”Hei!
Olen pohdiskellut Pyhän Hengen kastetta. Selailin kirjoja ja nettiä ja törmäsin seuraavanlaiseen ajatukseen: Raamatussa Pyhä Henki saadaan yleensä kätten päällepanemisen kautta. Helluntai ja Korneliuksen talon tapahtumat ovat poikkeuksia. Mitä tarkoittaa kätten päällepaneminen ja onko sillä merkitystä? Onko väite totta, ja mitä siitä seuraa?
Toinen ajatus, johon törmäsin, on tämä: Kristityn tulee rukoilla itselleen Pyhää Henkeä, koska Jumala antaa sen niille jotka sitä anovat. Pyhän Hengen kaste on eri asia kuin Pyhän Hengen työ sydämessä uskoontulossa. Siispä Pyhä Henki on saatava erikseen. Pitäisikö kristityn saada erikseen Pyhän Hengen kaste? Voiko ilman sitä olla uskossa ja pelastua? Toivoisin vastausta Raamatun pohjalta ja yksin siihen nojaten.”
Kiitos kysymyksistäsi. Kristinoppia ei ole hyvä tehdä induktiota käyttäen, eli yrittäen johtaa yksittäistapauksista sääntöä. Kuten kirjoitat, esimerkiksi Korneliuksen tapauksessa on todella kyse poikkeuksesta, mutta eivät muutkaan kertomukset noudattele helposti erotettavaa kaavaa eivätkä ole kovin lukuisia verrattuna poikkeuksiin. Näistä lisää tuonnempana.
Käsien päälle panemisesta löytyy kuvauksia Apostolien teoista, mutta siitä ei ole Jumalan sanan käskyä tai velvoitusta Uuden liiton seurakunalle. Apostolien teoissa kuvataan, kuinka Pyhä Henki tulee apostolien laskiessa kätensä, mutta Raamattu ei opetuksessaan liitä käsien päällepanemiseen mitään lupausta. Sen sijaan käsien päällepano näyttäisi olevan osa monenlaistakin toimintaa. Esimerkiksi:
1 Siunaaminen: Jaakob laskee siunatessaan kätensä lapsen lapsiensa päälle (1.Moos. 48:14).
2 Virkaan pyhittäminen ja asettaminen: Kansa laskee kätensä leeviläisten päälle (4. Moos. 8:12). Myös Mooses panee kätensä Joosuan päälle asettaessaan häntä seuraajakseen (4. Moos. 27:18).
Uuden testamentin puolella kädet päälle pannen siunataan diakonit (Apt. 6). Samoin tehdään, kun Paavali on lähdössä Barnabaan kanssa lähetysmatkalle (Apt. 13:3). Kirjeestä Timoteukselle löydämme myös viittauksen Timoteuksen vihkimiseen ja asettamiseen (1. Tim. 4:14). Paavali myös kehottaa, ettei Timoteuksen tule asettaa virkaan ketä tahansa eli panna käsiänsä kenen hyvänsä päälle (1. Tim. 5:22).
3 Uhratessa: Myös uhrieläinten päälle laskettiin kädet ennen uhraamista (esim. 3. Moos. 1:4). Tällä näyttäisi kuitenkin olevan toinen merkitys kuin siunatessa. Uhraaja laskee kätensä eläimen päälle samaistuakseen sen kohtaloon. Toisin sanoen tunnustaen, että olisi ansainnut uhrieläimen kohtalon. Uhrieläinkin tosin erotetaan muista eläimistä siis pyhitetään Herralle, mikä on yhteistä edellisille merkityksille.
Niin kuin kirjoitat Apostolien teoissa kätten päällepaneminen ja Pyhä Henki ensiintyvät yhdessä. Nämä tapaukset eivät kuitenkaan ole niin lukuisia, että niistä kannattaisi tehdä sääntöä tai kaavaa. Apostolien tekojen 8. luvussa Pyhä Henki tulee apostolien rukoillessa ja laskiessa kätensä samarialaisten päälle. Tässäkin, niin kuin Korneliuksenkin tapauksessa, on kyse poikkeavasta tapahtumasta pelastushistoriassa, kun seurakunta levittäytyy ensimmäisen kerran samarialaisten keskuuteen.
Toisessa kohdassa, luvussa 19, kätten päällepano näyttäisi tapahtuvan kasteen yhteydessä (Se kuuluu kastetoimitukseen vielä tänäänkin): ” Sen kuultuaan he ottivat kasteen Herran Jeesuksen nimeen. Ja kun Paavali pani kätensä heidän päälleen, tuli heidän päällensä Pyhä Henki, ja he puhuivat kielillä ja ennustivat” (Apt. 19:5–6). Myös on huomioitavaa, että aiemmin Paavalin kuultua, ettei näillä uskovaisilla ollut vielä Pyhää Henkeä hän ei päätellyt heiltä puuttuvan käsien päällepanon, vaan kysyy: ”Millä kasteella teidät on sitten kastettu?”
Joka tapauksessa, Sen sijaan että tutkimme Apostolien tekoja salapoliisin tavoin, kristittyjen on ensisijaisesti etsittävä mitä Raamattu erikseen opettaa ja käskee. Mihin Pyhä Henki liitetään ja missä se luvataan?
Yhdessä tällaisessa kohdassa apostoli Pietari saarnaa helluntaina neuvoen kuuntelevaa kansaa: ”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan.” (Apt. 2:38). Kasteen ja Hengen liittyy yhteen myös Jeesus, kun hän opettaa Nikodemusta, että ihmisen tulee syntyä vedestä ja Hengestä päästäkseen taivasten valtakuntaan (Joh. 3:5)
Mutta onko erotettava toisistaan Pyhän Hengen kaste ja vesikaste? Uusi Testamentti tuntee kaksi kastetta: Johanneksen kasteen, joka oli valmistava, eikä enää ole voimassa ja toiseksi Jeesuksen kasteen, jolla hän lähettää apostolit kastamaan — kasteen Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Seurakunnan aikana on siis voimassa vain yksi kaste kuten Paavali selvästi opettaa:
”yksi Herra, yksi usko, yksi kaste; yksi Jumala ja kaikkien Isä, joka on yli kaikkien ja kaikkien kautta ja kaikissa.” (Ef:4:5–6)
Näin ollen on virheellistä tehdä ero niin sanotun vesikasteen ja henkikasteen välille, niin kuin jotkut yrittävät. Näin opettavien on jatkuvasti selvennettävä, milloin Raamattu puhuu vesi- ja milloin henkikasteesta. Jos tällainen elintärkeä erotus olisi todella olemassa kahden tyystin erilaisen kasteen välillä, Pyhä Henki olisi sen varmasti ilmoittanut ja puhuisi selvästi näistä erikseen. Nyt kuitenkin Pyhä Henki Raamatussa sanoo päinvastoin, että on olemassa vain yksi kaste.
Vedellä kastaminen ja pyhä Henki ovat lisäksi läsnä Jeesuksen omassa kasteessa, joka on kristillisen kasteen perusta. Opetuslapsille, Johannekselle ja Jaakobille Jeesus lupaakin, että heidät kastettaisiin samalla kasteella kuin Hänet kastettiin (Mark.10:39). Niinpä kastettuunkin Jumala mielistyy Jeesuksen tähden ja Herra lähettää myös lohduttajan, Pyhän Hengen.
Lisäksi kirjeissään Paavali sanoo kastettujen pukeutuneen Kristukseen (Gal. 3:27) ja olevan liitettyjä kasteessa Kristuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen (Room. 6:3–4). Kasteen kautta päästään myös Taivasten valtakuntaan, kuten Jeesus edellä opetti. Nyt vaikuttaa täysin mahdottomalta, että joku voisi olla puettu Kristukseen, liitetty hänen kuolemaansa ja ylösnousemukseensa ja päässyt Taivasten valtakuntaan, ja että hänelle ei olisi myös annettu Pyhää Henkeä. Pyhä Henki ja Jeesuksen määräämä kaste Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen kuuluvat siis elimellisesti yhteen.
Tässä kohden moni voi ihmetellä, miksi sitten monet eivät vaella Hengessä, vaikka ovat kastetut ja saaneet Hengen lahjan. Syy on siinä, että ihminen pystyy torjumaan Jumalan pelastavan työn, paaduttamaan sydämensä ja epäuskossa torjumaan kasteen lahjat, sillä kaikki Jumalan lahjat otetaan vastaan uskolla.
Pyhän Hengen liittäminen kasteeseen ei kiellä Jumalan ja Hänen Henkensä toimintaa ihmisten elämässä ennen kastetta. Jumala toimii vaikuttavassa sanassaan ja sen saarnassa kutsuen ihmisiä parannukseen. Se, että ihminen ylipäätään katuu ja haluaa tulla kasteelle, on epäilemättä Pyhän Hengen, ei ihmisen, aikaan saannosta. Kuitenkin vasta kasteessa ihminen liitetään Uuden Liiton temppeliin, Kristuksen Ruumiiseen, joka on myös Pyhän Hengen asumus. Myös kastettu uskova on Pyhän Hengen asumus niin, että häneen pätevät Paavalin sanat: ” Vai ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli, joka Henki teissä on ja jonka te olette saaneet Jumalalta, ja ettette ole itsenne omat?” (1. Kor. 6:19).
Mitä edellä sanotusta pitäisi päätellä? Kuten edellä on todettu, Raamattu ei tunne uuden liiton aikana kuin yhden kasteen, joka on Jeesuksen asettama kaste Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Tähän kasteeseen Pyhä Raamattu selväsanaisesti liittää Pyhän Hengen lahjan. Tämän vuoksi uskovan ei tule tavoitella mitään erillistä Pyhän Hengen kastetta pelastuakseen. Jeesus opettaa yksinkertaisesti: ”Joka uskoo ja kastetaan, pelastuu, mutta joka ei usko tuomitaan kadotukseen” (Mark. 16:16). Tähän pelastukseen ihminen ei voi, eikä saakaan, lisätä mitään ylimääräistä — kasteita tai mitään muutakaan.
Pyhän Hengen apua sen sijaan voi ja tuleekin pyytää. Syntiä vastaan taistellessa, työssä ja kutsumuksessa sekä kaikissa toimissaan ihminen tarvitsee jatkuvasti Pyhän Hengen apua ja varjelusta. Tätä meidän on epäilemättä ahkerasti pyydettävä ja rukoiltava Jumalalta itsellemme ja muille viljellen ahkerasti hänen sanaansa, jossa Pyhä Henki vaikuttaa.
