Paavali kirjoittaa: ”Tunnen erään Kristuksen oman, joka neljätoista vuotta sitten temmattiin kolmanteen taivaaseen. Oliko hän silloin ruumiissaan vai poissa siitä, en tiedä, sen tietää Jumala. ja tästä miehestä tiedän, että hänet temmattiin paratiisiin ja hän kuuli sanoja, joita ihminen ei voi eikä saa lausua” (2. Kor.12:2-4). Mikä on tämä kolmas taivas?
Heprean kielen sana ’taivas’ on monikollinen (’taivaat’), mikä saattoi johtaa raamatunselittäjien ajatukset siihen, että taivaita olisi monta. Samoin Salomon lausuma rukous on voinut olla perustana tälle ajatukselle: ”Mutta asuisiko Jumala maan päällä? Taivasten taivaatkaan eivät ole sinulle kyllin avarat” (1. Kun. 8:27).
Vanhan testamentin jälkeisessä myöhäisjuutalaisuudessa nousi ajatus useista taivaista keskeiseen asemaan. Eenokin (Heenokin) ja Elian apokryfisissa kirjoissa kerrotaan näiden profeettojen (kuvitelluista) matkoista useiden taivasten läpi. He saivat siellä Jumalasta ja näkymättömästä maailmasta salattua tietoa, jota sitten ilmoittivat ihmisille. Joissakin kirjoituksissa puhutaan kolmesta, joissakin peräti seitsemästä tai kymmenestäkin taivaasta. Taivaassa käymistä pidettiin antiikin maailmassa tavoiteltavana ja arvostettuna kokemuksena.
Toisaalta juutalaisessa kirjallisuudessa kerrotaan neljästä rabbista, jotka pääsivät käymään taivaassa. Yksi heistä kuoli, toinen menetti järkensä, kolmas ylpistyi ja lankesi väärään oppiin. Vain yksi, rabbi Akiba, oli kyllin hurskas kokeakseen taivasmatkan kärsimättä siitä vahinkoa.
On syytä huomata, ettei Paavali puhunut mielellään kokemuksestaan. Hän ei kuuluttanut sitä kaikkialla, vaan oli ollut siitä hiljaa peräti 14 vuotta. Nyt hän kirjeessään korinttilaisille kertoo siitä vastahakoisesti, koska hänen asemansa on uhattuna seurakunnassa. Paavali käyttää kuitenkin kokemuksestaan hyvin varovaisia ja nöyriä ilmauksia (”oliko hän?”, ”en tiedä”). Hän ei edes sano itse kokeneensa taivasmatkaa, vaan kertoo itsestään ikään kuin ulkoapäin (”tunnen erään”). Näin suurten kokemusten suhteen on syytä olla pidättyväinen.
Missä Paavali sitten kävi? Hän sanoo suoraan, että kolmas taivas tarkoittaa samaa kuin paratiisi. Jo apokryfisessä Heenokin kirjassa sanotaan, että kolmannessa taivaassa on paratiisi (2. Hen. 8:8-9:1). Raamatussa paratiisi on perille päässeiden hyvä osa. Ristillä Jeesus sanoo katuvalle ryövärille: ”Totisesti: jo tänään olet minun kanssani paratiisissa” (Luuk. 23:43). Se on siis autuaiden sielujen ja Kristuksen olinpaikka kuoleman jälkeen. Samasta paikasta kertonee myös Ilmestyskirjan 20:4 puhuessaan valtaistuimista ja sieluista, jotka niillä istuivat.
Paratiisissa viestintä on erilaista kuin maan päällä, jossa eri kielet ja ihmisten tunteet vaikuttavat sanoman perille menemiseen. Taivaassa kommunikaatio on suoraa ja välitöntä viestien siirtymistä henkilöltä toiselle ilman kielten ja viestintävälineiden aiheuttamaa ”kohinaa”, väärinymmärtämisen vaaraa. Perillä puhe on puhdasta, synnitöntä, täynnä rakkautta ja Kristuksen läsnäoloa. Se on Hengen yhteyttä. Se on sanoja, joita ihminen maan päällä ei kykene lausumaan eikä edes ymmärtämään kuin hyvin vajavaisesti. Paavali sai aavistuksen tästä paratiisin puhtaasta yhteydestä ja viestinnästä.
Oliko matkalla sitten monia taivaita? Kokemus lienee ollut Paavalille monella tavoin hämmentävä ja hämärä. Hän ei edes tiedä sitä, oliko hän ruumiissaan vai oliko liikkeellä vain hänen sielunsa. Oli kyse yliluonnollisesta, monella tavoin aistit ylittävästä hengellisestä kokemuksesta. On myös syytä muistaa, ettei taivas ole oikeastaan mikään tila tai paikka, vaan eri tason todellisuus kuin se, missä me nyt olemme. On kyse ikään kuin eri ulottuvuudesta kuin tämä meidän aikaan ja paikkaan sidottu maailmamme. Siksi on varmaankin mahdotonta edes lähteä laskemaan taivaita.
Näyttää siltä, että Paavali käyttää tässä oman aikansa juutalaisuudessa vallinnutta kuvaa kolmesta taivaasta, joista viimeinen, korkein, on juuri paratiisi, autuaitten hyvä osa. Hän koki päässeensä siihen paikkaan, johon olemme matkalla. Hän sai etukäteen nähdä jotain siitä, mihin hän oli ihmisiä evankeliumilla kutsumassa. Tämä kokemus annettiin rohkaisuksi sekä hänelle itselleen että niille kuulijoille, joille hän vei sanomaa ylösnousemuksesta. Jumala näki hyväksi säilyttää tämän Paavalin kokemuksen myös omassa inspiroidussa Sanassaan, Raamatussa. Tämä matka on siis viime kädessä Jumalan ilmoitusta meille – Paavalin vajavaisten sanojen välityksellä.
Nykyaikanakin on julkaistu joitakin kokemuksia matkoista taivaaseen. Näihin tulee kuitenkin suhtautua hyvin varovaisesti; varsinkin, jos niihin sisältyy jotain sensaatiohakuista. Tai jos niillä pyritään perustelemaan joitakin Raamatun vastaisia käsityksiä tai oppeja mm. pelastuksesta, perille pääsevistä, iankaikkisen elämän luonteesta tms. Meille riittää varsin hyvin se, mitä voimme Raamatusta lukea ja Pyhän Hengen avulla ymmärtää.
