2. sunnuntai helluntaista

Katoavien ja katoamattomien aarteiden pyhästä alkaa kirkkovuoden arkipuolisko. Pyhän Kolminaisuuden päivään asti olemme tutkineet Jumalan pelastustekoja Kristuksessa. Adventista alkoi Herramme, tosi Jumalan, tosi ihmiseksi syntymisen tutkistelu. Joulun ja loppiaisajan mentyä tulivat suuri paasto ja viimein hiljainen viikko. Pitkäperjantain, Pääsiäisen, Helatorstain ja Helluntain jälkeen juhlimme viikko sitten ”pyhistä pyhintä”, Pyhän Kolminaisuuden päivää.

Kirkkovuoden arkipuoliskon alkaessa toisessa kädessämme on juhlapuolen lahjana pyhä Raamattu täynnä pelastuksen evankeliumia ja toisessa kädessämme tehtävä: ”Menkää ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni.” (Matt. 28:18–20)

Arkipuolisko koettelee kuuliaisuuttamme Herralle. Kuinka jaamme pelastuksen lahjat kaikille? Ja kuinka elämme niistä Jumalan kunniaksi ja lähimmäisen parhaaksi?

Katoavien ja katoamattomien aarteiden pyhä ei ole suomalaiskristitylle helpoimpia. Jumala vai mammona? Ikuinen vai katoamaton? Eteemme piirtyy silloittamaton kuilu evankeliumin aarteen ja tämän maailman aarteiden välillä. Jokainen joutuu valitsemaan, vieläpä monta kertaa elämässään. Lihan ja Hengen välinen taistelu konkretisoituu maallisten aarteiden ja hengellisen aarteen välisenä taisteluna. Kumpaa kumarrat? Kumpaan takerrut?

Kirkkojen holveissa kaikuvat varoitukset rikkauden viettelyksistä. Samoin kaikuvat kehotukset hallita omaisuutta seurakunnan ja osattomien hyväksi. Sanonta, ”kristityksi meissä kääntyy viimeisenä lompakkomme”, koettelee sanankuulijan rakkautta Kristukseen ja seurakuntaan.
Hukkaan menee kuitenkin kirkkoreissu, jos janoisen ja nälkäisen syötäväksi on vain varoituksia ja lain saarnaa. Sillä evankeliumissa on elämä!

Pyhän vaihtoehtoinen evankeliumikohta on lyhyt, mutta rikas (Matt. 13:44–46). Opimme, ettei evankeliumin aarre ole päältä aarre. Kuoret näyttävät puuarkulta maan uumenissa, mutta sisällä sädehtii Kristuksen kirkkaus! Edelleen opimme, ettei evankeliumin aarretta voi omia itselleen. Jos tahdomme aarteen, meidän on tahdottava myös arkku ja pelto: päältä lahot armonvälineiden arkut, monella tapaa kiviset ja karikkoiset seurakunnat. Sillä aarretta ei ole ilman arkkua ja peltoa, eikä syntien anteeksiantamuksen evankeliumia vailla seurakuntaa.

Tällaista on Jumalan armotalouden hoito. Hän on kätkenyt aarteensa arkkuun ja arkkunsa peltoon, jotta ristin hulluus olisi ilmeistä, ja siihen kätketty Jumalan voima saisi – ei vain vapauttaa synnin taakoittamaa, vaan – koitua rakennukseksi seurakunnalle ja sen myötä siunaukseksi kirkon lähetystehtävälle.

Kynttilöitä: 2 Liturginen väri: vihreä.2. vuosikerta
Päivän psalmi Antifoni: Ps. 49:16 Psalmi: Ps. 49:6–10 16–21 Hallelujasäe: Ps. 17:15
1. lukukappale: Aam. 8:4–8 2. lukukappale: 2. Kor. 8:1–9 Evankeliumi: Luuk. 12:13–21 tai Matt. 13:44–46

1. lukukappale
Aam. 8: 4–8
Kuulkaa tämä, te jotka poljette köyhiä ja tahdotte tehdä lopun maan nöyristä, sanoen: ”Milloin loppuu uusikuu, että saamme myydä viljaa, ja milloin sapatti, että saamme avata jyväaitan, pienentää eefa-mitan ja suurentaa painon ja pettää väärällä vaa’alla, että saamme ostaa vaivaiset rahasta ja köyhän kenkäparista ja myydä akanoita jyvinä?” Herra on vannonut hänen kauttansa, joka on Jaakobin kunnia: Totisesti, minä en ikinä unhota yhtäkään heidän tekoansa. Eikö senkaltaisesta maa jo vapise ja kaikki sen asukkaat murehdi? Eikö se nouse kaikkinensa niinkuin Niili, kuohu ja alene niinkuin Egyptin virta?

2. lukukappale
2. Kor. 8:1–9
Mutta me saatamme teidän tietoonne, veljet, mitä Jumalan armo on vaikuttanut Makedonian seurakunnissa: että, vaikka he olivatkin monessa ahdistuksen koetuksessa, niin oli heidän ilonsa heidän suuressa köyhyydessäänkin niin ylenpalttinen, että he alttiisti antoivat runsaita lahjoja. Sillä voimiensa mukaan, sen minä todistan, jopa yli voimiensakin he antoivat omasta halustansa, paljolla pyytämisellä anoen meiltä sitä suosiota, että pääsisivät osallisiksi pyhien avustamiseen; eivätkä he vain tehneet, niinkuin me olimme toivoneet, vaan antoivat itsensäkin, ennen kaikkea Herralle ja sitten meille, Jumalan tahdosta, niin että me kehoitimme Tiitusta, niinkuin hän jo oli alkanut, saattamaan teidän keskuudessanne päätökseen tämänkin rakkaudentyön. Mutta niinkuin teillä on ylenpalttisesti kaikkea: uskoa, sanaa, tietoa, kaikkinaista intoa ja meistä teihin tullutta rakkautta, niin olkaa ylenpalttiset tässäkin rakkaudentyössä. En sano tätä käskien, vaan viittaamalla muiden intoon minä tahdon koetella teidänkin rakkautenne vilpittömyyttä. Sillä te tunnette meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armon, että hän, vaikka oli rikas, tuli teidän tähtenne köyhäksi, että te hänen köyhyydestään rikastuisitte.

Evankeliumi
Luuk 12:13–21
Niin muuan mies kansanjoukosta sanoi hänelle: ”Opettaja, sano minun veljelleni, että hän jakaisi kanssani perinnön”. Mutta hän vastasi hänelle: ”Ihminen, kuka on minut asettanut teille tuomariksi tai jakomieheksi?” Ja hän sanoi heille: ”Katsokaa eteenne ja kavahtakaa kaikkea ahneutta, sillä ei ihmisen elämä riipu hänen omaisuudestaan, vaikka sitä ylenpalttisesti olisi”. Ja hän puhui heille vertauksen sanoen: ”Rikkaan miehen maa kasvoi hyvin. Niin hän mietti mielessään ja sanoi: ’Mitä minä teen, kun ei minulla ole, mihin viljani kokoaisin?’ Ja hän sanoi: ’Tämän minä teen: minä revin maahan aittani ja rakennan suuremmat ja kokoan niihin kaiken eloni ja hyvyyteni; ja sanon sielulleni: sielu, sinulla on paljon hyvää tallessa moneksi vuodeksi; nauti lepoa, syö, juo ja iloitse’. Mutta Jumala sanoi hänelle: ’Sinä mieletön, tänä yönä sinun sielusi vaaditaan sinulta pois; kenelle sitten joutuu se, minkä sinä olet hankkinut?’ Näin käy sen, joka kokoaa aarteita itselleen, mutta jolla ei ole rikkautta Jumalan tykönä.”

TAI
Matt 13:44–46
Taivasten valtakunta on peltoon kätketyn aarteen kaltainen, jonka mies löysi ja kätki; ja siitä iloissaan hän meni ja myi kaikki, mitä hänellä oli, ja osti sen pellon. Vielä taivasten valtakunta on kuin kauppias, joka etsi kalliita helmiä, ja löydettyään yhden kallisarvoisen helmen hän meni ja myi kaikki, mitä hänellä oli, ja osti sen.

Rukoukset
1. Kaikkivaltias Jumala, joka olet niiden voima, jotka panevat toivonsa sinuun, kuule armollisesti rukouksemme! Koska ihminen ei saa aikaan mitään ilman sinua, niin auta armollasi, että täyttäisimme käskysi ja että tahtomme ja tekomme kelpaisivat sinulle. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta.

2. Kaikkivaltias Jumala! Varjele meitä rakastamasta tätä maailmaa. Auta meitä käyttämään sinun suomaasi maallista hyvää sinun kunniaksesi sekä lähimmäistemme ja itsemme parhaaksi. Anna meidän armostasi koota ahkerasti taivaallisia aarteita, joita eivät koi eivätkä ruoste turmele, jotta olisimme rikkaita sinussa ja pääsisimme taivaallisen valtakuntasi kirkkauteen. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta.

Päivän psalmi

Antifoni:
Ps. 49:16
Mutta minun sieluni Jumala lunastaa |tuonelan vallasta, *
sillä hän ottaa |minut huomaansa.

Psalmi:
Ps. 49: 6–10, 16–21
Miksi minä pelkäisin |pahoina päivinä, *
kun minun vainoojani vääryys pii|rittää minut?

He luottavat |tavaroihinsa *
ja kerskaavat suuresta |rikkaudestaan.

Kukaan ei voi velje|änsä lunastaa *
eikä hänestä Jumalalle sovi|tusta maksaa.

Sillä hänen sielunsa lunastus on |ylen kallis *
ja jää iäti suo|rittamatta,

että hän saisi elää ian|kaikkisesti *
eikä kuo|lemaa näkisi.

Mutta minun sieluni Jumala lunastaa |tuonelan vallasta, *
sillä hän ottaa |minut huomaansa.

Älä pelkää, jos |joku rikastuu, *
jos hänen talonsa |komeus karttuu.

Sillä kuollessaan ei hän ota |mitään mukaansa, *
eikä hänen komeutensa astu alas hänen |jäljessänsä.

Vaikka hän eläissänsä kiittää itseään |siunatuksi, *
vaikka sinua ylistetään, kun vietät hy|viä päiviä,

täytyy sinun mennä isiesi |suvun tykö, *
jotka eivät ikinä enää va|loa näe.

Ihminen, mahtavinkin, on ymmär|rystä vailla, *
hän on verrattava eläimiin, |jotka hukkuvat.

Kunnia Isäl|le ja Pojalle *
ja Py|hälle Hengelle,

niin kuin oli alussa, |nyt on ja aina, *
iankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen.