”Kuuleeko Jumala minun rukoukseni? Ja jos Hän kuulee, miksi usein tuntuu, ettei Hän vastaa?”
Nämä ovat yleisimpiä kysymyksiä, joita ihmiset esittävät pastorille. Moni ihminen on vuosikymmeniä rukoillut läheistensä puolesta ilman että mitään muutosta näyttäisi tapahtuvan heissä. ”Onko minun rukouksissani jotain vikaa? Onko minussa jotain vikaa, kun Jumala ei vastaa?”
Vääränlainen julistus on vuosikymmenien ajan johtanut ihmisiä harhaan näiden kyselyiden keskellä. Huomio on siirretty rukoilijaan, sen sijaan että se olisi rukouksen aikaansaajassa ja kuulijassa eli Jumalassa. Nähdäkseni pohjana tälle sekaannukselle on pääosin yhden keskeisen raamatunkohdan virheellinen tulkinta.
Jaakobin kirjeessä sanotaan: ”Ja uskon rukous pelastaa sairaan, ja Herra antaa hänen nousta jälleen; ja jos hän on syntiä tehnyt, niin ne annetaan hänelle anteeksi. Tunnustakaa siis toisillenne syntinne ja rukoilkaa toistenne puolesta, että te parantuisitte; vanhurskaan rukous voi paljon, kun se on harras” (Jaak. 5:15-16, KR 1938).
Varsinkin tuo viimeinen lause on aiheuttanut monille rukoilijoille epäileviä ajatuksia: ”Minun rukoukseni eivät ilmeisesti ole riittävän hartaita, koska rukousvastauksia ei kuulu. Eikä minun elämänikään varmaan ole tarpeeksi harrasta Jumalalle”. Näin ihminen alkaa pyöriä oman kelvollisuutensa kehässä. Ongelmana on se, milloin voin tietää, että rukoukseni ovat riittävän hartaita? Ja kuinka tuollaiseen hartaaseen rukoukseen päästään?
Muiden kielten kääntäjät ovat painineet tämän saman raamatunkohdan kanssa. Hyvin arvovaltainen englantilainen Kuningas Jaakon käännös sanoo näin: ”Vanhurskaan miehen palava / harras rukous hyödyttää paljon”. Samoin ranskankielinen käännös: ”Vanhurskaan tehokkaalla rukouksella on suuri vaikutus”, ja ruotsalainen: ”Vanhurskaan miehen rukous saa paljon aikaan, kun se rukoillaan voimalla” (1917). Kaikki nämä käännökset asettavat rukoukselle siis laatuvaatimuksia. Sen tulee olla palava, tehokas, voimakas ja harras – muuten Taivas pysyy suljettuna! Heikko rukous tuottaa huonon tuloksen.
Alkuteksti puhuu onneksi jostain aivan muusta. Kreikankielisessä tekstissä sanotaan: ”Suuri voima rukous vanhurskaan vaikuttava”, tai sujuvammin sanottuna: ”Vanhurskaan rukous vaikuttaa suurella voimalla”.
Suunnilleen näin on käännetty myös uusissa Raamatuissa. Esimerkiksi englanninkielinen New International Version: ”Vanhurskaan miehen rukous on voimallinen ja tehokas”. Suunnilleen näin kääntää myös uusi suomenkielinen Raamattu (1992): ”Vanhurskaan rukous on voimallinen ja saa paljon aikaan”.
Tätä voisi kutsua käänteentekeväksi muutokseksi rukouksen ymmärtämisessä. Rukous ei olekaan vaatimus meille. Meitä ei käsketä rukoilemaan tietyllä tavalla, jotta Jumala kuulisi meitä ja saisimme rukousvastauksia. Sen sijaan Raamattu opettaa, että vanhurskaan ihmisen rukoukset tulevat varmasti kuulluiksi ja niillä on suuri vaikutus. Tämä ei ole meille vaatimus vaan suloinen lupaus ja lohdutus. Vaikka minusta näyttäisi siltä, ettei mikään muutu, voin olla kuitenkin sataprosenttisen varma siitä, että rukoukseni tulevat kuulluiksi ja niillä myös on muuttava vaikutus – joskin meille joskus salainen.
Tämän uuden raamatunkäännöksen vahvistaa myös Jaakobin kirjeen edellisen jakeen ajatus: ”Uskon rukous pelastaa / parantaa sairaan”. Siinäkään ei esitetä uskolle tiettyjä laatuvaatimuksia. Ei sanota, että ”kestävä” tai ”palava” tai ”syvä” usko on edellytys rukouksen kuulemiselle. Riittää, että ihminen yksinkertaisella uskollaan turvautuu elämän Antajaan ja Ylläpitäjään. Usko on pohjimmiltaan Jumalan avuksi huutamista oman elämän hädän ja ahdistuksen keskeltä. Se ei ole merkki vahvuudesta ja suostumisesta heikkouteen ja avuttomuuteen.
Olennaista rukoilemisen kannalta ei siis ole rukousten laatu vaan ihmisen suhde Kristukseen. Ilman uskoa ei kukaan ole kelvollinen Jumalan edessä (Hepr. 11:6). Kukaan muu ei voi esittää ”uskon rukousta” kuin se, joka uskoo Jumalan olemassaoloon ja Hänen mahdollisuuksiinsa auttaa ihmistä.
Jaakobin kirjeessä sanottiin myös, että ”vanhurskaan rukous” saa paljon aikaan. Ihmisen on siis oltava vanhurskas, jotta hän voi toivoa rukouksilla olevan vaikutusta. Vanhurskas on ihminen, jonka synnit on anteeksiannettu Kristuksen tähden ja joka uskossa turvautuu Vapahtajan sovitustyöhön. Hänet on taivaan torilla julistettu Jumalalle kelpaavaksi, Kristuksen omaksi. Tällainen ihminen saa luottamuksella kertoa kaikki asiansa, huolensa ja ilonsa, rakkaalle Isälleen. Yhteys Jeesukseen antaa meille etusijan Jumalan valtaistuimen edessä: ”Jos te pysytte minussa ja minun sanani pysyvät teissä, voitte pyytää mitä ikinä haluatte, ja te saatte sen” (Joh. 15:7).
Vanhan testamentin pohjalta saattaa moni arka rukoilija tuntea suurta alamittaisuutta. Siellähän esitetään, että niiden rukoukset kuullaan, jotka ”etsivät Herraa” (Ps. 34:5), ”etsivät Jumalaa koko sydämestään” (Jer. 29:12-13), ”odottavat Herraa” (Ps. 40:2), ”kääntyvät” (2. Aik. 7:14), ”huutavat Häntä avuksi totuudessa” (Ps. 145:18), ”pelkäävät Jumalaa” (Ps. 145:19), ”riippuvat Herrassa kiinni ja tuntevat Hänen nimensä” (Ps. 91:14-15), ”nöyrtyvät” (2. Aik. 7:14) jne jne. Luettelo tuntuu loppumattomalta!
Näihin vaatimuksiin sisältyy yksi ongelma. Ne kuuluvat pohjimmiltaan kaikki vanhan liiton jumalansuhteeseen. Silloin elettiin lain aikaa eikä armon aikaa. Yhteyttä Jumalaan sävyttivät käskyt, vaatimukset ja ohjeet, joiden tunnollisesta noudattamisesta riippui Jumalan apu ja vastaus. Ei meidän toki tule hylätä hyviä Vanhan testamentin ohjeita, mutta meidän tulee lukea niitä uuden liiton näkökulmasta. Kristus on jo täyttänyt kaikki ne vaatimukset, joita me emme koskaan voineet täyttää. Tämä koskee myös rukousta. Hän nöyrtyi Jumalan edessä, jotta me saamme vastauksen perimmäisiin rukouksiimme.
Uudessa testamentissa rukousten kuulemiselle esitetään toisenlaisia edellytyksiä. Jumalan kuulee niitä, jotka ”anovat uskoen” (Matt. 21:22), ”anovat Jeesuksen nimessä” (Joh. 14:13), ”anovat Jumalan tahdon mukaan” (1. Joh. 5:14) ja ”pysyvät Kristuksessa” (Joh. 15:7). Kaikki nämä ”vaatimukset” sisältyvät jo Jaakobin kirjeen opetukseen ”uskon rukouksesta” ja ”vanhurskaan rukouksesta”.
Me rukoilemme Jumalan Pojan uskossa (Gal. 2:20). Me kohdistamme rukouksemme Isälle Jeesuksen nimessä, emme omissa nimissämme. Me tahdomme pysyä Kristuksessa, johon meidät on jo kasteessa liitetty. Luemme ja tutkimme Jumalan sanaa, jotta meidän rukouksemme olisivat aina Jumalan tahdon mukaisia. Ja pyydämme aina rukoillessamme: ”Tapahtukoon Sinun tahtosi, ei minun”. Näin meidän rukouselämämme pysyy terveenä ja meidän tahtommekin suuntautuu yhä enemmän Jumalan mielen mukaiseksi.
Herkät kristityt jäävät kuitenkin edelleen miettimään omaa kelvollisuuttaan Jumalan edessä. Erityisesti yksi kohta Ensimmäisessä Johanneksen kirjeessä vaivaa heidän mieltään: ”Rakkaani, jos sydämemme ei syytä meitä, niin meillä on uskallus Jumalaan, ja mitä ikinä anomme, sen me häneltä saamme, koska pidämme hänen käskynsä ja teemme sitä, mikä on otollista. Ja tämä on hänen käskynsä, että meidän tulee uskoa hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen nimeen ja rakastaa toinen toistamme, niin kuin hän on meille käskyn antanut” (1. Joh. 3:22).
Mutta entä jos sydämeni syyttääkin minua jostakin? Se voi kyllä oikeasti tulla meille rukouksen esteeksi, vaikka meillä Jumalan lapsina toki aina säilyy oikeus lähestyä Häntä. Kun elämme huonolla omallatunnolla, tulee meidän ja Jumalan väliseen yhteyteen häiritsevää ”kohinaa”. Yhteys takkuilee. Silloin tarvitsemme syntien tunnustamista ja anteeksi saamista. Käytä myös ripin lahjaa, jos anteeksi uskominen on vaikeaa.
Johannes ei kuitenkaan ”käskyllään” tarkoita ainoastaan Jumalan käskyjen noudattamista. Hänhän sanoo, että Jumalan käsky on, että ”meidän tulee uskoa hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen nimeen”. Tämä on kaiken rukoilemisen ja rukousvastausten odottamisen lähtökohta. Se on ”pääsääntö”, jota ilman meidän rukoilemiselle on turhaa ilmaan huutelemista.
Kristukseen uskovina ja Hänen nimeensä kastettuina ei mikään estä meidän rukoustemme perille menemistä. Aikanaan ne myös kantavat satoa, jonka me saatamme kuitenkin nähdä vasta kerran iankaikkisuudessa.
Suositeltavaa lukemista:
Per-Olof Sjögren, Rukouskoulu. Suomen Luther-säätiö 2003
Täältä lisää artikkeleita rukouksesta.
