Kysymys: Ilmestyskirjassa kerrotaan, että Johannes näki taivaassa valtaistuimen, ja jonkun, joka istui valtaistuimella, sekä sen ”ympärillä kaksikymmentäneljä valtaistuinta, ja niillä istui kaksikymmentäneljä vanhinta, joilla oli yllään valkeat vaatteet ja päässään kultaseppele” (Ilm. 4:4). Keitä ovat nämä vanhimmat?
Vastaus: Raamatunselittäjien tulkinnat eroavat tässä asiassa. Suurin osa (9) tutkimistani 13:sta Ilmestyskirjan selittäjästä on sitä mieltä, että nämä 24 on vanhan liiton kantaisät eli patriarkat sekä uuden liiton apostolit. Selittäjistä pari kallistuu kuitenkin sille kannalle, että nämä 24 olisivat enkeleitä. Thurén mainitsee vaihtoehtona myös se, että he olisivat Vanhan testamentin profeettoja. Jotkut vilauttavat myös mahdollisuutta, että 24 olisi vertauskuvallinen luku, joka kuvaisi kaikkia perille päässeitä pyhiä. Selitysteosten ulkopuolelta voisi mukaan ottaa myös arvelun, että nämä olisivat ne ”apostolit ja profeetat”, joiden varaan kristillinen kirkkokin rakentuu. Arvioimme näitä selityksiä.
Luvun 24 arvellaan tulevan siitä, että ilmestysmajassa ja sittemmin Jerusalemin temppelissä palveli vuorollaan leeviläisten 24 pappisosastoa (1. Aik. 24:3-19). Johannes Kastajan isä Sakaria kuului yhteen tällaiseen osastoon (Luuk. 1:5-25). Koska taivaassakin vietetään jumalanpalvelusta, on luonnollista, että sielläkin on pappisosastoja. Taivaan temppeli on maallisen temppelin esikuva.
24 vanhimman kerrotaan nimenomaan heittäytyneen maahan Jumalan valtaistuimen eteen ja osoittaneen Hänelle kunnioitustaan. He lausuvat: ”Herra, meidän Jumalamme! Sinä olet arvollinen saamaan ylistyksen, kunnian ja vallan, sillä sinä olet luonut kaiken. Kaikki, mikä on olemassa, on sinun tahdostasi luotu” (Ilm. 4:10-11; samoin 11:16-18). Tämä on osa taivaallista jumalanpalvelusta, jota vanhimmat toimittavat (Lenski tosin on sitä mieltä, ettei tällä ole mitään tekemistä leeviläisten pappisosastojen kanssa).
Vanhimpia (kreik. presbyteros) kutsutaan samalla nimellä kuin maanpäällisen seurakunnan johtajia (esim. 1. Tim. 5:15; Tit. 1:5). He ovat siis Jumalan sanan julistajia, jotka ovat johdattaneet ihmisiä Kristuksen tuntemiseen ja pelastukseen. Apostoleja kutsutaan Uudessa testamentissa usein vanhimmiksi. Vanhan liiton pyhätkin näkivät ja edeltä Kristuksen ja iloitsivat Hänestä.
Vanhan liiton Israel polveutui Jaakobin 12 pojasta (Ruuben, Simeon, Leevi, Juuda, Daan, Naftali, Gaad, Asser, Isaskar, Sebulon, Joosef ja Benjamin) ja heistä syntyneistä heimoista. Nämä olivat vanhan liiton Jumalan kansa, joten on luonnollista, että heidän edustajansa ovat perillä taivaassa.
Uuden liiton Jumalan kansa on puolestaan apostolien ja heidän julistamansa sanoman perustalla. Näitä apostoleja olivat Pietari, Andreas, Jaakob, Johannes, Filippus, Bartolomeus, Tuomas, Jaakob Alfeuksenpoika, Juudas (Lebbeus, Taddeus), Simon Kananeus, Matteus (Leevi), Juudas Iskariot, ja hänen tilalleen valittu Mattias. Jeesus itse lupasi, että ”kun Ihmisen Poika uuden maailman syntyessä istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle, silloin tekin, jotka olette seuranneet minua, saatte istua kahdellatoista valtaistuimella ja hallita Israelin kahtatoista heimoa” (Matt. 19:28).
Jos näyn saanut Johannes oli itse apostoli ja siten istuu taivaan valtaistuimella, onko ristiriitaista, että hän näkisi itsensä siellä? Näyssä eletään ajattomassa, iankaikkisessa todellisuudessa, joten tässä tuskin on mitään ristiriitaa.
Yhdessä patriarkat ja apostolit edustavat koko Jumalan Israelia, Hänen pyhää kansaansa kautta aikojen. Tätä tulkintaa tukee sekin, että Johannes näkee taivaallisen kaupungin porteissa Israelin 12 heimon nimet ja sen muurin peruskivissä 12 apostolin nimet (Ilm. 21:12-14). Kerrotaan myös, että perille päässeet laulavat Mooseksen (vanhan liiton) ja Karitsan (uuden liiton) virttä (Ilm. 15:2-4). Taivaaseen pääsee Ilmestyskirjan vertauskuvallisen luvun mukaan 144.000 sinetillä merkittyä (12 x 12 x 1000) mikä viittaa samaan kuin 12 eli Israeliin ja Kirkkoon (Lenski).
(2) Toisen selityksen mukaan 24 tarkoittaisivat enkeleitä. Tätä perustellaan sillä, että Ilmestyskirjan 4. luvussa puhutaan muutenkin paljon taivaan enkeleistä. Raamattuperusteena on Jes. 24:23: ”Herra Sebaot on kuningas Siionin vuorella ja hänen vanhintensa edessä loistaa kirkkaus”. Näiden vanhinten arvellaan tarkoittavan enkeleitä. Aimo T. Nikolaisen mukaan luku 24 saattaa tulla siitä, että sumerilaisilla oli 24 tähtikuviota, jotka edustivat eri jumalia. Johannekselle 24 enkeliä edustaisi tämän mukaan koko luomakuntaa, maailmankaikkeutta. Valkeat vaatteet sopivat joidenkin selittäjien mukaan kuvaamaan hyvin enkeleitä (esim. Joh. 20:12). Nikolaisen mukaan valtaistuimella olevat eivät siis olisi ollenkaan pappeja eivätkä kuninkaita (hallitsijoita, tuomareita).
Enkeli-tulkintaa vastaan on esitetty, ettei enkeleitä Uudessa testamentissa kutsuta vanhimmiksi; toisin kuin apostoleja. Vanhimmat ovat selvästi myös toimittamassa taivaallista jumalanpalvelusta veljiensä – ihmisten – puolesta (Ilm. 11:18). Ilmestyskirjassa erotetaan selvästi toisistaan enkelit, olennot ja vanhimmat: ”Valtaistuimen, olentojen ja vanhinten ympärillä näin suuren joukon enkeleitä” (Ilm. 5:11).
(3) Thurénin mukaan nämä 24 olisivat Vanhan testamentin profeettoja, koska juutalaisten mukaan tärkeimpiä profeettoja oli juuri 24. Thurén pitää mahdollisena, että nämä 24 olisivat myös enkeleitä, mutta eivät apostoleja. Perusteluna tälle on se, että ”neuvosto on täysilukuinen jo teurastetun Karitsan ilmestyessä taivaaseen” (ts. ennen kuin apostolit ovat kuolleet).
Tätä tulkintaa vastaan voisi sanoa, että Jeesuksen oma sana apostolien saamista valtaistuimista (Matt. 19.28) on vaikea kumota pelkän juutalaisen käsityksen varassa. Ilmestyskirjan näyssä menettää aika (ennen – jälkeen) merkityksensä, koska on kysymys iankaikkisuudesta.
(4) Neljännen tulkinnan mukaan nuo 24 olisivat vertauskuva kaikista perille päässeistä pyhistä. Lukuun 24 sisältyisi ajatus, että taivaassa ovat sekä vanhan liiton pyhät että uuden liiton uskovat.
Näin laaja selitys häivyttää kokonaan kantaisien ja kansan sekä paimenten ja lampaiden välisen eron. Siinä ei oteta huomioon myöskään vanhinten esirukousta taistelevan seurakunnan puolesta (Ilm. 11:16-18).
(5) Viidentenä mahdollisuutena voisi ajatella, että 24 vanhinta olisivat ne ”apostolit ja profeetat”, joiden varaan rakentuu Jumalan rakennus (Ef. 2:20). Paavalin opetuksessa ongelmana on kuitenkin se, mitä profeetat tässä tarkoittaa. Tarkoittaako Paavali nimittäin tässä vanhan vai uuden liiton aikaisia profeettoja, seurakunnan henkivoimaisia julistajia: ”nyt Henki on ilmoittanut sen Kristuksen pyhille apostoleille ja profeetoille” (Ef. 3:5). Jos Paavali tarkoittaisi uutta liittoa, niin tämän pohjalta pitäisi siis ajatella, etteivät vanhan liiton profeetat olekaan valtaistuimilla, eikä siten vanhan liiton edustajat ollenkaan.
Paavali kuvaa Efesolaiskirjeessä Kristuksen kirkkoa, ei taivaan valtakuntaa. Siksi tätä raamatunkohtaa ei voi soveltaa Johanneksen näkyyn. Teoriassa voisi toki ajatella, että Vanhan testamentin profeetat ennustivat Kristuksesta ja apostolit julistivat Häntä. Näin molemmat pystyttivät Jumalan Israelin. Vanhan liiton profeetat eivät kuitenkaan olleet ”vanhimpia”, joista Jumalan kansa polveutuu maallisesti (kantaisät) tai hengellisesti (apostolit).
Voimme siis olla tulkitsijoiden enemmistön kanssa samaa mieltä siitä, että Johannes näki taivaassa sekä vanhan liiton kantaisät, Jaakobin pojat, että uuden liiton apostolit, ne 12 opetuslasta. Hän ei kuitenkaan nimeä heitä vaan antaa heidän olla yhtenäisenä joukkona edustamassa sekä vanhan että uuden liiton hallitsijoita ja hengellisiä pappeja. Luku 24 kuvaa täydellisyyttä ja kokonaisuutta. Nämä kumartavat sekä juutalaisten että pakanoiden edustajina yhdessä maahan saakka Kirkkauden Isän edessä.
