Sammeli Juntunen – Jumalasta voi puhua! Perussanoma 2015.
Suomessa uskonto tai Jumala on harvoin kahvipöytien puheenaihe, ainakaan myönteisessä mielessä. Monet jättävät uskonnon ja kysymyksen Jumalasta yksityisasiaksi. Sammeli Juntunen kannustaa kirjallaan puhumaan Jumalasta. Se on mahdollista ja tarpeellista. Maallistunut ihminen saattaa ihmetellä, miten puhe Jumalasta voisi olla yhteensopiva järkevän tieteeseen ja havaintoihin perustuvaan maailmankuvan kanssa. Toisaalta postmodernin ajattelun mukaan sanat ja järki eivät voi tavoittaa Jumalaa. Jos Jumala voidaan löytää, se pitäisi tehdä vaikkapa kokemuksen ja tunteiden kautta. Jumalasta on kuitenkin mahdollista puhua ja hänestä pitääkin puhua, väittää Juntunen.
Juntunen aloittaa kirjansa käsittelemällä Jumalan, järjen ja tieteen suhdetta. Jumalasta puhuminen ei ole järjen vastaista, koska kristinuskon Jumala on järjestyksen ja totuuden Jumala. Usko Jumalaan pikemminkin antaa luottamuksen totuuteen ja maailman järjellisyyteen.
Ajatuksensa perusteluksi Juntunen käy läpi yleisimpiä luonnollisen teologian argumentteja luojan olemassaolon puolesta. Kirja onkin erinomainen katsaus näihin kysymyksiin, joita Juntunen käsittelee selvästi ja ytimekkäästi. Näitä perusteita ovat esimerkiksi suunnitteluargumentti, kosmologinen argumentti ja moraalinen argumentti. Ajatus maailmankaikkeuden luojasta on järkevä mm. siksi, koska informaatio elämän keskiössä viittaa suunnittelijaan, koska maailmankaikkeuden alku edellyttää alkusyyn, tai koska ihmisten tunnustama moraalilaki edellyttää lainsäätäjän.
Luonnolliseen teologiaan Juntunen suhtautuu maltillisen optimistisesti. Näiden perusteluiden ensisijainen meriitti on siinä, että ne osoittavat teismin, uskon Jumalaan, olevan täysin varteenotettava ja järkevä maailmakuva. Ihmisen ei siis tarvitse hylätä järkeään ja ymmärrystään uskoakseen Jumalaan. Aukotonta todistusta tai uskon perustaa luonnollisen teologian argumenteista on Juntusen mielestä kuitenkin turha etsiä. Parhaimmillaan luonnollinen teologia onkin uskon esikäyskentelyä, joka johtaa Kirkon porstuaan, mutta ei vielä kirkkosalin puolelle. Perustelut ja vihjeet Jumalan olemassaolosta eivät vielä kerro paljoakaan hänen tahdostaan ja tarkoituksestaan ihmisiä kohtaan, mutta ne kertovat Jumalan tahdon pohtimisen mahdollisuudesta ja mielekkyydestä.
Kirkon porstuasta eteenpäin voi päästä ainoastaan erityisen ilmoituksen kautta. Kristinuskon mukaan Jumalan iankaikkinen Sana, Jeesus Kristus, tuli lihaan ihmiseksi ihmisten keskelle. Tämä lihaksi tuleminen ylittää sen metafyysisen kuilun, joka joskus esitetään jumalapuheen esteeksi. Kristinuskon mukaan ihmisen ei olekaan tarkoitus ylittää tätä kuilua, koska Jumala on tehnyt sen itse inkarnaation ihmeessä. Tämä Jumalan alas laskeutuminen olemaan ihmisten kanssa, josta Juntunen käyttää termiä kondeskenssi, mahdollistaa pääsyn Kirkon porstuasta eteenpäin. Tässä ylösnousemus on ratkaisevan tärkeä, koska se vahvistaa jumalallisen kondeskenssin.
”Jeesuksen ylösnousemus on eräässä mielessä keskeisin jumalapuheen mahdollistava asia. Tämä johtuu siitä, että Jeesuksen ylösnousemuksessa Jumalan armotalous kohtaa reaalimaailman vaatiman todistettavuuden vahvemmin kuin missään muussa jumalallisen kondeskenssin kohdassa.”
Inkarnaation ja Jeesuksen työn perusteella jumalapuhe on mahdollista monella tasolla ja monien välineiden kautta. Kristuksen työ, hänen kärsimyksensä ja hänen ansaitsema sovitus kertovat Jumalasta ja mahdollistavat puheen Hänestä. Jumalapuheen mahdollistaa myös Kristuksen lähettämä Pyhä Henki, joka toimii Jumalan seurakunnassa. Jumalan sana ei vain kerro Luojan pelastusteoista, vaan Jumala on myös niissä itse läsnä.
Juntunen ei tyydy perustelemaan vain jumalapuheen teoreettista mahdollisuutta, vaan selittää myös mitä jumalapuheeseen sisältyy. Se ei ole vain Jumalan attribuuttien luettelemista, vaan käsittää monia teemoja. Jumalan laki, hyvä ja paha tai elämän tarkoitus ovat jumalapuhetta. Samoin ovat sakramentit tai puhe uskon tavasta ja luonteesta.
Millaista jumalapuheen pitäisi olla Kirkossa ja seurakunnissa?
Professori Lauri Thurénia lainaten Juntunen esittää:
”1. Siemenen on oltava oikeaa
2. Sanan tuojan jalkojen on oltava suloiset”
Tämä merkitsee, että tärkeää on sekä mitä sanotaan että miten sanotaan. Juntunen kritisoi kirkkoa siitä, että liian paljon on huolehdittu ihmisten mielipiteistä – siitä mitä ihmiset haluavat kuulla. Tästä esimerkkinä hän mainitsee ”Usko hyvän tekemiseen” -kampanja. Juntunen epäilee aiheen valinnan taustalla olleen aikaisemman vuoden tutkimuksen, jonka mukaan kirkon jäsenet arvostivat kirkossa eniten mm. hautaustoimintaa ja hyvän tekemistä. Tällainen mainostoiminta ei ole rakentavaa jumalapuhetta. ”Kirkon usko kun ei kohdistu hyvän tekemiseen.” Oikeaa siementä ei siis saa hylätä, vaikka sen kylvämisestä ei aina seuraa suosiota ja hurraa-huutoja. Jalkojen pitäisi silti olla suloiset. Oikean siemenen rinnalla kulkevat esimerkiksi ne hyvät teot, hyvä viestintä ja retoriikka.
Sammeli Juntusen kirjalla on monenlaista annettavaa, mitä voi pitää myös pienenä heikkoutena. Kun aiheet vaihtelevat maailman synnystä ja moraalilain perustasta kirkon mainoksiin ja Jumalan käskyjen meditointiin, kokonaisuudesta väkisinkin jää hiukan sekava kuva. ”Jumalasta voi puhua!” on joka tapauksessa tervetullut rohkaisu kirkoille, seurakunnille ja maallistuneellekin väestölle puhua Jumalasta. Juntunen myös perustelee selvästi, miksi jumalapuhetta voivat harrastaa aivan tavalliset järkevät ihmiset. Samalla vastaa moniin modernismin ja postmodernismin esittämiin haasteisiin selkeällä ja kansantajuisella tavalla. Viimeiseksi kirja on myös kelpo tienviitta sellaisiin henkilökohtaisiin kysymyksiin kuin: ”Missä ja miten Jumala puhuu minulle?” ja ”Mitä hän on sanonut?” Näitä olisi hyvä kaikkien pohtia.