Tuhkakeskiviikosta alkaa 40 päivän pituinen paastonaika, joka päättyy pääsiäisyön messuun. Paastonajan kuutta sunnuntaita ei luterilaisessa perinteessä lasketa paastopäiviksi, ja näin ajanjaksoon tuhkakeskiviikosta pääsiäislauantaihin sisältyy tasan 40 paastopäivää. Luku 40 liittyy Pyhässä Raamatussa katumukseen, tuomioon sekä Jumalan läsnäoloon: Nooan aikaan satoi vettä 40 päivän ja yön ajan hukuttaen koko maailman paitsi arkissa pelastuneet (1. Moos. 7:4), Mooses vietti 40 päivää ja yötä Siinain vuorella Jumalan seurassa (2. Moos. 24:18), Israelin kansa vaelsi 40 vuotta erämaassa rangaistuksena epäjumalanpalveluksesta kulkien kuitenkin kohti luvattua maata (4. Moos. 14:33), Elia käveli 40 päivää ja yötä Hoorebin vuorelle (1. Kun. 19:8), Joona julisti Niinivelle 40 päivää aikaa katua ennen muuten koittavaa tuhoa (Joona 3:4) ja Herramme Jeesus paastosi 40 päivää ja 40 yötä autiomaassa ollen saatanan kiusattavana ja voittaen kiusaukset meidän puolestamme (Matt. 4:1–2, Mark. 1:12–13, Luuk. 4:1–2). Tuhatvuotisen läntisen kristikunnan perinteen mukaan tuhkakeskiviikon messussa piirretään tuhkan ja öljyn sekoituksella risti otsaan saatesanoilla ”Ota vastaan katumuksen merkki”, ”Tehkää parannus ja uskokaa evankeliumi” (Mark. 1:15) tai ”Maasta sinä olet ja maaksi pitää sinun jälleen tuleman” (1. Moos. 3:19). Alun perin tuhka saatiin palmusunnuntain messussa käytetyistä palmunoksista, jotka poltettiin. Tuhka on Raamatussa katumuksen merkki, kun taas risti on pelastuksen merkki. Näin tuhkan piirtäminen opettaa meille, ettei katumus ole vain omaan syntiin katsomista, vaan ennen kaikkea toivon panemista Ristiinnaulittuun ja Ylösnousseeseen syntien Sovittajaan. Pyhän Raamatun tekstit puhuvatkin tuhkakeskiviikkona oikeasta katumuksesta, paastosta, kilvoittelusta ja tulevasta synnin tuomiosta. Oikean katumuksen pääsisältönä on syntien tunnustaminen ja Jumalan uskollisuuteen, armoon, anteeksiantavuuteen ja laupeuteen luottaminen (Ps. 57; Joel 2). Oikean paaston merkityksenä ei ole toisten silmissä ansioituminen tai suorittaminen, vaan ajan ja tilan raivaaminen Jumalaan ja lähimmäiseen keskittymiselle (Matt. 6; 1. Piet. 4). Kristityn on yhtäältä muistettava, että Kristus palaa kerran tuomitsemaan elävät ja kuolleet, eikä kukaan voi tätä tuomiota paeta (Luuk. 13). Kristityn kilvoittelua ei kuitenkaan motivoi tuomionpelko, vaan Kristuksen tuntemisen tuoma armo ja rauha sekä Hänen voimansa ja lupauksensa ylösnousemuksen päivänä koittavasta pelastuksesta (2. Piet. 1). Kilvoittelu ei ole pelkkää iloa, niin kuin uusi ihminen sen meissä kokee, vaan se on vanhalle adamille silkkaa kärsimystä. Sellainen on kuitenkin Ristiinnaulitun seuraamisen tie: niin kuin Kristuskin kärsi ruumiissaan koko maailman autuuden edestä, niin mekin kärsimme taistellessamme syntiä ja perkelettä vastaan (1. Piet. 4). Silti tuossa kärsimyksessä voimanamme on ilmainen evankeliumi, sakramentit ja samalla tavalla kilvoittelevat toiset kristityt seurakunnassa. Kynttilöitä: 2 Liturginen väri: violetti tai sininen.1. vuosikerta 1. lukukappale Joel 2:12–17 Mutta vielä nytkin, sanoo Herra, kääntykää minun tyköni kaikesta sydämestänne, paastoten, itkien ja valittaen. Reväiskää rikki sydämenne, älkää vaatteitanne, ja kääntykää Herran, teidän Jumalanne, tykö; sillä hän on armahtavainen ja laupias, pitkämielinen ja armosta rikas, ja hän katuu pahaa. Ehkä hän vielä katuu ja jättää jälkeensä siunauksen: ruokauhrin ja juomauhrin Herralle, teidän Jumalallenne. Puhaltakaa pasunaan Siionissa, kuuluttakaa pyhä paasto, kutsukaa koolle juhlakokous. Kootkaa kansa, pitäkää pyhä seurakuntakokous, kerätkää vanhukset, kootkaa lapset ja rintoja imeväiset; lähteköön ylkä huoneestansa ja morsian kammiostansa. Eteisen ja alttarin välillä itkekööt papit, jotka toimittavat Herran palvelusta, ja sanokoot: ”Säästä, Herra, kansaasi äläkä anna perintöosaasi häväistäväksi, pakanain pilkattavaksi. Miksi pitäisi sanottaman kansain seassa: ’Missä on heidän Jumalansa?'” 2. lukukappale 2. Piet. 1:1–11 Simeon Pietari, Jeesuksen Kristuksen palvelija ja apostoli, niille, jotka ovat saaneet yhtä kalliin uskon kuin mekin meidän Jumalamme ja Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen vanhurskaudessa. Armo ja rauha lisääntyköön teille Jumalan ja meidän Herramme Jeesuksen tuntemisen kautta. Koska hänen jumalallinen voimansa on lahjoittanut meille kaiken, mikä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan, hänen tuntemisensa kautta, joka on kutsunut meidät kirkkaudellaan ja täydellisyydellään, joiden kautta hän on lahjoittanut meille kalliit ja mitä suurimmat lupaukset, että te niiden kautta tulisitte jumalallisesta luonnosta osallisiksi ja pelastuisitte siitä turmeluksesta, joka maailmassa himojen tähden vallitsee, niin pyrkikää juuri sentähden kaikella ahkeruudella osoittamaan uskossanne avuja, avuissa ymmärtäväisyyttä, ymmärtäväisyydessä itsenne hillitsemistä, itsenne hillitsemisessä kärsivällisyyttä, kärsivällisyydessä jumalisuutta, jumalisuudessa veljellistä rakkautta, veljellisessä rakkaudessa yhteistä rakkautta. Sillä jos teillä on nämä ja ne yhä enenevät, niin ne eivät salli teidän olla toimettomia eikä hedelmättömiä meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen tuntemisessa. Jolla sitävastoin ei niitä ole, se on sokea, likinäköinen, on unhottanut puhdistuneensa entisistä synneistänsä. Pyrkikää sentähden, veljet, sitä enemmän tekemään kutsumisenne ja valitsemisenne lujaksi; sillä jos sen teette, ette koskaan lankea; sillä näin teille runsain määrin tarjotaan pääsy meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen iankaikkiseen valtakuntaan. Tai: 1. Piet. 4:1–5 Koska siis Kristus on kärsinyt lihassa, niin ottakaa tekin aseeksenne sama mieli – sillä joka lihassa kärsii, se lakkaa synnistä – ettette enää eläisi tätä lihassa vielä elettävää aikaa ihmisten himojen mukaan, vaan Jumalan tahdon mukaan. Riittäähän, että menneen ajan olette täyttäneet pakanain tahtoa vaeltaessanne irstaudessa, himoissa, juoppoudessa, mässäyksissä, juomingeissa ja kauheassa epäjumalain palvelemisessa. Sentähden he oudoksuvat sitä, ettette juokse heidän mukanansa samaan riettauden lätäkköön, ja herjaavat. Mutta heidän on tehtävä tili hänelle, joka on valmis tuomitsemaan eläviä ja kuolleita. Evankeliumi Matt. 6:16–21 Ja kun paastoatte, älkää olko synkännäköisiä niinkuin ulkokullatut; sillä he tekevät kasvonsa surkeiksi, että ihmiset näkisivät heidän paastoavan. Totisesti minä sanon teille: he ovat saaneet palkkansa. Vaan kun sinä paastoat, niin voitele pääsi ja pese kasvosi, etteivät paastoamistasi näkisi ihmiset, vaan sinun Isäsi, joka on salassa; ja sinun Isäsi, joka salassa näkee, maksaa sinulle. Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle, missä koi ja ruoste raiskaa ja missä varkaat murtautuvat sisään ja varastavat. Vaan kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen, missä ei koi eikä ruoste raiskaa ja missä eivät varkaat murtaudu sisään eivätkä varasta. Sillä missä sinun aarteesi on, siellä on myös sinun sydämesi. Tai: Luuk. 13:22–30 Ja hän vaelsi kaupungista kaupunkiin ja kylästä kylään ja opetti, kulkien Jerusalemia kohti. Ja joku kysyi häneltä: ”Herra, onko niitä vähän, jotka pelastuvat? Niin hän sanoi heille: ”Kilvoitelkaa päästäksenne sisälle ahtaasta ovesta, sillä monet, sanon minä teille, koettavat päästä sisälle, mutta eivät voi. Sen jälkeen kuin perheenisäntä on noussut ja sulkenut oven ja te rupeatte seisomaan ulkona ja kolkuttamaan ovea sanoen: ’Herra, avaa meille’, vastaa hän ja sanoo teille: ’En minä tunne teitä enkä tiedä, mistä te olette’. Silloin te rupeatte sanomaan: ’Mehän söimme ja joimme sinun seurassasi, ja meidän kaduillamme sinä opetit’. Mutta hän on lausuva: ’Minä sanon teille: en tiedä, mistä te olette. Menkää pois minun tyköäni, kaikki te vääryyden tekijät.’ Siellä on oleva itku ja hammasten kiristys, kun näette Aabrahamin ja Iisakin ja Jaakobin ja kaikkien profeettain olevan Jumalan valtakunnassa, mutta huomaatte itsenne heitetyiksi ulos. Ja tulijoita saapuu idästä ja lännestä ja pohjoisesta ja etelästä, ja he aterioitsevat Jumalan valtakunnassa. Ja katso, on viimeisiä, jotka tulevat ensimmäisiksi, ja on ensimmäisiä, jotka tulevat viimeisiksi.” Rukoukset 2. Armollinen Jumala, rakas taivaallinen Isä! Sinä et halveksi yhtäkään luotuasi ja annat Poikasi Kristuksen pyhän elämän, kärsimyksen ja kuoleman tähden anteeksi kaikille, jotka tulevat luoksesi ja tahtovat tehdä parannuksen. Anna sinä meille oikea katumus, jotta voisimme saada syntimme anteeksi ja rauhan sieluillemme. Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme kautta. Päivän psalmi Tai: Psalmi: Minä turvaan sinun siipi|esi suojaan, * Minä huudan Jumalaa, Korkeinta, |avukseni, * Hän lähettää taivaasta minulle pelastuksen, kun minua herjaavat minun |polkijani. * Sillä suuri on sinun armosi ja ulottuu |hamaan taivaisiin, * Korota itsesi yli tai|vasten, Jumala, * Kunnia Isäl|le ja Pojalle * niin kuin oli alussa, nyt |on ja aina, *Tuhkakeskiviikko
5.3.2025
Päivän psalmi Antifoni: Ps. 130:1–2 tai Viis. 11:23–24 Psalmi: Ps. 57:2–4 11–12 Psalmilause: Ps. 79:9
1. lukukappale: Joel 2:12–17 2. lukukappale: 2. Piet. 1:1–11 tai 1. Piet. 4:1–5 Evankeliumi: Matt. 6:16–21 tai Luuk. 13:22–30
1. Herra Jumala, joka vihastut synnin tekemisestä, mutta lepyt katumuksesta! Kuule armollisesti kansasi nöyrä rukous ja käännä pois meistä vihasi kiivaus, jonka syntimme ovat ansainneet. Rakkaan Poikasi Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme kautta.
Antifoni:
Ps. 130:1–2
Syvyydestä minä huudan si|nua, Herra. *
Herra, kuu|le minun ääneni.
Viis. 11:23–24
Sinä, Herra, olet armollinen kaikille, etkä inhoa ainoatakaan niistä, jotka |olet tehnyt. *
Sinä katsot ihmisten syntien ohitse, että he tekisi|vät parannuksen.
Ps. 57:2–4, 11–12
Jumala, ole minulle armollinen, ole minulle |armollinen; *
sillä sinuun minun |sieluni turvaa.
kunnes onnettomuu|det ovat ohitse.
Jumalaa, joka vie minun a|siani päätökseen.
Jumala lähettää armonsa |ja totuutensa.
ja sinun totuute|si pilviin asti.
ja kunnia|si yli kaiken maan.
ja |Pyhälle Hengelle,
iankaikkisesta ian|kaikkiseen. Aamen.