Tapaninpäivä, 2. joulupäivä

Toinen joulupäivä on omistettu diakoni Stefanukselle (kreik. Stefanos), joka oli varhaisen Kirkon paimenia apostolien aikana. Stefanus kivitettiin kuoliaaksi hänen julistettuaan rohkeasti evankeliumia Jeesuksesta. Näin hänestä tuli heti Kristuksen jälkeen ensimmäinen uskonsa tähden kuollut veritodistaja, marttyyri.

Apostolien tekojen 6. luvussa kerrotaan seitsemän miehen valinnasta ja virkaanvihkimisestä. Heistä tuli apostolien työtovereita ja seurakuntien palvelijoita. Stefanus oli ”täynnä uskoa ja Pyhää Henkeä”, sekä ”täynnä armoa ja voimaa, teki suuria ihmeitä ja tunnustekoja”. Hän oli erinomainen saarnaaja, joka saarnallaan sai juutalaisten vihan päällensä. Hankittuaan väärin todistavia miehiä, nämä Stefanuksen vastustajat raahasivat hänet Suuren neuvoston eteen, jossa hän sitten tunnusti Jeesuksen nimeä. Stefanuksen saarna (Ap.t. 7) kertaa oikeastaan kaikki pelastushistorian pääkohdat. Samalla hän julisti lakia kuulijoilleen, samaan tapaan kuin Pietari helluntaisaarnassaan (Ap.t. 2), mutta nyt kuulijat olivat paatuneita eivätkä halunneet kuulla Stefanusta. Sen sijaan he raivostuivat ja kivittivät hänet kuoliaaksi. Tapahtumassa oli pienessä sivuroolissa myös eräs Saulus Tarsolainen, josta tuli vähän myöhemmin apostoli Paavali (Ap.t. 8). Emme varmasti erehdy, jos sanomme että Stefuksen marttyyrikuolemalla oli Paavalin elämää ja työtä ajatellen suuri merkitys myöhemmin.

Kuollessaan marttyyri Stefanus rukoili murhaajiensa puolesta aivan kuten hänen Herransa oli tehnyt. Hetkeä ennen kuolemaansa Stefanus ”täynnä Pyhää Henkeä hän loi katseensa taivaaseen päin ja näki Jumalan kirkkauden ja Jeesuksen seisovan Jumalan oikealla puolella”. Kun yleensä miellämme Jeesuksen istuvan valtaistuimellaan kirkkaudessa Jumalan oikealla puolella, niin tässä kohden Hän seisoo. Jumalan Poika on noussut valtaistuimeltaan ottamaan vastaan veritodistajaansa, joka oli uskollinen kuolemaan saakka. Näin Stefanus sai kirkkauteen päästyänsä kunnian seppeleen, josta jo hänen nimensä oli profetia, sillä Stefanos merkitsee ”seppele”.

Tapaninpäivänä muistamme, että kristityn osa tässä maailmassa voi johtaa kuolemaan Jeesuksen nimen tunnustamisen tähden. Tätä tapahtuu jatkuvasti eri puolilla maailmaa ja näin on ollut aina Kristuksen Kirkon historiassa. Kärsimys ja kuolema Jeesuksen nimen tähden ei kuitenkaan ole loppu, vaan johtaa iankaikkiseen elämään taivaassa. Vaikuttaa jopa siltä, että Jeesuksen tähden henkensä menettäneet ovat taivaassa erityisesti huomioituina (mm. Ilm. 2:10; 6:9–11). Tapaninpäivänä on hyvä muistaa rukouksessa erityisesti kaikkia Kristuksen tähden tällä hetkellä kärsiviä uskon veljiä ja sisaria.

Kynttilöitä: 4 Liturginen väri: punainen.1. vuosikerta
Päivän psalmi Antifoni: Ps. 119:24 Psalmi: Ps. 119:41–48 Hallelujasäe: Ps. 116:15
1. lukukappale: Jer. 20:7–11 13 2. lukukappale: Ap. t. 6:8 11–15 7:51–60 Evankeliumi: Matt. 10:16–22

1. lukukappale

Jer. 20:7–11, 13

Sinä olet taivutellut minua, Herra, ja minä olen taipunut; sinä olet tarttunut minuun ja voittanut. Minä olen ollut nauruna pitkin päivää, kaikki pilkkaavat minua. Sillä niin usein kuin minä puhun, täytyy minun parkua, huutaa väkivaltaa ja sortoa; sillä Herran sana on tullut minulle häväistykseksi ja pilkaksi pitkin päivää. Mutta kun minä sanoin: ”En tahdo ajatella häntä enkä enää puhua hänen nimessään”, niin sydämessäni oli kuin polttava tuli, suljettuna minun luihini. Ja väsyksiin asti minä koetin sitä kestää, mutta en voinut. Sillä monen minä kuulen parjaavan. Kauhistus yltympäri! ”Ilmiantakaa! Ilmiantakaamme hänet!” Kaikki minun ystäväni vaanivat, milloin minä kompastuisin: ”Ehkäpä hän antaa viekoitella itsensä, niin että voitamme hänet ja saamme hänelle kostaa”.

Mutta Herra on minun kanssani niinkuin väkevä sankari; sentähden minun vainoojani kompastuvat eivätkä mitään mahda. He saavat suuren häpeän, sillä he ovat olleet ymmärtämättömät, iankaikkisen pilkan, joka ei ole unhottuva. Veisatkaa Herralle, ylistäkää Herraa, sillä hän pelastaa köyhän pahantekijäin käsistä.

2. lukukappale

Ap. t. 6:8, 11–15, 7:51–60

Ja Stefanus, täynnä armoa ja voimaa, teki suuria ihmeitä ja tunnustekoja kansassa. Silloin he salaa hankkivat miehiä sanomaan: ”Me olemme kuulleet hänen puhuvan pilkkasanoja Moosesta ja Jumalaa vastaan”. Ja he yllyttivät kansan ja vanhimmat ja kirjanoppineet ja astuivat esiin, raastoivat hänet mukaansa ja veivät neuvoston eteen. Ja he toivat esiin vääriä todistajia, jotka sanoivat: ”Tämä mies ei lakkaa puhumasta tätä pyhää paikkaa vastaan ja lakia vastaan; sillä me olemme kuulleet hänen sanovan, että Jeesus, tuo Nasaretilainen, on hajottava maahan tämän paikan ja muuttava ne säädökset, jotka Mooses on meille antanut”. Ja kaikki, jotka neuvostossa istuivat, loivat katseensa häneen, ja hänen kasvonsa olivat heistä niinkuin enkelin kasvot.

Te niskurit ja ympärileikkaamattomat sydämeltä ja korvilta, aina te vastustatte Pyhää Henkeä – niinkuin teidän isänne, niin tekin. Ketä profeetoista eivät teidän isänne vainonneet? He tappoivat ne, jotka ennustivat sen Vanhurskaan tulemista, jonka kavaltajiksi ja murhaajiksi te nyt olette tulleet, te, jotka enkelien toimen kautta saitte lain, mutta ette sitä pitäneet.” Mutta kun he tämän kuulivat, viilsi se heidän sydäntänsä, ja he kiristelivät hänelle hampaitansa. Mutta täynnä Pyhää Henkeä hän loi katseensa taivaaseen päin ja näki Jumalan kirkkauden ja Jeesuksen seisovan Jumalan oikealla puolella ja sanoi: ”Katso, minä näen taivaat auenneina ja Ihmisen Pojan seisovan Jumalan oikealla puolella”.

Niin he huusivat suurella äänellä ja tukkivat korvansa ja karkasivat kaikki yhdessä hänen päällensä ja ajoivat hänet ulos kaupungista ja kivittivät. Ja todistajat riisuivat vaippansa Saulus nimisen nuorukaisen jalkojen juureen. Ja niin he kivittivät Stefanuksen, joka rukoili ja sanoi: ”Herra Jeesus, ota minun henkeni!” Ja hän laskeutui polvilleen ja huusi suurella äänellä: ”Herra, älä lue heille syyksi tätä syntiä!” Ja sen sanottuaan hän nukkui pois.

Evankeliumi

Matt. 10:16–22

Jeesus sanoi opetuslapsilleen:

Katso, minä lähetän teidät niinkuin lampaat susien keskelle; olkaa siis älykkäät kuin käärmeet ja viattomat kuin kyyhkyset. Kavahtakaa ihmisiä, sillä he vetävät teidät oikeuksiin, ja synagoogissaan he teitä ruoskivat; ja teidät viedään maaherrain ja kuningasten eteen minun tähteni, todistukseksi heille ja pakanoille. Mutta kun he vetävät teitä oikeuteen, älkää huolehtiko siitä, miten tahi mitä puhuisitte, sillä teille annetaan sillä hetkellä, mitä teidän on puhuminen. Sillä ette te itse puhu, vaan teidän Isänne Henki puhuu teissä. Ja veli antaa veljensä kuolemaan ja isä lapsensa, ja lapset nousevat vanhempiansa vastaan ja tappavat heidät.

Ja te joudutte kaikkien vihattaviksi minun nimeni tähden; mutta joka vahvana pysyy loppuun asti, se pelastuu.

Rukoukset
1. Herra, laupias Jumala, joka Hengelläsi vahvistit pyhiä marttyyreitä niin, että he suullaan ja verellään tunnustivat Poikasi Jeesuksen Kristuksen Vapahtajakseen! Me rukoilemme sinua: opeta meitä seuraamaan heidän esikuvaansa ja pidä meidät oikeassa uskossa aina kuolemaan asti. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta.
2. Herra Jumala! Me vietämme hänen syntymäjuhlaansa, joka rukoili vainoajiensa puolesta. Anna meille armo seurata häntä, jota palvomme, niin että mekin oppisimme rakastamaan vihollisiamme niin kuin hän. Sinun Poikasi Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta.

Päivän Psalmi

Antifoni:
Ps. 119:24
Sinun todistuksesi ovat minun |iloni, *
ne ovat minun neuvon|antajani.

Psalmi:
Ps. 119:41–48
Tulkoon minulle sinun armosi, |Herra, *
sinun apusi, sinun lupauk|sesi jälkeen,

että minä voisin vastata herjaa|jalleni; *
sillä sinun sanaasi |minä turvaan.

Älä ota peräti pois minun suustani totuuden |sanaa, *
sillä sinun oikeuteesi minä |panen toivoni.

Minä tahdon alati noudattaa sinun laki|asi, *
aina ja ian|kaikkisesti.

Silloin minä vaellan avaralla |paikalla; *
sillä sinun asetuksiasi |minä kysyn.

Minä puhun sinun todistuksistasi kuningasten |edessä, *
enkä |häpeään joudu.

Minä iloitsen sinun käskyis|täsi, *
jotka ovat |minulle rakkaat.

Minä kohotan käteni sinun käskyjesi puoleen, jotka ovat minulle |rakkaat, *
ja tutkistelen sinun |säädöksiäsi.

Kunnia Isälle ja |Pojalle *
ja |Pyhälle Hengelle,

niin kuin oli alussa, nyt on ja |aina, *
iankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen.