista rukousta, hän osoittaa, millainen on oikea rukous. Hän opettaa Isä meidän -rukouksen. ”Rukoilkaa siis te näin”, Hän sanoo. Eli Isä meidän -rukous on juuri sellainen kuin rukouksen pitäisi olla.

Siksi kaikissa elämäntilanteissa on sopivaa rukoilla Isä meidän -rukousta. Kun sitä rukoilemme, meidän ei tarvitse ollenkaan miettiä, onko rukouksemme Jumalan mielen mukaista. Se on sitä varmasti. Ja Isä meidän -rukoukseen sisältyy jo oikeastaan kaikki mitä tarvitaan ajalliseen ja ikuiseen elämään, kun sen oikein ymmärrämme.

Samoin kun rukoilemme muita Raamatussa olevia rukouksia, silloin voimme olla varmoja, että ne ovat Jumalan mielen mukaisia. Jumala antaa meille sanat, jotka me rukoilemme Hänelle takaisin. Varsinkin psalmit ovat läpeensä tällaista rukousta Jumalalle. Niihin voi sisällyttää koko elämänsä.

Rukous on pohjimmiltaan avuksi huutamista. Rukous kumpuaa hädästä. Silloin, kun se nousee meidän hädästämme ja tuskastamme, silloin se varmasti on oikeaa rukousta. Psalmissahan sanotaan: ”Avuksesi huuda minua hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua, ja sinun pitää kunnioittaman minua” (Ps. 50:15).

Anomiseen kuuluu myös esirukous toisten puolesta, seurakunnan ja esivallan puolesta. Siihenkin Raamattu meitä kehottaa. Paavali kirjoittaa: ”Kehotan ennen kaikkea anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta, kuninkaiden ja kaikkien vallanpitäjien puolesta, jotta saisimme viettää tyyntä ja rauhallista elämää, kaikin tavoin hurskaasti ja arvokkaasti. Tällainen rukous on oikea ja mieluisa Jumalalle, meidän pelastajallemme” (1. Tim. 2:1-3).

Toinen rukous, mitä ei koskaan ole liikaa, on kiitosrukous. Psalmien kirja päättyy sanoihin: ”Kaikki, joissa henki on, ylistäkää Herraa!” (Ps. 150:6). Tämä ei tarkoita keinotekoista tunteiden nostattamista vaan sydämestä kumpuavaa kiitollisuutta, kun ihminen saa syntinsä anteeksi ja pääsee Jumalan lapseksi. Taivaassa enkelit lausuvat taukoamatta ”Pyhä, pyhä, pyhä, on Herra, Kaikkivaltias. Hän oli, Hän on ja Hän on tuleva” (Ilm. 4:8). Tällainen Kolmiyhteisen Jumalan ylistäminen on otollista jo täällä maan päällä.

Pääsääntö rukouksessa on se, että meidän tulee pyytää sellaista mitä Raamattu kehottaa meitä pyytämään. Jumalan tahdon mukaista rukousta on esim. se, että pyydämme päästä lähemmäksi Häntä, pyydämme syntejämme Häneltä anteeksi Kristuksen tähden, pyydämme että Hänen Pyhä Henkensä johdattaa meitä ja pyydämme, että Hänen hyvät enkelinsä varjelevat meitä.

Vastaavasti sellaiset asiat, jotka johtaisivat meitä kauemmas Jumalasta, eivät tietenkään ole Jumalan mielen mukaisia rukousaiheita. Jos pyydämme sellaista, joka vie meitä itsekkyyteen tai ylpeyteen tai muuhun syntiin tai maailmaan, se ei tietenkään voi olla Jumalan tahdon mukainen pyyntö. Sellaista ei tule rukoilla.

Ks. myös rukous.