5.10.2024 •

Ladataan Tapahtumat

« Kaikki Tapahtumat

Laskiaissunnuntai Esto mihi

15.2.2026

Historian myllerryksissä on moni kuningas ja ruhtinas vaatinut ihmisiä valitsemaan puolensa ja asettamaan elämänsä ja omaisuutensa alttiiksi. Kenen joukoissa seisot? Antonius vai Oktavianus, Kaarle vai Cromwell, Ishida vai Tokugawa? Näissä kamppailuissa kukaan ei halunnut löytää itseään häviäjän puolelta, sillä se saattoi merkitä omaisuuden tai jopa hengen menoa.

Evankeliumitekstissä Jeesus esittää samankaltaisen vaatimuksen. Monet Jeesuksen seuraajista ehkä ajattelivat, että olisi tulossa taas yksi sota. Taistelu käytäisiin ylivoimaista Rooman valtaa vastaan. Vain Jumalan lupaama Messias voisi saavuttaa voiton. Todellisuudessa vihollinen oli vieläkin mahtavampi ja valtakunta paljon syvempään juurtunut. Oli kysymys synnistä, kuolemasta ja Perkeleestä. Tämä kapina oli alkanut, kun Jumalan luoma enkeli kääntyi Luojaansa vastaan ja sai houkutelluksi myös ihmisen samaan syntiin ja samalla turmioonsa.

Raamatun ja Jeesuksen opetuksen mukaan tämä kamppailu tai siihen liittyvä valinta ei ole ollenkaan epäselvä. Jeesusta seuraava asettaa itsensä ja elämänsä alttiiksi, mutta sen voi tehdä luottavaisesti, sillä toinen puoli on ylivoimainen. Hyvä kuningas tarjoaa ihmisille armoa tuhon sijaan. Siksi taivaasta kuulunut äänikin oli kuulijoita varten eikä Jeesusta, sillä hän tiesi jo, mitä oli tulossa. Viimeinen taistelu oli käsillä, mutta se oli ratkaisevampi ja lopullisempi kuin mikään aikaisempi taistelu. Ristillä Jeesus taisteli yksin ilman sotajoukkoja maailman historian tärkeimmän taistelun, ei vain ystäviensä, vaan myös vihollistensa puolesta ja voitti. Niin särjettiin valta synniltä ja Perkeleeltä ja Kuolemalta anastettiin sen pistin. Kristuksen sotasaalis oli anteeksiantamus ja iankaikkinen elämä kaikille, jotka häneen uskovat.


Kynttilöitä: 2 Liturginen väri: vihreä.2. vuosikerta
Päivän psalmi Antifoni: Ps. 31:3 Psalmi: Ps. 31:2–6 Hallelujasäe: Ps. 116:12 (–13)
1. lukukappale: Jer. 8:4–7 2. lukukappale: 1. Kor. 13 tai Gal. 2:19–21 Evankeliumi: Joh. 12:25–33


1. lukukappale
Jer. 8:4–7
Näin sanoo Herra: Eikö se, joka lankeaa, nouse jälleen? Eikö se, joka kääntyy pois, käänny takaisin? Miksi kääntyy tämä kansa, Jerusalem, pois ainaisessa luopumuksessa? Miksi he pitävät kiinni petoksesta eivätkä tahdo palata? Minä olen tarkannut ja kuunnellut: he puhuvat sitä, mikä ei ole oikein; ei kukaan kadu pahuuttansa, ei ajattele: Mitä olen minä tehnyt! Kaikki he kääntyvät pois juosten juoksuansa, niinkuin orhi kiitää taistelussa. Haikarakin taivaalla tietää aikansa; metsäkyyhkynen, pääskynen ja kurki pitävät vaarin tuloajastansa, mutta minun kansani ei tunne Herran oikeutta.

 

2. lukukappale
1. Kor. 13
Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen. Ja vaikka minulla olisi profetoimisen lahja ja minä tietäisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon, ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin vuoria siirtää, mutta minulla ei olisi rakkautta, en minä mitään olisi. Ja vaikka minä jakelisin kaiken omaisuuteni köyhäin ravinnoksi, ja vaikka antaisin ruumiini poltettavaksi, mutta minulla ei olisi rakkautta, ei se minua mitään hyödyttäisi.
Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä; rakkaus ei kadehdi, ei kerskaa, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaansa, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa; kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii. Rakkaus ei koskaan häviä; mutta profetoiminen, se katoaa, ja kielillä puhuminen lakkaa, ja tieto katoaa. Sillä tietomme on vajavaista, ja profetoimisemme on vajavaista. Mutta kun tulee se, mikä täydellistä on, katoaa se, mikä on vajavaista.
Kun minä olin lapsi, niin minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli, ja minä ajattelin kuin lapsi; kun tulin mieheksi, hylkäsin minä sen, mikä lapsen on. Sillä nyt me näemme kuin kuvastimessa, arvoituksen tavoin, mutta silloin kasvoista kasvoihin; nyt minä tunnen vajavaisesti, mutta silloin minä olen tunteva täydellisesti, niinkuin minut itsenikin täydellisesti tunnetaan. Niin pysyvät nyt usko, toivo, rakkaus, nämä kolme; mutta suurin niistä on rakkaus.

Tai:
Gal. 2:19–21
Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu, ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni. En minä tee mitättömäksi Jumalan armoa, sillä jos vanhurskaus on saatavissa lain kautta, silloinhan Kristus on turhaan kuollut.

 

Evankeliumi
Joh. 12:25–33
Jeesus sanoi:
Joka elämäänsä rakastaa, kadottaa sen; mutta joka vihaa elämäänsä tässä maailmassa, hän on säilyttävä sen iankaikkiseen elämään. Jos joku minua palvelee, seuratkoon hän minua; ja missä minä olen, siellä on myös minun palvelijani oleva. Ja jos joku minua palvelee, niin Isä on kunnioittava häntä.
Nyt minun sieluni on järkytetty; ja mitä pitäisi minun sanoman? Isä, pelasta minut tästä hetkestä. Kuitenkin: sitä varten minä olen tähän hetkeen tullut. Isä, kirkasta nimesi!”
Niin taivaasta tuli ääni: ”Minä olen sen kirkastanut, ja olen sen vielä kirkastava”. Niin kansa, joka seisoi ja kuuli sen, sanoi ukkosen jylisseen. Toiset sanoivat: ”Häntä puhutteli enkeli”. Jeesus vastasi ja sanoi: ”Ei tämä ääni tullut minun tähteni, vaan teidän tähtenne. Nyt käy tuomio tämän maailman ylitse; nyt tämän maailman ruhtinas pitää heitettämän ulos. Ja kun minut ylennetään maasta, niin minä vedän kaikki tyköni.” Mutta sen hän sanoi antaen tietää, minkäkaltaisella kuolemalla hän oli kuoleva.

 

Rukoukset
1. Herra Jumala, kuule laupiaasti rukouksemme! Päästä meidät syntiemme siteistä ja varjele meitä kaikissa vastoinkäymisissä. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta.

2. Herra Jeesus Kristus, me kiitämme sinua siitä, ettet tullut maan päälle palveltavaksi vaan palvelemaan ja antamaan henkesi lunnaiksi kaikkien puolesta. Suo meidän jatkuvasti muistaa opetuksesi, että joka rakastaa elämäänsä, kadottaa sen, mutta joka vihaa elämäänsä tässä maailmassa, saa osakseen ikuisen elämän. Auta meitä seuraamaan sinua kärsimisessä ja kuolemassa, niin että saamme elää kanssasi kirkkaudessa. Kiinnitä meitä yhä enemmän sanaasi, että kilvoittelisimme uskollisesti elämän tiellä ja lopulta saisimme vanhurskauden katoamattoman seppeleen. Kuule meitä katkeran kuolemasi ja riemullisen ylösnousemuksesi tähden.

 

Päivän psalmi

Antifoni:
Ps. 31:3
Ole minulle |turvakallio, *
vuorilinna, johon |minut pelastat.

 

Psalmi:
Ps. 31:2–6
Herra, sinuun |minä turvaan. *
Älä salli minun ikinä häpeään tulla, vapahda minut vanhurs|kaudessasi.

Kallista korvasi minun puoleeni, riennä, |pelasta minut. *
Ole minulle turvakallio, vuorilinna, johon |minut pelastat.

Sillä sinä olet minun kalli|oni ja linnani, *
ja nimesi tähden sinä minua joh|dat ja talutat.

Sinä päästät minut verkosta, jonka he ovat eteeni |virittäneet, *
sillä sinä olet |minun turvani.

Sinun käteesi minä |annan henkeni, *
sinä, Herra, lunastat minut, sinä uskol|linen Jumala.

Kunnia Isäl|le ja Pojalle *
ja Py|hälle Hengelle,

niin kuin oli alussa, |nyt on ja aina, *
iankaikkisesta iankaik|kiseen. Aamen.

Tiedot

Päivämäärä:
15.2.2026
Tapahtumaluokat:
,


Evästeasetukset
Ulkoasu: Simo Santala | Wordpress kehitys: Juha Stenroos