Pyhien muistopäivät: Ignatios Antiokialainen

Ignatios Antiokialainen (n. 35–107) on yksi nk. Apostolisista isistä, kirkollisista kirjoittajista, jotka vaikuttivat apostolisena aikana, mutta joiden teokset eivät kuulu Uuden testamentin kaanoniin. Hän toimi piispana Syyrian Antiokiassa, joka kuului Rooman valtakunnan tärkeimpiin kulttuurikeskuksiin. Antiokia oli myös ensimmäinen kaupunki, jossa Kristukseen uskovia alettiin kutsua kristityiksi (Ap. t. 10:26). Tämän kaupungin seurakunnasta myös apostoli Paavali aloitti ensimmäisen lähetysmatkansa (13:1–3).

Ignatioksen elämästä ei ole säilynyt tarkkoja tietoja. On kuitenkin arveltu, että hän tapasi nuoruudessaan Paavalin ja että hänet vihittiin Antiokian piispan virkaan heti apostoli Pietarin jälkeen. Viitteitä muista yksityiskohdista saadaan Ignatioksen kirjeistä, joita hän kirjoitti Vähä-Aasian ja Rooman seurakunnille sekä Smyrnan piispalle Polykarpokselle (n. 69–156). Keisari Trajanuksen hallituskaudella (97–117) Ignatios vangittiin kristillisen todistuksensa vuoksi. Hänet kuljetettiin sotilassaattueessa Roomaan tuomittavaksi kuolemaan. Tällä matkallaan Antiokiasta Vähä-Aasian ja Kreikan läpi kohti Roomaa piispa saattoi lähettää paikallisille seurakunnille kirjeitä ja tavata niiden kristittyjä.

Ignatioksen tunnettu kirjallinen tuotanto muodostuukin seitsemästä kirjeestä. Nämä kirjeet hän kirjoitti Efeson, Magnesian, Tralliksen, Rooman, Filadelfian ja Smyrnan seurakunnille, sekä piispa Polykarpokselle. Kirjeet ovat merkittäviä todistuksia siitä, miten varhaisimmassa kristikunnassa välittömästi Uuden testamentin jälkeisenä aikana opetettiin muun muassa Kirkon olemuksesta ja ykseydestä, Kirkon virasta, ehtoollisesta ja Kristuksen kahdesta luonnosta. Kirjeissä piirtyy esiin myös kuva piispasta, joka hengenvaarassa ollessaankin kantoi uskollisesti vastuuta maailman keskellä elävien seurakuntien kaitsemisesta, mutta joka samalla piti katseensa taivaallisessa voittopalkinnossa, jonka saavuttaisi marttyyrikuoleman kautta. Ignatios esitteleekin itsensä lukijoilleen käyttäen lisänimeä Theoforos (Θεοφόρος), joka voi tarkoittaa sekä ”Jumalan kantajaa” että ”Jumalan kantamaa”. Kirkollisena kirjoittajana ja Kristuksen vuoksi vangittuna veritodistajana piispa kantoi Jumalan evankeliumia maasta toiseen. Samalla tässä tehtävässään hän oli itse Jumalan kantamana.

Ignatioksen koko tuotanto on julkaistu suomeksi teoksessa Apostoliset isät. Suomentanut Heikki Koskenniemi. Suomalaisen teologisen kirjallisuusseuran julkaisuja 100. Helsinki. 1975.