17. sunnuntai helluntaista

Oletko koskaan pohtinut, millainen koko todellisuus olisi, jos kuolemaa ei olisi olemassa? Tämän pohtiminen on itse asiassa hankalampaa, kuin mitä luulisi – sillä apostoli Paavalin sanoin: ”Kuolema tekee työtään meissä”. Joka syksy lehtipuut pudottavat lehtensä. Juhlissa vastaanotetut kukkaset lakastuvat. Pitkään ilahduttaneet ja palvelleet koti- ja lemmikkieläimet kuolevat. Ja mikä vielä pahinta, me itsekin kuolemme ja meidän lähimmäisemmekin tulevat kuolemaan. Kuolema koskettaa jokaista, tavalla tai toisella. Siksi on niin hankalaa kuvitella todellisuutta ilman kuolemaa. Vaikka voidaan olla melko varmoja siitä, että jokainen meistä mielellään eläisi ilman tuota kuolemaa ja sen tekemää työtä.

Siksi tässäkään asiassa ei kannata jäädä oman mielikuvituksen varaan kuolemattomuudesta. Raamattu itse asiassa ensimmäisissä ja viimeisissä luvuissaan kertoo, millaista on elämä ilman kuolemaa. Raamatun alkuluvut tämän suhteen voitaisiin tiivistää seuraaviin sanoihin: sangen hyvää. Ja viimeiset luvut tiivistää sanoihin: iankaikkista rauhaa. Alussa kaikki oli sangen hyvää. Jumala loi kaiken hyväksi. Mutta Jumalan tahdon rikkomisen ja syntiinlankeemuksen myötä tuli kuolema. Ja Jeesus, joka kykeni Lasaruksen herättämään tässä ajassa kuolleista – myös itse heräsi ja herätettiin kuolleista. Kuolema on siis voitettu. Virressä 90 lauletaan: ”Kuolemallaan kuoleman voitti”. Ja luterilaisessa virressä 843 lauletaan: ”Haudasta nousit elämään ja kuolon kukistit”. Molemmat virret kertovat siis Jeesuksen ylösnousemuksesta.

Koskapa kuolema on siis voitettu, niin se ei enää hallitse elämää. Monenlaiset taudit ja sairaudet voivat kiusata kristittyäkin. Mutta juuri kaikissa näissä voi aina kääntyä Kristuksen puoleen, joka kärsi ja kuoli. Mutta nousi myös ylös kuolleista. Apostoli Paavali kuvaakin ihanalla tavalla kristityn todellisuutta. ”Mutta tämä aarre on meillä saviastioissa, että tuo suunnattoman suuri voima olisi Jumalan eikä näyttäisi tulevan meistä.” Kaikkein suurimmassakin ahdingossa Jumalan lapsi voi loistaa Jeesuksen lahjoittaman iankaikkisen elämän kirkkautta – odottaen samalla luvattua iankaikkista rauhaa, jossa kuolemaa enää ei ole.

Kynttilöitä: 2 Liturginen väri: vihreä. 2. vuosikerta
Päivän psalmi Antifoni: Ps. 56:14 Psalmi: Ps. 86:10–13 Hallelujasäe Joona 2:3
1. lukukappale Job. 19:25–27 2. lukukappale 2. Kor. 4:7–14 Evankeliumi Joh. 11:21–29 (30-31) 32-45

1. lukukappale
Job 19:25–27
Mutta minä tiedän lunastajani elävän, ja viimeisenä hän on seisova multien päällä. Ja sittenkuin tämä nahka on yltäni raastettu ja olen ruumiistani irti, saan minä nähdä Jumalan. Hänet olen minä näkevä apunani; minun silmäni saavat nähdä hänet – eikä vieraana. Munaskuuni hiukeavat sisimmässäni.

2. lukukappale
2. Kor. 4:7–14
Mutta tämä aarre on meillä saviastioissa, että tuo suunnattoman suuri voima olisi Jumalan eikä näyttäisi tulevan meistä. Me olemme kaikin tavoin ahdingossa, mutta emme umpikujassa, neuvottomat, mutta emme toivottomat, vainotut, mutta emme hyljätyt, maahan kukistetut, mutta emme tuhotut.
Me kuljemme, aina kantaen Jeesuksen kuolemaa ruumiissamme, että Jeesuksen elämäkin tulisi meidän ruumiissamme näkyviin. Sillä me, jotka elämme, olemme alati annetut kuolemaan Jeesuksen tähden, että Jeesuksen elämäkin tulisi kuolevaisessa lihassamme näkyviin. Niinpä siis kuolema tekee työtään meissä, mutta elämä teissä. Mutta koska meillä on sama uskon Henki, niinkuin kirjoitettu on: “Minä uskon, sentähden minä puhun”, niin mekin uskomme, ja sentähden me myös puhumme, tietäen, että hän, joka herätti Herran Jeesuksen, on herättävä meidätkin Jeesuksen kanssa ja asettava esiin yhdessä teidän kanssanne.

Evankeliumi
Joh. 11:21–29 (30–31) 32–45
Ja Martta sanoi Jeesukselle: “Herra, jos sinä olisit ollut täällä, niin minun veljeni ei olisi kuollut. Mutta nytkin minä tiedän, että Jumala antaa sinulle kaiken, mitä sinä Jumalalta anot.” Jeesus sanoi hänelle: “Sinun veljesi on nouseva ylös”. Martta sanoi hänelle: “Minä tiedän hänen nousevan ylösnousemuksessa, viimeisenä päivänä”. Jeesus sanoi hänelle: “Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut. Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko sen?” Hän sanoi hänelle: “Uskon, Herra; minä uskon, että sinä olet Kristus, Jumalan Poika, se, joka oli tuleva maailmaan”.
Ja tämän sanottuaan hän meni ja kutsui salaa sisarensa Marian sanoen: “Opettaja on täällä ja kutsuu sinua”. Kun Maria sen kuuli, nousi hän nopeasti ja meni hänen luoksensa. (Mutta Jeesus ei ollut vielä saapunut kylään, vaan oli yhä siinä paikassa, missä Martta oli hänet kohdannut. Kun nyt juutalaiset, jotka olivat Marian kanssa huoneessa häntä lohduttamassa, näkivät hänen nopeasti nousevan ja lähtevän ulos, seurasivat he häntä, luullen hänen menevän haudalle, itkemään siellä.)
Kun siis Maria saapui sinne, missä Jeesus oli, ja näki hänet, lankesi hän hänen jalkojensa eteen ja sanoi hänelle: “Herra, jos sinä olisit ollut täällä, ei minun veljeni olisi kuollut”. Kun Jeesus näki hänen itkevän ja hänen kanssaan tulleiden juutalaisten itkevän, joutui hän hengessään syvän liikutuksen valtaan ja vapisi; ja hän sanoi: “Mihin te panitte hänet?” He sanoivat hänelle: “Herra, tule ja katso”. Ja Jeesus itki. Niin juutalaiset sanoivat: “Katso, kuinka rakas hän oli hänelle!” Mutta muutamat heistä sanoivat: “Eikö hän, joka avasi sokean silmät, olisi voinut tehdä sitäkin, ettei tämä olisi kuollut?”
Niin Jeesus joutui taas liikutuksen valtaan ja meni haudalle; ja se oli luola, ja sen suulla oli kivi. Jeesus sanoi: “Ottakaa kivi pois”. Martta, kuolleen sisar, sanoi hänelle: “Herra, hän haisee jo, sillä hän on ollut haudassa neljättä päivää”. Jeesus sanoi hänelle: “Enkö minä sanonut sinulle, että jos uskoisit, niin sinä näkisit Jumalan kirkkauden?”
Niin he ottivat kiven pois. Ja Jeesus loi silmänsä ylös ja sanoi: “Isä, minä kiitän sinua, että olet minua kuullut. Minä kyllä tiesin, että sinä minua aina kuulet; mutta kansan tähden, joka seisoo tässä ympärillä, minä tämän sanon, että he uskoisivat sinun lähettäneen minut.” Ja sen sanottuansa hän huusi suurella äänellä: “Lasarus, tule ulos!” Ja kuollut tuli ulos, jalat ja kädet siteisiin käärittyinä, ja hänen kasvojensa ympärille oli kääritty hikiliina. Jeesus sanoi heille: “Päästäkää hänet ja antakaa hänen mennä”. Niin useat juutalaisista, jotka olivat tulleet Marian luokse ja nähneet, mitä Jeesus teki, uskoivat häneen.

Rukoukset
1. Pyhä Jumala! Auta meitä mielellämme palvelemaan sinua ja herätä tahtomme aina pyytämään apuasi. Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta.

2. Taivallinen Isä! Me kiitämme sinua siitä, että tahdot lähettää Pyhän Henkesi asumaan sydämiimme ja tehdä kuolevaiset ruumiimme eläviksi hänen kauttaan. Me rukoilemme sinua: varjele meitä hengellisestä kuolemasta ja vahvista meissä uutta ihmistä, joka vaeltaa pyhyydessä ja vanhurskaudessa sinun kasvojesi edessä. Auta meitä aina kuulemaan sanaasi ja seuraamaan sitä, niin ettei meitä tuomittaisi vaan pääsisimme sisälle elämään. Sinun rakkaan Poikasi, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen, kautta.

3. Herra Jumala, taivaallinen Isä, joka annoit Poikasi tulla ihmiseksi, jotta hän suorittaisi kuolemallaan maksun synneistämme ja pelastaisi meidät iankaikkisesta kuolemasta! Me rukoilemme sinua: varjele meitä epäilyksistä ja auta meitä aina pitämään kiinni tästä toivosta, että niin kuin Herramme Jeesus Kristus herätti sanallaan kuolleet, niin hän herättää viimeisenä päivänä meidätkin ja antaa meille iankaikkisen autuuden. Kuule meitä Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä.

Päivän psalmi
Antifoni:
Ps. 56:14
Sinä pelastit minun sieluni |kuolemasta, *
minun jalkani kom|pastumasta.

Psalmi:
Ps. 86:10–13
Sillä sinä olet suuri |ja teet ihmeitä, *
sinä ainoa |olet Jumala.

Neuvo minulle tiesi, Herra, että minä vaeltaisin sinun |totuudessasi. *
Kiinnitä minun sydämeni siihen yhteen, että minä sinun nime|äsi pelkäisin.

Kaikesta sydämestäni minä kiitän sinua, Herra, minun |Jumalani, *
ja kunnioitan sinun nimeäsi ian|kaikkisesti;

sillä sinun armosi on suuri |minua kohtaan, *
sinä olet pelastanut minun sieluni tuonelan |syvyydestä.

Jumala, julkeat ovat nousseet |minua vastaan, *
väkivaltaisten joukko etsii minun henkeäni; eivät he pidä sinua sil|mäinsä edessä.

Mutta sinä, Herra, olet laupias ja armahta|vainen Jumala, *
pitkämielinen, suuri armossa ja |totuudessa.

Käänny minun puoleeni, ole minulle |armollinen, *
anna voimasi palvelijallesi, auta palvelijatta|resi poikaa.

Tee merkki minulle, minun |hyväkseni. *
Häpeäksensä minun vihaajani nähkööt, että sinä, Herra, minua au|tat ja lohdutat.

Kunnia Isäl|le ja Pojalle *
ja Py|hälle Hengelle,

niin kuin oli alussa, |nyt on ja aina, *
iankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen.