4. sunnuntai loppiaisesta

Evankeliumiteksti kuvaa tilanteen, jossa opetuslapset ovat yöllä järvellä aaltojen ahdistamina. Veneestään he saavat nähdä Jeesuksen lähestymässä heitä kulkien veden päällä. Matteuksen kuvaus palauttaa mieliimme luomiskertomuksen. Aivan Raamatun alussa on kuvattuna, miten ”Jumalan Henki liikkui vetten päällä” (1.Moos.1:2). Veden päällä kulkeva Jeesus onkin se sama luomakunnan Herra, joka jo alussa oli läsnä luomisessa. Elottomat luonnonvoimat ovat hänelle alamaisia.
Toiseksi veden päällä kulkeva Jeesus muistuttaa meitä Pyhästä kasteestamme. Kastevesi ei ole pelkkää vettä vaan Jumalan Sanaan yhdistynyttä vettä. Kasteen kautta me tulemme liitetyiksi Kristuksen kuoleman ja ylösnousemuksen osallisuuteen. Kaste kantaa meitä, sillä Golgatan työ kantaa. Jeesuksen risti ei kaadu sinun syntiesi painosta.
Pietari saa Jeesuksen Sanan varassa ja kutsumana astua itsekin kulkemaan aaltojen keskellä. Tosin irrottaessaan katseensa Kristuksesta, hän alkaa epäuskossaan vajota. Kasteen lahja vastaanotetaan uskon kautta. Jumalan Sanaan yhdistynyt kastevesi kantaa perille Taivaaseen sen, joka ottaa uskolla vastaan Kristuksen työn. Oman elämäsi ahdistuksissa ja myrskyissä, kiinnitä siis katseesi Jeesukseen. Hän on voimallinen viemään sinut perille.

Kynttilöitä: 2 Liturginen väri: vihreä.2. vuosikerta
Päivän psalmi Antifoni: Ps. 66:5 Psalmi: Ps. 107:1–2, 23–31 Hallelujasäe: Ps. 93:4
1. lukukappale: Job. 38:1–4, 8–11, 16–18 2. lukukappale: 2. Tim. 1:7–10 Evankeliumi: Matt. 14:22–33

1. lukukappale
Job. 38:1–4, 8–11, 16–18
Silloin Herra vastasi Jobille tuulispäästä ja sanoi: ”Kuka olet sinä, joka taitamattomilla puheilla pimennät minun aivoitukseni? Vyötä nyt kupeesi kuin mies; minä kysyn sinulta, opeta sinä minua. Missä olit silloin, kun minä maan perustin? Ilmoita se, jos ymmärryksesi riittää. Ja kuka sulki ovilla meren, kun se puhkesi ja kohdusta lähti, kun minä panin sille pilven vaatteeksi ja synkeyden kapaloksi, kun minä rakensin sille rajani, asetin sille teljet ja ovet ja sanoin: ’Tähän asti saat tulla, mutta edemmäksi et; tässä täytyy sinun ylväiden aaltojesi asettua’? Oletko astunut alas meren lähdesuonille asti ja kulkenut syvyyden kuilut? Ovatko kuoleman portit sinulle paljastuneet, oletko nähnyt pimeyden portit? Käsitätkö, kuinka avara maa on? Ilmoita se, jos kaiken tämän tiedät.

2. lukukappale
2. Tim. 1:7–10
Sillä Jumala ei ole antanut meille pelkuruuden henkeä, vaan voiman ja rakkauden ja raittiuden hengen. Älä siis häpeä todistusta Herrastamme äläkä minua, hänen vankiaan, vaan kärsi yhdessä minun kanssani vaivaa evankeliumin tähden, sen mukaan kuin Jumala antaa voimaa, hän, joka on meidät pelastanut ja kutsunut pyhällä kutsumuksella, ei meidän tekojemme mukaan, vaan oman aivoituksensa ja armonsa mukaan, joka meille on annettu Kristuksessa Jeesuksessa ennen ikuisia aikoja, mutta nyt ilmisaatettu meidän Vapahtajamme Kristuksen Jeesuksen ilmestymisen kautta, joka kukisti kuoleman ja toi valoon elämän ja katoamattomuuden evankeliumin kautta.

Evankeliumi
Matt. 14:22–33
Ja kohta hän vaati opetuslapsiansa astumaan venheeseen ja kulkemaan edeltä toiselle rannalle, sillä aikaa kuin hän laski kansan luotansa. Ja laskettuaan kansan hän nousi vuorelle yksinäisyyteen, rukoilemaan. Ja kun ilta tuli, oli hän siellä yksinänsä. Mutta venhe oli jo monen vakomitan päässä maasta, aaltojen ahdistamana, sillä tuuli oli vastainen.
Ja neljännellä yövartiolla Jeesus tuli heidän tykönsä kävellen järven päällä. Kun opetuslapset näkivät hänen kävelevän järven päällä, peljästyivät he ja sanoivat: ”Se on aave”, ja huusivat pelosta. Mutta Jeesus puhutteli heitä kohta ja sanoi: ”Olkaa turvallisella mielellä, minä se olen; älkää peljätkö”. Pietari vastasi hänelle ja sanoi: ”Jos se olet sinä, Herra, niin käske minun tulla tykösi vettä myöten”. Hän sanoi: ”Tule”. Ja Pietari astui ulos venheestä ja käveli vetten päällä mennäkseen Jeesuksen tykö. Mutta nähdessään, kuinka tuuli, hän peljästyi ja rupesi vajoamaan ja huusi sanoen: ”Herra, auta minua”. Niin Jeesus kohta ojensi kätensä, tarttui häneen ja sanoi hänelle: ”Sinä vähäuskoinen, miksi epäilit?”
Ja kun he olivat astuneet venheeseen, asettui tuuli. Niin venheessä-olijat kumarsivat häntä ja sanoivat: ”Totisesti sinä olet Jumalan Poika”.

Rukous
Herra Jumala, taivaallinen Isä, joka tiedät, ettemme inhimillisen heikkoutemme vuoksi voi yksin kestää suurissa vaaroissa, jotka uhkaavat meitä! Vahvista meitä avullasi sekä sielun että ruumiin puolesta voittamaan kaikki se, mikä meitä syntiemme tähden ahdistaa ja kiusaa. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta.

Päivän psalmi

Antifoni:
Ps. 66:5
Tulkaa ja katsokaa |Jumalan töitä: *
hän on peljättävä teoissansa ihmisten lap|sia kohtaan.

Psalmi:
Ps. 107:1–2, 23–31
He lähtivät |laivoilla merelle *
ja kävivät kauppaa suu|rilla vesillä.

He näkivät Herran työt ja hänen ihmeel|liset tekonsa *
meren |syvyyksissä.

Hän sanoi sanansa ja nosti |myrskytuulen, *
joka kohotti korkeal|le sen aallot.

He kohosivat taivasta kohti, he vajo|sivat syvyyksiin; *
heidän sielunsa me|nehtyi tuskasta.

He horjuivat ja hoippui|vat kuin juopunut, *
ja kaikki heidän tai|tonsa hämmentyi.

Mutta hädässänsä he |huusivat Herraa, *
ja hän päästi heidät heidän |ahdistuksistaan.

Hän |tyynnytti myrskyn, *
ja meren aallot |hiljenivät.

He iloitsivat, kun |tuli tyyni, *
ja hän vei heidät toi|vottuun satamaan.

Kiittäkööt he Herraa hänen |armostansa *
ja hänen ihmeellisistä teoistaan ihmislap|sia kohtaan.

Kunnia Isäl|le ja Pojalle *
ja Py|hälle Hengelle,

niin kuin oli alussa, |nyt on ja aina, *
iankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen.