Päivän evankeliumissa Johannes Kastaja, Herramme edelläkulkija, on vankilassa. Sieltä hän lähettää opetuslapsiaan kysymään Jeesukselta, onko tämä todella Jumalan lupaama Messias. Onko Jeesus todella Kristus, joka vapauttaa kansansa synnin orjuudesta ja vankilasta? Ehkä Johannes myös odotti omaa vapauttamistaan vankeudesta. Kuten Johannes istui tyrmässä, niin mekin saatamme istua tyrmässä. Vaikka olemme kasteen ja uskon kautta vapautetut synnin, kuoleman ja perkeleen vallasta, elämme edelleen lihassamme ja tässä maailmassa. Voi olla ja varmasti onkin niin, että jokaisella meillä on jokin asia elämässä, joka pitää meitä ikään kuin vankilassa. Voimme käyttää siitä esimerkiksi sanaa ”helmasynti”. Välillä luulemme pääsevämme sieltä pois, mutta kerta toisensa jälkeen saamme huomata, että kahleet pysyvät eivätkä kalterit aukea. Kysymme: ”Etkö sinä, Jeesus, olekaan synnin, kuoleman ja saatanan voittaja? Pitääkö minun kuitenkin odottaa jotain muuta? Pitääkö minun kuitenkin yrittää tehdä jotain itse? Etkö sinä, Jeesus, auta?” Kysymyksemme ei kuitenkaan ole, tai ainakaan sen ei tulisi olla, mitä pitäisi tehdä enemmän tai vähemmän. Ei, vaan meidän kysymyksemme on: kenen luo menemme oman synnin ahdistuksemme, tuskamme ja vankeutemme kanssa? Saako Herra Jeesus, erämaan lähde, valtatie taivaaseen, kuulla meidän hätämme? Kun Herra kuulee, hän auttaa. Hän kuitenkin tekee sen usein tavalla, jota emme käsitä, emme arvaa, emmekä osaa odottaa. Kerran Kuningas tulee ja lopettaa kaiken synnin. Ne, jotka ovat hänen omiaan, pääsevät todella vankilastaan vapaaksi. Anteeksiantamus on totta silloinkin, kun emme näe emmekä koe pääsevämme irti synnistämme. Siksi ei tarvitse peitellä syntiään eikä kuvitella olevansa ilman kahleita, vaan voimme tuoda ne Herran Jeesuksen eteen sanoen: ”Sinä olet se, jonka piti tulla. Kiitos, että tulet minunkin elämääni, tähän vankilaani! Kiitos, että armahdat ja viet palvelijasi kerran kirkkauteen!” Kynttilöitä: 2 Liturginen väri: violetti tai sininen.1. vuosikerta 1. lukukappale Jer. 3:21–25 Kuule! Kalliokukkuloilta kuuluu itku, israelilaisten rukous, sillä he ovat vaeltaneet väärää tietä, ovat unhottaneet Herran, Jumalansa. Palatkaa takaisin, te luopuneet lapset, niin minä parannan teidän luopumuksenne.” – ”Katso, me tulemme sinun tykösi, sillä sinä olet Herra, meidän Jumalamme. Totisesti, petosta on, mitä kukkuloilta kuuluu, pauhina vuorilla. Totisesti, Herrassa, meidän Jumalassamme, on Israelin pelastus. Häpeäjumala on syönyt isiemme vaivannäön nuoruudestamme asti, heidän lampaansa ja raavaansa, poikansa ja tyttärensä. Maatkaamme häpeässämme, ja häväistyksemme peittäköön meidät, sillä Herraa, meidän Jumalaamme, vastaan me olemme syntiä tehneet, me ja meidän isämme, hamasta nuoruudestamme tähän päivään asti, emmekä ole kuulleet Herran, meidän Jumalamme, ääntä.” 2. lukukappale 1. Kor. 4:1–5 Niin pitäköön jokainen meitä Kristuksen käskyläisinä ja Jumalan salaisuuksien huoneenhaltijoina. Sitä tässä huoneenhaltijoilta ennen muuta vaaditaan, että heidät havaitaan uskollisiksi. Mutta siitä minä hyvin vähän välitän, että te minua tuomitsette tai joku inhimillinen oikeus; en minä itsekään tuomitse itseäni, sillä ei minulla ole mitään tunnollani, mutta en minä silti ole vanhurskautettu, vaan minun tuomitsijani on Herra. Älkää sentähden lausuko mitään tuomiota, ennenkuin aika on, ennenkuin Herra tulee, joka myös on saattava valoon pimeyden kätköt ja tuova ilmi sydänten aivoitukset; ja silloin kukin saa kiitoksensa Jumalalta. Evankeliumi Matt. 11:2–10 Mutta kun Johannes vankilassa ollessaan kuuli Kristuksen teot, lähetti hän opetuslapsiansa sanomaan hänelle: ”Oletko sinä se tuleva, vai pitääkö meidän toista odottaman?” Niin Jeesus vastasi ja sanoi heille: ”Menkää ja kertokaa Johannekselle, mitä kuulette ja näette: sokeat saavat näkönsä, ja rammat kävelevät, pitaliset puhdistuvat, ja kuurot kuulevat, ja kuolleet herätetään, ja köyhille julistetaan evankeliumia. Ja autuas on se, joka ei loukkaannu minuun.” Kun he olivat menneet, rupesi Jeesus puhumaan kansalle Johanneksesta: ”Mitä te lähditte erämaahan katselemaan? Ruokoako, jota tuuli huojuttaa? Vai mitä lähditte katsomaan? Ihmistäkö, hienoihin vaatteisiin puettua? Katso, hienopukuiset ovat kuningasten kartanoissa. Vai mitä te lähditte? Profeettaako katsomaan? Totisesti, minä sanon teille: hän on enemmän kuin profeetta. Tämä on se, josta on kirjoitettu: ’Katso, minä lähetän enkelini sinun edelläsi, ja hän on valmistava tiesi sinun eteesi’. Rukoukset 2. Kaikkivaltias Jumala, joka Johannes Kastajan kautta valmistit meille tietä Poikasi luo! Johdata meidät parannukseen ja uskon luottamukseen, jotta meistä tulisi sinun totuutesi ja rakkautesi todistajia. Kuule meitä Poikasi Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme tähden. Päivän psalmi Antifoni: Jes. 40:3 Psalmi: Ps. 85:9–14 Totisesti, hänen apunsa on lähellä niitä, jotka |häntä pelkäävät, * Armo ja totuus tapaavat toi|sensa täällä, * uskollisuus |versoo maasta, * Herra antaa meille kaik|kea hyvää, * Vanhurskaus käy hänen |edellänsä * Kunnia Isäl|le ja Pojalle * niin kuin oli alussa, nyt |on ja aina, *3. adventtisunnuntai
15.12
Päivän psalmi Antifoni: Jes. 40:3 Psalmi: Ps. 85:9–14 Hallelujasäe: Ps. 80:4
1. lukukappale: Jer. 3:21–25 2. lukukappale: 1. Kor. 4:1–5 Evankeliumi: Matt. 11:2–10
1. Herra Jumala, kallista korvasi rukouksemme puoleen! Valaise pimeät sydämemme ja etsi meitä armollasi sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta.
Valmistakaa Herralle tie |erämaahan, *
tehkää arolle tasaiset polut mei|dän Jumalallemme.
Minä tahdon kuulla, mitä Jumala, |Herra, puhuu: *
hän puhuu rauhaa kansallensa, hurskaillensa; älkööt he käänty|kö jälleen tyhmyyteen.
ja niin meidän maassamme |kunnia asuu.
vanhurskaus ja rauha antavat suut|a toisillensa,
ja vanhurs|kaus katsoo taivaasta.
ja meidän maam|me antaa satonsa.
ja seuraa hänen as|keltensa jälkiä.
ja |Pyhälle Hengelle,
iankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen.