Kysymys: Mitä tai ketä tarkoitetaan 1. Mooseksen kirjan 14. luvussa ja Heprealaiskirjeessä mainitulla Melkisedekillä? Oliko hän Jeesus vai joku muu?
Vastaus: Melkisedek on todella Vanhan testamentin mielenkiintoisimpia ja erikoisimpia hahmoja. Hänen asemaansa korostaa se, että Uuden testamentin Heprealaiskirjeessä hän on aivan keskeinen henkilö. Melkisedekistä puhutaan 1. Mooseksen kirjassa vain kolmessa jakeessa, mutta jo juutalaiset pohtivat hänen alkuperäänsä ja henkilöllisyyttään hyvin laajasti. Mutta kuka hän oikeastaan oli?
Mooseksen kirjassa kerrotaan, että Abra(ha)m löi taistelussa neljä kuningasta. Paluumatkalla ”Salemin kuningas Melkisedek toi sinne leipää ja viiniä. Hän oli Korkeimman Jumalan pappi, ja hän siunasi Abramia sanoen: ’Siunatkoon Abramia Korkein Jumala, taivaan ja maan luoja. Kiitetty olkoon Korkein Jumala, joka antoi sinun lyödä vastustajasi’. Abram antoi hänelle kymmenykset kaikesta saaliista” (1. Moos. 14:18-24).
Yllättäen myös Daavidin psalmissa (110:4) profetoidaan Messiaasta ja sanotaan: ”Sinä olet pappi ikuisesti, sinun pappeutesi on Melkisedekin pappeutta”. Tämän raamatunkohdan varaan rakensi Heprealaiskirjeen kirjoittaja ajatuksen Kristuksen pappeudesta.
Heprealaiskirjeessä korostetaan, ettei Melkisedekillä ollut ”isää, ei äitiä eikä sukuluetteloa, hänen elinpäivillään ei ollut alkua eikä loppua. Hänet on kuvattu Jumalan Pojan kaltaiseksi, ja hän pysyy pappina ainaisesti” (Hepr. 7:3). Tämä kohta varmaankin mietityttää kysymyksen esittäjää. Oliko Melkisedek taivaallinen hahmo, ellei peräti Kristus itse?
Juutalaisten pappien piti pystyä tarkkaan osoittamaan olevansa Leevin ja Aaronin jälkeläisiä. Heillä piti olla sukuluettelo omista vanhemmistaan ja esivanhemmistaan aina pappissuvun kantaisiin saakka. Muuten he eivät voineet toimia pappeina (Neh. 7:63-64). Heprealaiskirjeen kirjoittaja haluaa osoittaa, että Melkisedek oli vielä enemmän kuin nämä juutalaiset papit. Hänen ei tarvinnut esittää sukuluetteloaan, mutta oli silti ”Korkeimman Jumalan pappi”. Hän oli olemassa jo ennen kuin leeviläinen pappeus syntyi Siinailla.
Raamatunselittäjät ovat useimmiten sitä mieltä, että Melkisedek oli kyllä tavallinen ihminen. Raamatussa ei vain katsota tarpeelliseksi mainita hänen vanhempiaan, syntymäänsä tai kuolemaansa. Miksi? Koska niillä ei ollut mitään tekemistä hänen pappeutensa pätevyyden kanssa. Hän sai asemansa Jumalalta, ei syntyperänsä tai ihmisten arvostuksen perusteella.
Tällä Heprealaiskirjeen kirjoittaja haluaa korostaa Kristusta, jolla ei myöskään ollut osoittaa itselleen maallista isää tai papillisia sukujuuria. Hän ei kuulunut lainkaan Leevin pappissukuun vaan oli Juudan heimoa. Kristuksen elinpäivillä ei myöskään ollut alkua eikä loppua.
Raamatussa kyllä sanotaan, että ”hänet oli tehty Jumalan Pojan kaltaiseksi” (sanatarkka käännös, Hepr. 7:3). Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että hän olisi ollut Jumalan Poika, Kristus. Hän oli vain asemaltaan ja toiminnaltaan monin tavoin Kristuksen kaltainen.
Heprealaiskirjeen kirjoittajan tarkoitus ei ole niinkään kuvata Melkisedekiä vaan Kristusta. Melkisedek on Kristuksen esikuva ja edeltäjä. Hänkin siunaa niin kuin Kristus, hänellekin annetaan kymmenykset niin kuin Jumalan Pojalle. Melkisedek on korkeampi kuin Abraham, niin kuin Kristuskin on kaikkien yläpuolella. Siksi Kristuksen pappeus on paljon korkeampaa ja täydellisempää kuin juutalaisten pappien ja ylipappien pappeus.
Melkisedek on Kristuksen esikuva myös siinä, että molemmat ovat pappiskuninkaita. Heissä yhdistyy sekä maallinen että hengellinen valta. Vaikka Melkisedek oli kuningas, hän silti papin lailla siunaa Abrahamin.
Kuinka Melkisedek sitten voi ”pysyä pappina ainaisesti” (Hepr. 7:3)? Hän ei pysynyt ihmisenä ainaisesti, mutta hänen pappeutensa säilyi ja saavutti täydellisyytensä Kristuksen pappeudessa. Heprealaiskirjeen kirjoittajahan toistaa moneen kertaan, että Kristuksen ”pappeus on ikuista, Melkisedekin pappeutta” (Hepr. 6:19).
Mutta kuka Melkisedek sitten pohjimmiltaan oli? Heprealaiskirje selittää, että Melkisedek oli ensinnäkin ”vanhurskauden kuningas” ja lisäksi Salemin kuningas eli ”rauhan kuningas” (Hepr. 7:2). Kirjoittaja antaa nimille Melkisedek ja Salem näin kolme eri merkitystä. Kristuskin on meille ”vanhurskauden ja rauhan kuningas”.
Melkisedek oli Salemin kuningas, joka kohtasi Abrahamin šavenlaaksossa eli Kuninkaanlaaksossa. Tämänniminen laakso mainitaan myös 2. Sam. 18:18 Jerusalemin lähellä. Ilmeisesti kyseessä on Kidroninlaakso Jerusalemin ja Öljymäen välissä. Tämä vahvistaisi käsityksen, että Salem tarkoittaisi samaa kuin Jerusalem. Melkisedek olisi siis ollut Jerusalemin tai sen edeltäjän kuningas. Juutalaisethan valtasivat kaupungin jebusilaisilta vasta noin 800 vuotta myöhemmin, kuningas Daavidin aikana. Juutalaisen historioitsija Josefuksen (37 – 100 jKr.) mukaan ”Jerusalemin ensimmäinen perustaja oli kanaanilaisten kuningas, jota hänen äidinkielellään kutsuttiin vanhurskauden kuninkaaksi”.
Toinen, varsin varteenotettava sijaintipaikka Salemille on Jordanjoen laakso. Sieltä tunnetaan näet myöhemmin paikkakunta nimellä Salim, jonka lähellä Johannes kastoi ihmisiä (Joh. 3:23). Kirkkoisä Hieronymos (347-420) oli tämän paikan kannalla selittäessään Melkisedekin taustaa. Jordanin Salem sopisi paremmin myös 1. Moos. 14. luvun kuvaukseen neljän kuninkaan sotaretkestä ja Abrahamin vastaiskusta. Taisteluja käytiin juuri Jordanin laaksossa, ja Abraham palasi varmasti juuri tämän joen rantaa myöten palauttamaan ryöstösaaliin Sodoman kuninkaalle.
Arvailut Melkisedekin persoonasta ovat olleet aika villejä. Noin vuonna 135 eKr esitti rabbi Ismael, että hän olisi sama henkilö kuin Nooan poika Seem. Yllättäen myös Luther hyväksyi tämän tulkinnan. Juutalainen filosofi Filon (25 eKr – 40 jKr.) väitti Melkisedekin olleen ”ihmissielun kuva”, ”jumalallinen järki”, joka toimi papillisesti. Kirkkoisä Origenes (n. 185-254) ajatteli Melkisedekin olleen enkeli. Toisten kirkkoisien mukaan hän olisi ollut arkkienkeli Mikael. Askeetti Hierakas (Hierax, 200-luvulla) arveli Melkisedekin olleen Pyhän Hengen ruumiillistuma. Jotkut taas pitivät häntä Jumalan sanan (logos) ruumiillistumana. Pappi Theodet korotti noin vuonna 200 Melkisedekin jopa suuremmaksi kuin Kristus. Tästä syntyi melkisedeekkien harhaoppinen lahko, joka kohdisti rukouksensa Melkisedekille.
Melkisedek ei kuulunut Jumalan kansaan, mutta hän oli silti ”Korkeimman Jumalan pappi”. Todennäköisesti Melkisedek kuului johonkin kanaanilaiseen heimoon, ehkä Jerusalemia hallinneisiin jebusilaisiin. Amerikkalainen raamatunselittäjä R. C. H. Lenski arvelee, että ”Nooan tosi uskonto oli säilynyt täysin Melkisedekissä”. Nooahan on kaikkien ihmisten kantaisä, mutta samalla elävän, oikean Jumalan palvelija.
”Korkein Jumala” ei tässä tarkoita sitä, että Melkisedek olisi ajatellut, että on olemassa muita, alempia Jumalia. Korkein tarkoittaa ainoaa, kaiken yläpuolella olevaa Jumalaa.
On mielenkiintoista, että Melkisedek toi Abrahamille juuri leipää ja viiniä (1. Moos. 14:18). Tälläkin tavoin hän oli esikuva Kristukselle, joka myös jakaa väsyneille taistelijoille leipää ja viiniä Pyhässä Ehtoollisessa.
