Roland Werner & Guido Baltes. Historian Ihmeellinen Jeesus: Mitä Jeesuksesta voidaan varmuudella tietää? Suom. Sirkka Perälä. Book s on Demand GmbH, Helsinki, Suomi 2025.
(Alkuperäisteos: Faszination Jesus. Was wir wirklich von Jesus wissen können, 8. Painos, Spacecontrol Verlag, 2023.)
Historian Jeesusta käsittelevien uusien kirjojen, lehtijuttujen ja dokumenttielokuvien ilmestyminen, puolesta ja vastaan, on jo lähes yhtä varmaa ja säännönmukaista kuin auringon nousu ja lasku. Meidän päiviimme jatkuva kädenvääntö historian Jeesuksesta alkoi valistuksen aikana, jolloin varsinkin länsimaisessa akatemiassa alettiin kyseenalaistaa Raamattua sekä tutkia kriittisesti muitakin historiallisia tekstejä. Nyt käsillä oleva kirja ei ole aivan tuore, vaan se on ilmestynyt alkukielellään saksaksi jo 8:na eri painoksena 90-luvulta lähtien. Uuteen painokseen, johon suomalainen laitos perustuu, tietoja on kuitenkin päivitetty ja kirjoittajat lupaavat, ettei kirjan sanoma ole vanhentunut.
Kirjan kahdella kirjoittajalla on kummallakin akateeminen tausta, mutta ovat tietoisesti halunneet kirjoittaa kansantajuisen ja selkokielisen esityksen historian Jeesuksesta. Ensiksi tämä näkyy siinä, että kirja käy läpi laajan valikoiman aiheita, mutta yhteenkään ei porauduta kovin syvälle. Näin kirja tarjoaa moneen teemaan hyödyllisen johdannon, mutta syväanalyysiä toivovat joutuvat lähtemään uudestaan kirjakauppaan. Toiseksi kirjoittajien tavoite näkyy kirjan tyylissä. Ammattisanastoa tai anglismeja on harvassa ja tyyli on rekisteriltään kevyehköä. Ajoittain minusta kirjoitustyyli on liiankin kepeää ja kirjasta löytyy ilmauksia, kuten ”olla pokkaa tehdä jotain”, joita harvemmin näkee painetussa tekstissä.
Kirja on otsakkeensa mukaisesti kirja Jeesuksesta. Jeesusta käsitellään kirjassa historiantutkimuksen ja arkeologian näkökulmasta alun johdanto-osassa. Keskiosa kertoo Jeesuksesta Raamatun, eritoten evankeliumien valossa. Historialliseen aineistoon palataan uudestaan lopun liiteosiossa, joka on kirjan toisen kirjoittajan Guido Baltesin panosta. Se, että toisen pääkirjoittajan työ on laitettu kokonaisuudessaan liiteosaan, tuntuu minusta erikoiselta ratkaisulta.
Kirjan alussa käydään läpi lyhyesti historian Jeesuksen tutkimuksen historiaa sekä erilaisia Jeesus-kuvia, joita on ehdotettu. Jeesuksen historiallisuutta ja raamatullista kuvaa Jeesuksesta kirjoittajat perustelevat viittaamalla klassisiin juutalaisiin ja roomalaisiin lähteisiin kuten Talmudiin, Tacitukseen ja Josefukseen. Monia näitä kirjoittajat lainaavat suoraan lähteiden kera, mikä on ilahduttavaa. Raamatun ulkopuolisen aineiston ohella kirjoittavat argumentoivat evankeliumeiden puolesta luotettavina historiallisina lähteinä. Evankeliumien kirjoittajista meillä on varsin aikainen ja täysin yhdenmukainen todistus historiasta. Näin voidaan olettaa, että evankeliumien kirjoittajat joko olivat itse silminnäkijöitä tai tai tunsivat ja pystyivät haastattelivat näitä.
Kirjan keskijakso, joka käsittää reilusti yli puolet kirjan n. 300:sta sivusta, käsittelee Jeesusta Raamatun erityisesti evankeliumien perusteella. Raamatun opetusta Jeesuksesta kirja käy laajalti läpi ottaen mukaan Jeesuksen opetukset ihmeet, ylösnousemuksen aina ilmestyskirjaan ja toiseen tulemiseen asti. Ylösnousemukseen tultaessa tullaan jälleen historiallisiin kysymyksiin tapahtuneesta, mutta muutoin tässä jaksossa paino on Jeesuksen persoonassa, sellaisena kuin evankeliumit sen esittävät. Kirja on otteeltaan vahvasti evankelioiva ja Jeesusta lukijalleen suositteleva. Raamattuosion lopuksi kirjasta löytyy mm. askeleet ja kuvaus siitä, kuinka Jeesus otetaan vastaan.
Tiivistäen voisi sanoa, että kirjallaan Werner ja Baltes suosittavat Jeesusta (1) tutkimustiedon ja historiallisten argumenttien kautta ja (2) esittelemällä Jeesuksen persoonaa, opetusta ja merkitystä ihmiselle Raamatun pohjalta.
Konsepti on aivan toimiva ja muutkin ovat tätä sapluunaa käyttäneet. Kirjan toteutuksessa on kuitenkin seikkoja, jotka jättävät toivomisen varaa.
Ensiksi kirjan keskiosaa voisi luonnehtia Raamattuopetukseksi Jeesuksesta. Tässä ei ole mitään vikaa sinänsä, mutta kirjan kansimateriaali ei anna ymmärtää, että suurin osa kirjaa on raamattuopetusta Jeesuksesta. Etukansi ja kansiteksti kuvaavat kirjan keskittyvän pääasiassa historiallisiin seikkoihin Raamatun ulkopuolella. Näitä kirjassa käsitelläänkin, mutta vain reilu 50 sivua alussa ja alle 80 sivua lopussa. Näissä jaksoissa on lisäksi jonkin verran päällekkäisyyttä. Esimerkiksi sekä alun että lopun jakso sisältää lyhyen pätkän Rooman historioitsija Tacituksesta ja lainaten suoraan täysin samaa tekstipätkää.
Kristitty toki pitää Uutta testamenttia luotettavana lähteenä historian Jeesuksesta. Kirjoittajat ovat kuitenkin varmasti ajatelleet kohdeyleisöksi pääasiassa epäilijöitä ja etsijöitä, sellaisia, jotka eivät vielä usko Jeesukseen tai epäilevät hänen historiallisuuttaan. Pelkään, että skeptinen lukija pitää hyppyä raamattuopetukseen ja julistukseen ennen aikaisena ja alun historiallista johdantoa riittämättömänä vakuuttamaan itseään Uuden Testamentin luotettavuudesta. Kun kansimateriaali ei anna syytä olettaa pitkää raamattuopetusta Jeesuksesta, mainittu skeptinen lukija saattaa tulkita langenneensa tuputtajakristittyjen evankeliointiansaan. Tätä vaikutelmaa ei auta kirjan käyttämät voimasanat kuten usein toistuva ”hämmästyttävä”. Se että Jeesuksen opetusta sanotaan ”tajunnanräjäyttäväksi” ei sanottavasti tuo mitään lisää kristitylle lukijalle ja tuskin vakuuttaa enempää skeptikkoa. Mielestäni on parempi jättää lukijan arvioitavaksi mikä hänen tajuntansa räjäyttää.
Kenelle kirjaa voisi suositella? Mielestäni kirjasta saa eniten irti kristinuskolle avoin lukija, jolle Raamattu ei välttämättä ole kovin tuttu mutta jota kiinnostaa kirjoitusten opetus ja kuvaus Jeesuksesta, sekä Jeesukseen liittyvä historiallinen aineisto ja tutkimus. Kuten totesin mihinkään aiheeseen kirja ei keskity pitkästi, mutta hyödyllisen yleiskuvan se antaa monesta aiheesta. Kristittykin lukijakin voi oppia kirjan historiaosuuksista yhtä ja toista varsinkin, jos aihe ei ole ennestään tuttu. Keskiosaa lukiessani puolestaan ajattelin, että tuttuja kertomuksia Jeesuksesta lukisin mieluummin suoraan evankeliumeista (tätä itseasiassa kirjoittajatkin suosittavat). Syvempää sukellusta kaipaavalle lukijalle kirjasta löytyy myös lähde viitteitä paitsi historian lähteisiin ja Raamattuun myös tutkimuskirjallisuuteen. Tosin olisin toivonut, että kirjoittajat olisivat antaneet lähdeviitteitä myös Jeesuksen historiallisuutta haastaviin kirjoihin. Kun kirjassa mainitaan skeptiset tai ateistiset mielipiteet, niihin viitataan yleiselle tasolla ilman lähdeviitteitä. Näissä kohden jäin toivomaan konkreettisia esimerkkejä skeptisistä tutkijoista ja heidän mielipiteistään.
