1. paastonajan sunnuntai Invocavit

Päivän evankeliumitekstissä Jeesus nimittää Pietaria saatanaksi. Vain vähän aikaisemmin Jeesus oli kutsunut tätä innokasta opetuslastaan autuaaksi Pietarin tunnustettua Jeesuksen Jumalan Pojaksi. Kummatkin Jeesuksen arviot pitivät paikkansa Pietarista. Samanlainen arvio pätee myös jokaisesta kristitystä. Kristukseen toivonsa paneva ja kasteessa häneen liitetty on todellisesti autuas. Samalla riippuu ihmisessä kiinni vanha syntinen luonto, joka vastustaa Luojaansa ja korottaa itsensä tämän yläpuolelle. Sen tähden Jeesus käyttää ilmausta ”saatana”, joka merkitsee vastustajaa.

Miksi Pietari Jeesusta vastusti? Syy oli risti, josta Jeesus nyt peittelemättä opetuslapsille puhui. Messiaan ja hänen seuraajiensa polku ei ollutkaan kunnian ja loiston tie, vaan heikkouden ja häpeän oja. Vanhalle ihmiselle risti, itsensä kieltäminen, häpeä ja heikkous ovat sietämättömiä. Ristin loukkauksen myötä kaikuivat kuuroille korville myös lupaus ylösnousemuksesta kolmantena päivänä. Ei Pietari eivätkä muutkaan opetuslapset muistaneet lupauksen sanaa pääsiäisen jälkeen.

Jeesus ei kuitenkaan ollut valhemessias, vaan Jumalan todellinen voideltu, Herran kärsivä palvelija. Risti ei ollut tappio, vaan voitto. Ylösnoussut Herra sanoi itse, että hänelle on annettu kaikki valta taivaissa ja maan päällä. Olisiko voitto voinut olla suurempi? Tie kunniaan ja kirkkauteen käy kuitenkin ristin kautta. Tässä ajassa myös Jumalan seurakunta on kutsuttu ristin kantajaksi. Sille on luvattu osallisuus Kristuksen häpeästä ja kärsimyksestä, mutta on luvattu myös osallisuus anteeksiantamuksesta ja iankaikkisesta elämästä.

Kynttilöitä: 2 Liturginen väri: violetti tai sininen.2. vuosikerta
Päivän psalmi Antifoni: Ps. 91:15 Psalmi: Ps. 91:1–4 11–12 Psalmilause: 5. Moos. 8:3
1. lukukappale: 1. Moos. 4:3–10 tai 1. Moos. 3:1–7 (8–19) 2. lukukappale: Jaak. 1:12–15 Evankeliumi: Matt. 16:21–23

1. lukukappale
1. Moos. 4:3–10
Ja jonkun ajan kuluttua tapahtui, että Kain toi maan hedelmistä uhrilahjan Herralle; ja myöskin Aabel toi uhrilahjan laumansa esikoisista, niiden rasvoista. Ja Herra katsoi Aabelin ja hänen uhrilahjansa puoleen; mutta Kainin ja hänen uhrilahjansa puoleen hän ei katsonut. Silloin Kain vihastui kovin, ja hänen hahmonsa synkistyi. Ja Herra sanoi Kainille: ”Miksi olet vihastunut, ja miksi hahmosi synkistyy? Eikö niin: jos teet hyvin, voit kohottaa katseesi; mutta jos et hyvin tee, niin väijyy synti ovella, ja sen halu on sinuun, mutta hallitse sinä sitä!” Ja Kain sanoi veljellensä Aabelille: ”Menkäämme kedolle”. Ja heidän kedolla ollessansa Kain karkasi veljensä Aabelin kimppuun ja tappoi hänet. Niin Herra sanoi Kainille: ”Missä on veljesi Aabel?” Hän vastasi: ”En tiedä; olenko minä veljeni vartija?” Ja hän sanoi: ”Mitä olet tehnyt? Kuule, veljesi veri huutaa minulle maasta.

Tai:
1. Moos. 3:1–7 (8–19)
Mutta käärme oli kavalin kaikista kedon eläimistä, jotka Herra Jumala oli tehnyt; ja se sanoi vaimolle: ”Onko Jumala todellakin sanonut: ’Älkää syökö kaikista paratiisin puista’?” Niin vaimo vastasi käärmeelle: ”Me saamme syödä muiden puiden hedelmiä paratiisissa, mutta sen puun hedelmästä, joka on keskellä paratiisia, on Jumala sanonut: ’Älkää syökö siitä älkääkä koskeko siihen, ettette kuolisi’.” Niin käärme sanoi vaimolle: ”Ette suinkaan kuole; vaan Jumala tietää, että sinä päivänä, jona te siitä syötte, aukenevat teidän silmänne, ja te tulette niinkuin Jumala tietämään hyvän ja pahan”. Ja vaimo näki, että siitä puusta oli hyvä syödä ja että se oli ihana katsella ja suloinen puu antamaan ymmärrystä; ja hän otti sen hedelmästä ja söi ja antoi myös miehellensä, joka oli hänen kanssansa, ja hänkin söi. Silloin aukenivat heidän molempain silmät, ja he huomasivat olevansa alasti; ja he sitoivat yhteen viikunapuun lehtiä ja tekivät itselleen vyöverhot. (Ja he kuulivat, kuinka Herra Jumala käyskenteli paratiisissa illan viileydessä. Ja mies vaimoineen lymysi Herran Jumalan kasvojen edestä paratiisin puiden sekaan. Mutta Herra Jumala huusi miestä ja sanoi hänelle: ”Missä olet?” Hän vastasi: ”Minä kuulin sinun askeleesi paratiisissa ja pelkäsin, sillä minä olen alasti, ja sentähden minä lymysin”. Ja hän sanoi: ”Kuka sinulle ilmoitti, että olet alasti? Etkö syönyt siitä puusta, josta minä kielsin sinua syömästä?” Mies vastasi: ”Vaimo, jonka annoit olemaan minun kanssani, antoi minulle siitä puusta, ja minä söin”. Niin Herra Jumala sanoi vaimolle: ”Mitäs olet tehnyt?” Vaimo vastasi: ”Käärme petti minut, ja minä söin”. Ja Herra Jumala sanoi käärmeelle: ”Koska tämän teit, kirottu ole sinä kaikkien karjaeläinten ja kaikkien metsän eläinten joukossa. Vatsallasi sinun pitää käymän ja tomua syömän koko elinaikasi. Ja minä panen vainon sinun ja vaimon välille ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille; se on polkeva rikki sinun pääsi, ja sinä olet pistävä sitä kantapäähän.” Ja vaimolle hän sanoi: ”Minä teen suuriksi sinun raskautesi vaivat, kivulla sinun pitää synnyttämän lapsia; mutta mieheesi on sinun halusi oleva, ja hän on sinua vallitseva”. Ja Aadamille hän sanoi: ”Koska kuulit vaimoasi ja söit puusta, josta minä kielsin sinua sanoen: ’Älä syö siitä’, niin kirottu olkoon maa sinun tähtesi. Vaivaa nähden sinun pitää elättämän itseäsi siitä koko elinaikasi; orjantappuroita ja ohdakkeita se on kasvava sinulle, ja kedon ruohoja sinun on syötävä. Otsasi hiessä sinun pitää syömän leipäsi, kunnes tulet maaksi jälleen, sillä siitä sinä olet otettu. Sillä maasta sinä olet, ja maaksi pitää sinun jälleen tuleman.”

2. lukukappale
Jaak. 1:12-15
Autuas se mies, joka kiusauksen kestää, sillä kun hänet on koeteltu, on hän saava elämän kruunun, jonka Herra on luvannut niille, jotka häntä rakastavat! Älköön kukaan, kiusauksessa ollessaan, sanoko: ”Jumala minua kiusaa”; sillä Jumala ei ole pahan kiusattavissa, eikä hän ketään kiusaa. Vaan jokaista kiusaa hänen oma himonsa, joka häntä vetää ja houkuttelee; kun sitten himo on tullut raskaaksi, synnyttää se synnin, mutta kun synti on täytetty, synnyttää se kuoleman.

Evankeliumi
Matt. 16:21–23
Siitä lähtien Jeesus alkoi ilmoittaa opetuslapsilleen, että hänen piti menemän Jerusalemiin ja kärsimän paljon vanhimmilta ja ylipapeilta ja kirjanoppineilta ja tuleman tapetuksi ja kolmantena päivänä nouseman ylös. Silloin Pietari otti hänet erilleen ja rupesi nuhtelemaan häntä sanoen: ”Jumala varjelkoon, Herra, älköön se sinulle tapahtuko”. Mutta hän kääntyi ja sanoi Pietarille: ”Mene pois minun edestäni, saatana; sinä olet minulle pahennukseksi, sillä sinä et ajattele sitä, mikä on Jumalan, vaan sitä, mikä on ihmisten”.

Rukoukset
1. Herra, kaikkivaltias Jumala, joka olet saattanut meidät tämän paaston alkuun! Vapauta meidät sinun armollasi, niin ettemme tänä paastonaikana horjahtaisi syntiin, vaan että me ajatuksin, puhein ja teoin noudattaisimme kaikessa sinun vanhurskauttasi ja täyttäisimme jatkuvasti sinun tahtoasi. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta.

2. Herra Jumala! Ohjaa maailman menoa niin, että seurakuntasi saisi iloita rauhassa ja jumalisuudessa. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta.

3. Herra, meidän Jumalamme! Sinä annoit Poikasi joutua kiusauksiin ja ahdistuksiin, jotta hän voisi auttaa kiusattuja. Hän on voittanut pahan vallan. Vahvista meitä, että me jaksaisimme Poikasi nimessä vastustaa vihollisen hyökkäyksiä ja torjua ne sinun sanasi avulla. Kuule meitä Poikasi Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme tähden.

Päivän psalmi

Antifoni:
Ps. 91:15
Hän huutaa minua avuksensa, ja minä |vastaan hänelle, *
minä olen hänen tykönänsä, kun hänellä on ahdistus, minä vapahdan hänet ja saa|tan hänet kunniaan.

Psalmi:
Ps. 91:1–4, 11–12
Joka Korkeimman suo|jassa istuu *
ja Kaikkivaltiaan |varjossa yöpyy,

se sanoo: ”Herra on minun turva|ni ja linnani, *
hän on minun Jumalani, jo|hon minä turvaan”.

Sillä hän päästää sinut linnus|tajan paulasta, *
turmiol|lisesta rutosta.

Sulillansa hän sinua suojaa, ja sinä saat turvan hänen siipi|ensä alla; *
hänen uskollisuutensa on |kilpi ja suojus.

Sillä hän antaa enkeleilleen si|nusta käskyn *
varjella sinua |kaikilla teilläsi.

He kantavat sinua |käsillänsä, *
ettet jalkaa|si kiveen loukkaisi.

Kunnia Isäl|le ja Pojalle *
ja |Pyhälle Hengelle,

niin kuin oli alussa, nyt |on ja aina, *
iankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen.