3. sunnuntai ennen paastonaikaa Septuagesima

Evankeliumiteksti tuo esille hyvin kipeän asian. Jeesuksen nimen seuraaminen tarkoittaa kristityn elämässä aina samalla myös luopumista jostakin. Jumalan tahto ja oman langenneen lihan mukaiset pyrkimykset, ne ovat ristiriidassa keskenään ja vetävät ihmistä eri suuntiin. Siksi seuratessaan toista täytyy samalla kääntää selkänsä toiselle. Kaiken kunnian antaminen Kristukselle tarkoittaa luopumista oman kunnian etsimisestä. Kristuksen vanhurskauden omistaminen suurimpana aarteenaan tarkoittaa samalla sen myöntämistä, että olen itsessäni kadotettu ja syntinen ihminen.

Kristuksen seuraaminen näyttäytyy siksi maailman silmissä varmasti hulluutena. Jeesus ei sitä kiellä vaan Hän sanoo sen suoraan omilleen: te joudutte maksamaan hinnan! Hänen nimeään seuratessa, yksi joutuu luopumaan talostaan, toinen veljestään, joku luopuu isästään ja joku äidistään. Luopuminen ei silti ole itsetarkoitus tai päämäärä, vaan seurausta Kristuksen nimen tunnustamisesta.

Kristuksen nimi lopulta jakaa koko ihmiskunnan kahtia. Viimeinen päivä piirtää jaon lopullisesti näkyviin. Kristuksen nimeen turvanneet perivät silloin iankaikkisen elämän. Heidän armopalkkansa on suuri ja ilonsa loputon. Kristuksen nimen kieltäneet tuomitaan silloin iankaikkiseen kadotukseen.

Kristuksen nimi tekee siis maailmassa kahtalaista työtä: se yhdistää ja se erottaa. Se kokoaa ja se karkottaa. Kristuksen omat se liittää toinen toisiinsa siteellä, joka on paljon lihan sukulaisuutta vahvempaa. Sillä lihallinen verisukulaisuus on ajallista ja yhdistää ihmisiä vain tämän elämän ajan toisiinsa.

Sen sijaan Kristuksen verisukulaisuus yhdistää sisaret ja veljet toisiinsa iankaikkisesti. He, jotka ovat yhdestä ja samasta Kristus-ruumiista osalliset, jakavat jo ajassa saman toivon, saman ilon ja saman päämäärän. Kerran iankaikkisuudessa he jakavat Taivaan.

Kynttilöitä: 2 Liturginen väri: vihreä.2. vuosikerta
Päivän psalmi Antifoni: Ps. 13:6 Psalmi: Ps. 18:2–7 Hallelujasäe: Ps. 31:20
1. lukukappale: 5. Moos. 7:6–8 2. lukukappale: Fil. 3:7–14 Evankeliumi: Matt. 19:27–30

1. lukukappale
5. Moos. 7:6–8
Sillä sinä olet Herralle, Jumalallesi, pyhitetty kansa; Herra, sinun Jumalasi, on valinnut sinut omaisuuskansakseen ennen kaikkia muita kansoja, mitä maan päällä on. Ei Herra sentähden ole mielistynyt teihin ja valinnut teitä, että olisitte lukuisammat kaikkia muita kansoja, sillä tehän olette kaikkia muita kansoja vähälukuisemmat, vaan sen tähden, että Herra rakasti teitä ja tahtoi pitää valan, jonka hän oli vannonut teidän isillenne; niin Herra vei teidät pois väkevällä kädellä ja vapahti sinut orjuuden pesästä, faraon, Egyptin kuninkaan, käsistä.

2. lukukappale
Fil. 3:7–14
Mutta mikä minulle oli voitto, sen minä olen Kristuksen tähden lukenut tappioksi. Niinpä minä todella luen kaikki tappioksi tuon ylen kalliin, Kristuksen Jeesuksen, minun Herrani, tuntemisen rinnalla, sillä hänen tähtensä minä olen menettänyt kaikki ja pidän sen roskana – että voittaisin omakseni Kristuksen ja minun havaittaisiin olevan hänessä ja omistavan, ei omaa vanhurskautta, sitä, joka laista tulee, vaan sen, joka tulee Kristuksen uskon kautta, sen vanhurskauden, joka tulee Jumalasta uskon perusteella; tunteakseni hänet ja hänen ylösnousemisensa voiman ja hänen kärsimyksiensä osallisuuden, tullessani hänen kaltaisekseen samankaltaisen kuoleman kautta, jos minä ehkä pääsen ylösnousemiseen kuolleista. Ei niin, että jo olisin sen saavuttanut tai että jo olisin tullut täydelliseksi, vaan minä riennän sitä kohti, että minä sen omakseni voittaisin, koskapa Kristus Jeesus on voittanut minut. Veljet, minä en vielä katso sitä voittaneeni; mutta yhden minä teen: unhottaen sen, mikä on takana, ja kurottautuen sitä kohti, mikä on edessäpäin, minä riennän kohti päämäärää, voittopalkintoa, johon Jumala on minut taivaallisella kutsumisella kutsunut Kristuksessa Jeesuksessa.

Evankeliumi
Matt. 19:27–30
Silloin Pietari vastasi ja sanoi hänelle: ”Katso, me olemme luopuneet kaikesta ja seuranneet sinua; mitä me siitä saamme?”
Niin Jeesus sanoi heille: ”Totisesti minä sanon teille: siinä uudestisyntymisessä, jolloin Ihmisen Poika istuu kirkkautensa valtaistuimella, saatte tekin, jotka olette minua seuranneet, istua kahdellatoista valtaistuimella ja tuomita Israelin kahtatoista sukukuntaa. Ja jokainen, joka on luopunut taloista tai veljistä tai sisarista tai isästä tai äidistä tai lapsista tai pelloista minun nimeni tähden, on saava monin verroin takaisin ja perivä iankaikkisen elämän. Mutta monet ensimmäiset tulevat viimeisiksi, ja monet viimeiset ensimmäisiksi.”

Rukoukset
1. Laupias Jumala! Kuule kansasi rukous ja pelasta nimesi tähden armollisesti meidät, jotka syystä kärsimme syntiemme vuoksi. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta.

2. Rakas taivaallinen Isä! Anna meille armo hylätä maailma ja sen meno ja seurata koko elämällämme uskollisesti Poikaasi Jeesusta Kristusta. Varjele meitä ylpeydestä ja luottamasta itseemme. Pidä meidät nöyrinä, niin että turvautuisimme ainoastaan sinun armoosi, sen voimalla kestävästi uskoisimme sinuun ja lopulta saisimme iankaikkisen elämän. Meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta.

Päivän psalmi

Antifoni:
Ps. 13:6
Mutta minä turvaan |sinun armoosi; *
riemuitkoon minun sydämeni sinun |avustasi.

Psalmi:
Ps. 18:2–7
Sydämestäni minä |rakastan sinua, *
Herra, |minun voimani,

Herra, minun kallioni, linnani ja pelastajani, minun |Jumalani, *
vuoreni, jonka turviin minä pakenen, minun kilpeni, autuuteni sarvi ja |varustukseni.

Ylistetty olkoon Herra! – niin |minä huudan, *
ja vihollisistani |minä pelastun.

Kuoleman paulat piirit|tivät minut, *
turmion virrat peljästyt|tivät minut.

Tuonelan paulat |kietoivat minut, *
kuoleman ansat yllät|tivät minut.

Ahdistuksessani minä |rukoilin Herraa *
ja huusin avuksi |Jumalaani;

hän kuuli minun ääneni |temppelistänsä, *
ja minun huutoni hänen edessään kohosi |hänen korviinsa.

Kunnia Isäl|le ja Pojalle *
ja Py|hälle Hengelle,

niin kuin oli alussa, |nyt on ja aina, *
iankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen.