Helluntaipäivä

Helluntaina vuodatettu Pyhä Henki aloittaa uuden vaiheen Jumalan pelastussuunnitelmassa, mutta tuon pelastuksen sisältö on tietenkin jo perustettu pääsiäisenä. Helluntain saarnan sanoma on yksin tämä: Kristus ON noussut kuolleista, ja nyt jokainen syntinen saa armon ja pelastuksen lahjan uskon ja kasteen kautta.

Sunnuntain evankeliumitekstissä monelle kristitylle tuttu jae Joh. 3:16 tiivistää Jumalan pelastustyön: ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.” Jeesuksen ristinuhri on ankaruudessaankin rakkauden merkki: Pojan kuuliaisesta rakkaudesta Isää kohtaan mutta myös Isän rakkaudesta syntiinlangennutta maailmaa kohtaan. Jumalan rakkaus ei ole seurausta ristintyöstä, vaan ristintyön edellytys. Emme lue: ”Niin paljon on Jumalan vihannut maailmaa…!”

Jumalan rakkaus joka edeltää ihmisen uskoa tuo toisenlaisen sävyn kristillisen kirkon lähetystyöhön. Jopa tullessaan lähetetyksi ”kuin lampaat susien keskelle”, kirkko on lähetetty tekemään työtä Jumalalle rakkaan maailman keskellä. Helluntain saarnan tuloksena Jerusalemin kansa tunsi ”piston sydämessään” ja he joutuivat hätäännyksen valtaan. Kuitenkin ne ”Jumalan suuret teot” joita apostolit julistivat olivat juuri pelastustekoja heidän hyväkseen. Lupaus: ”Tehköön kukin teistä parannuksen ja ottakoon kasteen, niin teidän syntinne pyyhitään pois” on Kristuksen kirkon viesti koko ihmiskunnalle.

Kynttilöitä: 6 Liturginen väri: punainen.3. vuosikerta
Päivän psalmi Antifoni: Viis. 1:7 tai Ps. 104:30 Psalmi: Ps. 68:5–11 Hallelujasäe: Virren 112 mukaan.
1. lukukappale: Joel 3:1–5 2. lukukappale: Ap. t. 2:1–13 Evankeliumi: Joh. 3:16–21

1. lukukappale
Joel. 2:28–32
Näitten jälkeen minä olen vuodattava Henkeni kaiken lihan päälle, ja teidän poikanne ja tyttärenne ennustavat, vanhuksenne unia uneksuvat, nuorukaisenne näkyjä näkevät. Ja myös palvelijain ja palvelijattarien päälle minä niinä päivinä vuodatan Henkeni. Minä annan näkyä ihmeitä taivaalla ja maassa: verta ja tulta ja savupatsaita; aurinko muuttuu pimeydeksi ja kuu vereksi, ennenkuin Herran päivä tulee, se suuri ja peljättävä. Ja jokainen, joka huutaa avuksi Herran nimeä, pelastuu. Sillä Siionin vuorella ja Jerusalemissa ovat pelastuneet, niinkuin Herra on sanonut; ja pakoonpäässeitten joukossa ovat ne, jotka Herra kutsuu.

2. lukukappale
Ap. t. 2: 1–13
Ja kun helluntaipäivä oli tullut, olivat he kaikki yhdessä koolla. Ja tuli yhtäkkiä humaus taivaasta, niinkuin olisi käynyt väkevä tuulispää, ja täytti koko huoneen, jossa he istuivat. Ja he näkivät ikäänkuin tulisia kieliä, jotka jakaantuivat ja asettuivat heidän itsekunkin päälle. Ja he tulivat kaikki Pyhällä Hengellä täytetyiksi ja alkoivat puhua muilla kielillä, sen mukaan mitä Henki heille puhuttavaksi antoi. Ja Jerusalemissa asui juutalaisia, jumalaapelkääväisiä miehiä, kaikkinaisista kansoista, mitä taivaan alla on. Ja kun tämä ääni kuului, niin kokoontui paljon kansaa; ja he tulivat ymmälle, sillä kukin kuuli heidän puhuvan hänen omaa kieltänsä. Ja he hämmästyivät ja ihmettelivät sanoen: ”Katso, eivätkö nämä kaikki, jotka puhuvat, ole galilealaisia? Kuinka me sitten kuulemme kukin sen maan kieltä, jossa olemme syntyneet? Me parttilaiset ja meedialaiset ja eelamilaiset ja me, jotka asumme Mesopotamiassa, Juudeassa ja Kappadokiassa, Pontossa ja Aasiassa, Frygiassa ja Pamfyliassa, Egyptissä ja Kyrenen puoleisen Liibyan alueilla, ja täällä oleskelevat roomalaiset, juutalaiset ja käännynnäiset, kreetalaiset ja arabialaiset, me kuulemme kukin heidän puhuvan omalla kielellämme Jumalan suuria tekoja.” Ja he olivat kaikki hämmästyksissään eivätkä tienneet, mitä ajatella, ja sanoivat toinen toisellensa: ”Mitä tämä mahtaakaan olla?” Mutta toiset pilkkasivat heitä ja sanoivat: ”He ovat täynnä makeata viiniä”.

Evankeliumi
Joh. 3: 16–21
“Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä. Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa, vaan sitä varten, että maailma hänen kauttansa pelastuisi. Joka uskoo häneen, sitä ei tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainokaisen Pojan nimeen. Mutta tämä on tuomio, että valkeus on tullut maailmaan, ja ihmiset rakastivat pimeyttä enemmän kuin valkeutta; sillä heidän tekonsa olivat pahat. Sillä jokainen, joka pahaa tekee, vihaa valkeutta eikä tule valkeuteen, ettei hänen tekojansa nuhdeltaisi. Mutta joka totuuden tekee, se tulee valkeuteen, että hänen tekonsa tulisivat julki, sillä ne ovat Jumalassa tehdyt.”

Rukoukset
1. Herra Jumala, joka valaisit ensimmäisenä helluntaina uskollistesi sydämet Pyhällä Hengellä! Anna meidänkin saman Hengen kautta ymmärtää, mikä on oikeaa, ja aina iloita hänen pyhästä lohdutuksestaan. Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta, joka sinun ja Pyhän Hengen kanssa elää ja hallitsee yhdessä jumaluudessa iankaikkisesta iankaikkiseen.

2. Kaikkivaltias Jumala, rakas taivaallinen Isä! Me kiitämme sinua siitä, että olet armollisesti vuodattanut Pyhän Henkesi, joka nuhtelee maailmaa synnistä, lohduttaa murheellisia, vahvistaa heikkoja ja tekee pyhittävää työtäsi maan päällä. Me rukoilemme sinua: anna Pyhän Hengen valaista sydämemme, johtaa meidät tuntemaan koko totuuden ja vahvistaa meitä voimallaan, että me elävässä uskossa pyhällä elämällä palvelisimme sinua, joka Pojan ja Pyhän Hengen kanssa elät ja hallitset iankaikkisesta iankaikkiseen.

Päivän psalmi

Antifoni
Viis. 1:7
Herran Henki |täyttää *
maanpiirin. |Halleluja!

TAI
Ps. 104:30
Kun lähetät henkesi, se luo uutta |elämää, *
näin uudis|tat maan kasvot.

Psalmi:
Ps. 68: 5-11
Laulakaa Jumalalle, veisatkaa hänen nimensä |kiitosta. *
Tehkää tie hänelle, joka kiitää |halki arojen.

Hänen nimensä on |Herra, *
riemuitkaa hänen kasvo|jensa edessä.

Hän on orpojen isä ja leskien puolus|taja, *
Jumala pyhässä |asunnossansa,

Jumala, joka antaa hyljätyille kodin ja johtaa vangitut |onneen. *
Vain niskoittelijat asuvat |kuivassa maassa.

Jumala, kun sinä kävit kansasi |edellä, *
kun sinä kuljit |erämaassa,

niin maa vapisi ja taivaat tiukkuivat Jumalan kasvojen |edessä, *
Siinai vapisi Jumalan, Israelin Jumalan, |kasvojen edessä.

Runsaalla sateella sinä, Jumala, kostutit perintö|maasi; *
ja kun se oli näännyksissä, niin |sinä virvoitit sen.

Sinun laumasi asettui |siihen; *
hyvyydessäsi, Jumala, sinä sen |kurjille valmistit.

Kunnia Isälle ja |Pojalle *
ja |Pyhälle Hengelle,

niin kuin oli alussa, nyt on ja |aina, *
iankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen.