28.3.2024 • Yleinen

Ladataan Tapahtumat

« Kaikki Tapahtumat

  • Tämä tapahtuma on mennyt.

4. sunnuntai helluntaista

25.6.2023

Luukkaan evankeliumin viidennentoista luvun vertaukset kadonneesta lampaasta, kadonneesta rahasta ja tuhlaajapojasta kuuluvat yhteen. Itse asiassa Luukas kuvaa Jeesuksen kertoneen vain yhden vertauksen (Luuk.15:3). Kyseessä on siis sama opetus kolmea kuvaa käyttäen. Jokaisen kuvan opetus on sama: Jumala rakkaudessaan etsii kadonnutta, kunnes löytää.

Vertaukset kadonneesta lampaasta ja kadonneesta rahasta onkin helppo niputtaa yhteen. Selvästi molemmissa on kyse sinnikkäästä etsinnästä sekä löytämisen riemusta kadonneen löydyttyä. Sekä paimen että nainen järjestävät juhlat löydettyään etsimänsä. (Luuk.15:6,9) Sen sijaan kertomus tuhlaajapojasta ei näytä täysin asettuvan samoihin raameihin. Kuka tässä vertauksessa etsii ja kuka on kadonnut? Toisin kuin lammas tai kolikko, kadoksissa ollut poika kävelee itse takaisin isänsä kotiin.

Ehkä juuri tästä syystä tuhlaajapoikavertaus onkin usein ymmärretty pojan kääntymyksestä käsin. Tällöin vertauksen sanomana on nähty pojan ”meneminen itseensä”, katumus ja mielenmuutos, joka sikoja paimentaessa pojalle kyllä tapahtuu. Tällainen tulkinta asettaa vertauksen keskiöön pojan, hänen motiivinsa ja hänen tekemänsä ratkaisun palata isän luo. Tämä ei kuitenkaan ole se sanoma, jonka Jeesus halusi kuulijoilleen vertauksella välittää. Jeesus opetti tällä vertauksellaan toisesta asiasta.

Luukkaan mukaan Jeesuksen vertauksen taustana on fariseusten ja kirjanoppineiden tyytymättömyys siihen, miksi Jeesus otti vastaan publikaaneja sekä muita syntisiä ja vieläpä aterioi heidän kanssaan? Samalla tavalla tuhlaajapoikavertauksen varsinainen ydin ei ole pojan ratkaisussa palata vaan Isän tekemässä ratkaisussa ottaa poika avosylin vastaan. Miksi ihmeessä isä ottaa takaisin kaiken tuhlanneen?

Juutalaisille kuulijoille pojan pyyntö ennakkoperinnöstä oli pöyristyttävä. (Luuk.15:12) Oikeastaan pojan pyyntö tarkoitti: ”toivoisin isä, että olisit kuollut.” Suostuessaan pojan pyyntöön isä luopui kaikesta omasta kunniastaan ja tuli julkisesti nöyryytetyksi oman kyläyhteisönsä silmissä. Miten siis tällä isänsä kuolemaa toivoneella pojalla olisi kaiken tuhlattuaan oikeus vielä palata kotiin? Ei tietenkään olisi! Tämä poika oli isälle häpeäksi, ei kunniaksi. Sananlaskujen kirja ilmentää hyvin juutalaista ajattelua: ”Viisautta rakastavainen on isällensä iloksi, mutta porttojen seuratoveri hävittää varansa.” (Snl.29:3)

Vertauksen huippukohta ei siis suinkaan ole pojan päätöksessä palata kotiin. Mitä muuta kaiken menettänyt, nälkäinen ja epätoivoinen rassukka olisi voinutkaan? Sen sijaan Jeesus haluaa kertoa vertauksellaan sellaisesta isästä, joka on valmis antamaan kaiken anteeksi. Joka on valmis luopumaan kaikesta omasta kunniastaan. Joka on valmis järjestämään juhlat sen kunniaksi, joka ei mitään ansaitse. Ottamaan rakkaudella avosylin vastaan sen, joka lähti matkaan isäänsä halveksien.

Sellainen sinun Isäsi on.


Kynttilöitä: 2 Liturginen väri: vihreä.2. vuosikerta
Päivän psalmi Antifoni: Ps. 25:16 Psalmi: Ps. 32:1–2 5–8 Hallelujasäe: Ps. 119:176 94
1. lukukappale: Hoos. 12:6–7 tai Jes. 61:10–11 2. lukukappale: Room. 4:1–8 Evankeliumi: Luuk. 15:11–32


1. lukukappale
Hoos. 12:6–7
Ja sinä – käänny Jumalasi tykö, noudata laupeutta ja oikeutta ja pane alati toivosi Jumalaasi. Kanaan – hänen kädessänsä on petollinen vaaka, halusta hän tekee vääryyttä.

Tai:
Jes. 61:10–11
Minä iloitsen suuresti Herrassa, minun sieluni riemuitsee minun Jumalassani, sillä hän pukee minun ylleni autuuden vaatteet ja verhoaa minut vanhurskauden viittaan, yljän kaltaiseksi, joka kantaa juhlapäähinettä niinkuin pappi, ja morsiamen kaltaiseksi, joka on koruillansa kaunistettu. Sillä niinkuin maa tuottaa kasvunsa ja niinkuin kasvitarha saa siemenkylvönsä versomaan, niin saattaa Herra, Herra versomaan vanhurskauden ja kiitoksen kaikkien kansojen nähden.

 

2. lukukappale
Room. 4:1–8
Mitä me siis sanomme esi-isämme Aabrahamin saavuttaneen lihan mukaan? Sillä jos Aabraham on teoista vanhurskautettu, on hänellä kerskaamista, mutta ei Jumalan edessä. Sillä mitä Raamattu sanoo? “Aabraham uskoi Jumalaa, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi”. Mutta töitä tekevälle ei lueta palkkaa armosta, vaan ansiosta, mutta joka ei töitä tee, vaan uskoo häneen, joka vanhurskauttaa jumalattoman, sille luetaan hänen uskonsa vanhurskaudeksi; niinkuin myös Daavid ylistää autuaaksi sitä ihmistä, jolle Jumala lukee vanhurskauden ilman tekoja: “Autuaat ne, joiden rikokset ovat anteeksi annetut ja joiden synnit ovat peitetyt! Autuas se mies, jolle Herra ei lue syntiä!”

 

Evankeliumi
Luuk. 15:11–32
Vielä Jeesus sanoi: “Eräällä miehellä oli kaksi poikaa. Ja nuorempi heistä sanoi isälleen: ‘Isä, anna minulle se osa tavaroista, mikä minulle on tuleva’. Niin hän jakoi heille omaisuutensa. Eikä kulunut montakaan päivää, niin nuorempi poika kokosi kaiken omansa ja matkusti pois kaukaiseen maahan; ja siellä hän hävitti tavaransa eläen irstaasti. Mutta kun hän oli kaikki tuhlannut, tuli kova nälkä koko siihen maahan, ja hän alkoi kärsiä puutetta. Ja hän meni ja yhtyi erääseen sen maan kansalaiseen, ja tämä lähetti hänet tiluksilleen kaitsemaan sikoja. Ja hän halusi täyttää vatsansa niillä palkohedelmillä, joita siat söivät, mutta niitäkään ei kukaan hänelle antanut. Niin hän meni itseensä ja sanoi: ‘Kuinka monella minun isäni palkkalaisella on yltäkyllin leipää, mutta minä kuolen täällä nälkään! Minä nousen ja menen isäni tykö ja sanon hänelle: Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi enkä enää ansaitse, että minua sinun pojaksesi kutsutaan; tee minut yhdeksi palkkalaisistasi.’ Ja hän nousi ja meni isänsä tykö. Mutta kun hän vielä oli kaukana, näki hänen isänsä hänet ja armahti häntä, juoksi häntä vastaan ja lankesi hänen kaulaansa ja suuteli häntä hellästi. Mutta poika sanoi hänelle: ‘Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinun edessäsi enkä enää ansaitse, että minua sinun pojaksesi kutsutaan’. Silloin isä sanoi palvelijoilleen: ‘Tuokaa pian parhaat vaatteet ja pukekaa hänet niihin, ja pankaa sormus hänen sormeensa ja kengät hänen jalkaansa; ja noutakaa syötetty vasikka ja teurastakaa. Ja syökäämme ja pitäkäämme iloa, sillä tämä minun poikani oli kuollut ja virkosi eloon, hän oli kadonnut ja on jälleen löytynyt.’ Ja he rupesivat iloa pitämään. Mutta hänen vanhempi poikansa oli pellolla. Ja kun hän tuli ja lähestyi kotia, kuuli hän laulun ja karkelon. Ja hän kutsui luoksensa yhden palvelijoista ja tiedusteli, mitä se oli. Tämä sanoi hänelle: ‘Sinun veljesi on tullut, ja isäsi teurastutti syötetyn vasikan, kun sai hänet terveenä takaisin’. Niin hän vihastui eikä tahtonut mennä sisälle; mutta hänen isänsä tuli ulos ja puhutteli häntä leppeästi. Mutta hän vastasi ja sanoi isälleen: ‘Katso, niin monta vuotta minä olen sinua palvellut enkä ole milloinkaan sinun käskyäsi laiminlyönyt, ja kuitenkaan et ole minulle koskaan antanut vohlaakaan, pitääkseni iloa ystävieni kanssa. Mutta kun tämä sinun poikasi tuli, joka on tuhlannut sinun omaisuutesi porttojen kanssa, niin hänelle sinä teurastit syötetyn vasikan.’ Niin hän sanoi hänelle: ‘Poikani, sinä olet aina minun tykönäni, ja kaikki, mikä on minun omaani, on sinun. Mutta pitihän nyt riemuita ja iloita, sillä tämä sinun veljesi oli kuollut ja virkosi eloon, hän oli kadonnut ja on jälleen löytynyt.’ ”

 

Rukoukset
1. Herra Jumala, joka varjelet kaikkia, jotka panevat toivonsa sinuun! Ilman sinua ei ole mitään otollista eikä pyhää. Anna meidän nauttia armosi sanomattomista rikkauksista. Ole hallitsijamme ja johdattajamme, ettemme ajallisten lahjojen takia jäisi ilman iankaikkisia. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta.

2. Pyhä Jumala, rakas taivaallinen Isä! Me kiitämme sinua siitä, että olet lähettänyt Poikasi maailmaan parantamaan sairaita ja kutsumaan syntisiä parannukseen. Me rukoilemme sinua: johda meitä Hengelläsi Poikasi Jeesuksen Kristuksen luo ja pidä meidät hänen seuraajinaan. Opeta meitä näkemään, ettemme voi elää onnellisesti emmekä kuolla autuaasti, ellemme ole hänen yhteydessään. Auta meitä vaeltamaan uskossa läpi tämän synnin saastuttaman maailman taivaalliseen Jerusalemiin, jossa saamme ylistäen palvella sinua iankaikkisesti. Poikasi Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta.

3. Herra Jumala, taivaallinen Isä! Me olemme olleet eksyksissä niin kuin lampaat ja antaneet perkeleen ja syntisen lihamme vietellä itsemme pois oikealta tieltä. Mutta me rukoilemme sinua: ole meille armollinen ja anna anteeksi kaikki syntimme Poikasi Jeesuksen Kristuksen tähden. Herätä sydämemme Pyhällä Hengelläsi, niin että pysyisimme lujasti sanassasi ja todella katuisimme ja uskoisimme. Suo meidän olla lampaita laumassa, joka on sinun kristillinen kirkkosi, ja viimein päästä iankaikkiseen autuuteen. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta. (1. vsk.)

 

Päivän psalmi
Antifoni:
Ps. 25:16
Käänny minun puoleeni,|armahda minua, *
sillä minä olen yksinäi|nen ja kurja.

Psalmi:
Ps. 32:1–2 5–8
Autuas se, jonka rikokset ovat |anteeksi annetut, *
jonka syn|ti on peitetty!

Autuas se ihminen, jolle Herra ei lue hänen pahoja |tekojansa *
ja jonka hengessä ei |ole vilppiä!

Kun minä siitä vaikenin, riutuivat |minun luuni *
jokapäiväisestä vali|tuksestani.

Sillä yötä päivää oli sinun kätesi raskaana |minun päälläni; *
minun nesteeni kuivui niinkuin |kesän helteessä.

Minä tunnustin sinulle syntini enkä peittänyt pahoja |tekojani; *
minä sanoin: ”Minä tunnustan Herralle rikokseni”, ja sinä annoit anteeksi minun |syntivelkani.

Sentähden rukoilkoot sinua kaikki hurskaat aikana, jona sinut |löytää voidaan. *
Vaikka suuret vedet tulvisivat, eivät ne |heihin ulotu.

Sinä olet minun suojani, sinä varjelet |minut hädästä, *
sinä ympäröitset minut pelas|tuksen riemulla.

”Minä opetan sinua ja osoitan sinulle tien, jota sinun |tulee vaeltaa; *
minä neuvon sinua, minun silmäni sinua |vartioitsee”.

Kunnia Isäl|le ja Pojalle *
ja Py|hälle Hengelle,

niin kuin oli alussa, |nyt on ja aina, *
iankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen.

Tiedot

Päivämäärä:
25.6.2023
Tapahtumaluokat:
,


Ulkoasu: Simo Santala | Wordpress kehitys: Juha Stenroos