6. sunnuntai pääsiäisestä Exaudi

Sunnuntain evankeliumissa meille kerrotaan juhlasta. Puhe on Lehtimajajuhlasta, jota vietettiin kerran vuodessa ja se kesti seitsemän päivää. Juhlan ensimmäinen ja viimeinen päivä olivat pyhiä päiviä, joihin liittyi jumalanpalvelus. Lehtimajan juhlassa papit ammensivat vettä kultaiseen astiaan sen jokaisena päivänä. Kulkue eteni temppelistä pappien johdolla Siloan lähteelle, josta se palasi suuresti iloiten temppeliin kuoron ja soittimien säestäessä. Ilmeisesti ylipappi hoiti tämän ammentamisen juhlan viimeisenä päivänä. Temppelissä vesi kaadettiin uhrialttarille. Samaan aikaan juomauhrin viini kaadettiin sille varattuun altaaseen.

Vesi kuvasi Messiaan saapumista ja uutta elämää, jonka hän antaa Pyhän Hengen kautta. Juuri tähän juhlaan, veden ammentamiseen ja iloon Messiaan saapumisesta viittaavat Jesajan sanat (12:3): ”Te saatte ilolla ammentaa vettä pelastuksen lähteestä”.
Jeesus nousee seisomaan ja huutaa juhlan viimeisenä päivänä ”Jos joku janoaa, niin tulkoon minun tyköni ja juokoon. Joka uskoo minuun, hänen sisimmästään on, niin kuin Raamattu sanoo (ilmeisesti tarkoitetaan Jes. 12:3), juokseva elävän veden virrat”.

Jeesus hyödyntää tilaisuuden ja Vanhan testamentin profetian, joka liittyi meneillä olevaan juhlaan. Hänen mukaansa lehtimajanjuhla viittaa siis häneen. ”Pelastuksen (hepreaksi HaJesuuah) lähde” onkin JEESUS, joka ilmoittaa itsensä ilojuhlassa. Ja Johanneksen neljännessä luvussa Jeesus-pelastus on ollut kaivolla vettä ammentamassa ja sanonut saastaiselle samarialaiselle naiselle olevansa elävä vesi.

Seurakunta katsoo jo helluntaihin ja odottaa miten Jeesus ammentaa itsestään Henkensä omilleen. Jeesus on asettanut sanallaan maailman vedet pelastavaksi tulvaksi ja kasteena Pyhän Hengen pesuksi. Hänen kauttaan Jeesus ammentaa meille juhlan joka kestää iankaikkisuuteen asti.

Kynttilöitä: 4 Liturginen väri: valkoinen.2. vuosikerta
Päivän psalmi Antifoni: Ps. 27:7 Psalmi: Ps. 27:1–3 7–9 Hallelujasäe: Joh. 16:13
1. lukukappale: 1. Kun. 19:8–13 2. lukukappale: Ap. t. 1:12–14 Evankeliumi: Joh. 7:37–39

1. lukukappale
1. Kun. 19:8–13
Niin hän nousi ja söi ja joi. Ja hän kulki sen ruuan voimalla neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä Jumalan vuorelle, Hoorebille, asti. Siellä hän meni luolaan ja oli siinä yötä. Ja katso, Herran sana tuli hänelle; hän kysyi häneltä: ”Mitä sinä täällä teet, Elia?” Hän vastasi: ”Minä olen kiivailemalla kiivaillut Herran, Jumalan Sebaotin, puolesta. Sillä israelilaiset ovat hyljänneet sinun liittosi, hajottaneet sinun alttarisi ja tappaneet miekalla sinun profeettasi. Minä yksin olen jäänyt jäljelle, mutta minunkin henkeäni he väijyvät, ottaaksensa sen.” Hän sanoi: ”Mene ulos ja asetu vuorelle Herran eteen”. Ja katso, Herra kulki ohitse, ja suuri ja raju myrsky, joka halkoi vuoret ja särki kalliot, kävi Herran edellä; mutta ei Herra ollut myrskyssä. Myrskyn jälkeen tuli maanjäristys; mutta ei Herra ollut maanjäristyksessä. Maanjäristyksen jälkeen tuli tulta; mutta ei Herra ollut tulessa. Tulen jälkeen tuli hiljainen tuulen hyminä. Kun Elia sen kuuli, peitti hän kasvonsa vaipallansa, meni ulos ja asettui luolan suulle.

2. lukukappale
Ap. t. 1:12–14
Silloin he palasivat Jerusalemiin vuorelta, jota kutsutaan Öljymäeksi ja joka on lähellä Jerusalemia, sapatinmatkan päässä. Ja kun he olivat tulleet kaupunkiin, menivät he siihen yläsaliin, jossa he tavallisesti oleskelivat: Pietari ja Johannes ja Jaakob ja Andreas, Filippus ja Tuomas, Bartolomeus ja Matteus, Jaakob Alfeuksen poika ja Simon, kiivailija, ja Juudas Jaakobin poika. Nämä kaikki pysyivät yksimielisesti rukouksessa vaimojen kanssa ja Marian, Jeesuksen äidin, kanssa ja Jeesuksen veljien kanssa.

Evankeliumi
Joh. 7:37–39
Mutta juhlan viimeisenä, suurena päivänä Jeesus seisoi ja huusi ja sanoi: ”Jos joku janoaa, niin tulkoon minun tyköni ja juokoon. Joka uskoo minuun, hänen sisimmästään on, niinkuin Raamattu sanoo, juokseva elävän veden virrat.” Mutta sen hän sanoi Hengestä, joka niiden piti saaman, jotka uskoivat häneen; sillä Henki ei ollut vielä tullut, koska Jeesus ei vielä ollut kirkastettu.

Rukoukset
1. Kaikkivaltias, iankaikkinen Jumala! Anna meille armosi, että meillä olisi aina oikea tahto ja rakkaus palvella sinua puhtain sydämin ja kaikin voimin. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta.

2. Herra Jumala, taivaallinen Isä! Me kiitämme sinua siitä, että olet Pyhän Henkesi kautta kutsunut meidät Poikasi Jeesuksen Kristuksen todistajiksi. Mutta koska maailma ei siedä todistustamme vaan vihaa meitä sen takia, niin me rukoilemme sinua: anna meille turvallinen luottamus, ettemme loukkaantuisi ristiin ja vastoinkäymiseen, vaan lujina todistaisimme sinusta. Anna meidän aina tuntea sinut ja Poikasi ja niin tulla iankaikkisesti autuaiksi. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta. (1. vsk)

3. Laupias Jumala! Me kiitämme sinua siitä, että olet lähettänyt Poikasi maailmaan pelastamaan meidät ja tekemään meidät autuaiksi. Anna meille armosi, niin että otamme vastaan tämän kalliin rakkautesi ja tulemme uskon kautta sinun yhteyteesi. Poista seurakunnastasi kaikki eripuraisuus ja riita. Auta seurakuntaasi säilyttämään Hengen luoma ykseys rauhan sitein, jotta se voisi todistaa armosi ja rakkautesi voimasta. Käännä vihollisesikin pimeydestä ihmeelliseen valoosi meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta. (3. vsk)

Päivän psalmi

Antifoni:
Ps. 27:7
Herra, kuule minun ääneni, kun minä |huudan, *
armahda minua ja |vastaa minulle.

Psalmi:
Ps. 27:1–3, 7–9

Herra on minun valkeuteni ja autuu|teni: *
ketä |minä pelkään!

Herra on minun elämäni |turva: *
ketä |minä vapisen!

Kun pahat käyvät minun kimppuuni, syömään minun |lihaani, *
niin he, minun ahdistajani ja vihamieheni, kompas|tuvat ja kaatuvat.

Vaikka sotajoukko asettuisi minua |vastaan, *
ei minun sydä|meni pelkäisi;

vaikka sota nousisi minua |vastaan, *
siinäkin minä |olisin turvassa.

Herra, kuule minun ääneni, kun minä |huudan, *
armahda minua ja |vastaa minulle.

Minun sydämeni vetoaa sinun omaan |sanaasi: *
”Etsikää minun |kasvojani”.

Herra, minä etsin sinun kasvo|jasi. *
Älä kätke minulta kasvojasi, älä työnnä vihassa pois |palvelijaasi.

Sinä olet minun |apuni, *
älä minua jätä, älä minua hylkää, pelas|tukseni Jumala.

Kunnia Isälle ja |Pojalle *
ja |Pyhälle Hengelle,

niin kuin oli alussa, nyt on ja |aina, *
iankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen.