Gregorios Nazianzilainen oli neljännellä vuosisadalla elänyt merkittävä teologi, saarnaaja, kristinuskon puolustaja ja paimen. Hän muodostaa yhdessä Basileios Suuren ja Gregorios Nyssalaisen kanssa kolme tunnettua Kappadokian kirkkoisää, joita kutsutaan kappadokian isiksi. Nazianzilainen syntyi vuonna 330 pieneen Ariansin kaupunkiin, Kappadokian maakuntaan, nykyisen Turkin alueella. Ylhäisen perheen lapsena hänellä oli mahdollisuus aikansa parhaaseen koulutukseen ensin Kappadokian Kesareassa ja sitten mm. Aleksandriassa Eqyptissä ja Ateenassa. Ateenassa hänelle muodostui elinikäinen ystävyys Basileios Suuren kanssa, johon hän oli tutustunut jo Kesareassa. Nazianzilainen tunsi suurta vetoa luostarielämän eristäytyneisyyttä kohtaan, jolloin hänellä olisi ollut parempi mahdollisuus filosofiseen ja hengelliseen meditaatioon, joka kiehtoi häntä. Nazianzilainen otti kuitenkin, vaikkakin vastentahtoisesti, vastaan pappisvihkimyksen. Hän katsoi, että paimenen velvollisuudet ja mahdollinen piispuus jatkossa rajoittaisivat hänen mahdollisuuksiaan meditaatioon. Myöhemmin hän kuitenkin kirjoitti virastaan: Sananpalvelijana minä sitoudun Sanan virkaan; Jos minulle suodaan, en halua koskaan laiminlyödä tätä hyvää. Minä arvostan tätä kutsumusta ja olen kiitollinen siitä; Minä saan siitä enemmän iloa kuin kaikista muista asioista yhteensä. (Orationes 6, 5) Nazianzilainen asetti lahjansa kirjoittajana ja saarnaajana Jumalan ja kirkon palvelukseen. Hän kirjoitti valtavan määrän tutkielmia, saarnoja, ylistyspuheita, runoja ja kirjeitä. Hän oli luonteeltaan lempeä ja etsi koko elämänsä aina sopua ja yritti tuoda rauhan aikansa kirkkoon, jota riidat ja harhaopit repivät. Ennen toista ekumeenista kirkolliskokousta (Konstantinopolissa vuonna 381) tilanne Rooman valtakunnassa oli sellainen, että ensimmäisen ekumeenisen kirkolliskokouksen (Nikea 325) päätökset eivät olleet yleisesti suosiossa. Enemmistö kannatti areiolaisuutta, joka oli keisarin suosiollisella avustuksella vallassa. Basileios Suuren kuoltua vuonna 379 kutsuttiin Nazianzilainen Konstantinopoliin pienen nikeanuskoisen Anastasiksen kirkon paimeneksi, taistelemaan Nikean uskon puolesta. Nazianzilainen onnistui työntämään vastustuksesta huolimatta areiolaisuuden syrjään Konstantinopolissa. Tässä merkittävässä roolissa olivat hänen viisi tunnettua teologista puhettansa Anastasiksen kirkossa. Näissä tutkielmissaan Nazianzilainen puolusti nikealaista uskoa Pyhään kolminaisuuteen ja teki siitä ymmärrettävää. Hän painotti Isän ja Pojan olemuksen ykseyttä ja Pyhän Hengen yhtä todellista jumaluutta kuin Isällä ja Pojalla. Nazianzilainen vertasi Isää, Poikaa ja Pyhää Henkeä kolmessa eri kynttilässä olevaan liekkiin, joista jokainen sisältää tulen ominaisuudet. Nämä viisi tutkielmaa tulivat kuuluisiksi niiden opillisen selkeyden, muodon loistokkuuden ja perusteluiden vakuuttavuuden takia. Erityisesti näiden opetuspuheiden takia Nazianzilainen sai lisänimen ”teologi”, ja varsinkin Ortodoksisessa kirkossa häntä kutsutaankin nimellä Gregorios Teologi. Osallistuttuaan toiseen ekumeeniseen kirkolliskokoukseen vuonna 381, ja kieltäydyttyään Konstantinopolin piispan virasta vastustuksen takia, Nazianzilainen palasi Nazianziin ja omistautui paimenen työlleen. Elämänsä lopuksi hän vetäytyi lähelle synnyinpaikkakuntaansa Ariansia ja omistautui tieteelliselle työlle ja askeettiselle elämälle. Tähän ajanjaksoon sijoittuvat suurin osa hänen arvostetuista runoistaan sekä omaelämänkertansa De vita sua. Nazianzilainen kuoli Jumalan jalona palvelijana vuonna 390. Hän oli mies, joka opetti meille Jumalan ensisijaisuutta. Hän puhuu edelleen meidän ajallemme, että ilman Jumalaa ihminen menettää loistonsa ja suuruutensa. Ja ilman Jumalaa, ei ole olemassa mitään todellista ihmisyyttä.Pyhien muistopäivät: Gregorios Nazianzilainen
10.6