Kysymyksiä kasteesta

 

  1. Kuinka pian lapsi pitäisi kastaa? Kysymys vaivaa osittain sen takia että niissä piireissä joissa itse liikun on tapana viedä lapsi kasteelle kuukauden, parin ikäisenä. Jos tällaisen perheen lapsi kuolee esimerkiksi kolmen viikon ikäisenä, miten hänen käy? Vanhemmillahan oli aikomus viedä lapsi kasteelle, mutta oliko –paremman ilmaisun puuttuessa– ”kastamattoman lapsen pelastuksen takaraja” jo mennyt? Luther ymmärtääkseni halusi vanhempien kastattavan lapsensa mahdollisimman pian.
  2. Mitä kasteella tarkoitetaan kohdassa 1. Kor. 10:1-2?
  3. Mikä on se vertauskuva kohdassa 1. Piet. 3:21

Vastaus

Kiitos kysymyksistäsi. Luterilaisina uskomme, että lapsi kastetaan Kristukseen, osaksi Hänen ruumistaan, hän pääsee siinä taivasten valtakuntaan (Joh. 3:5). Kuka vanhempi haluaisi viivyttää tätä yhtään enempää kuin on pakko? Nimittäin Kristuksen ulkopuolella ei ole lupausta pelastuksesta. Kaste siis pitäisi toimittaa mahdollisimman pian. Tietysti koska kastetta on tapana juhlia, mikä onkin oikein, saattaa se edellyttää vieraitten odottamista. Tämä seikka valitettavasti painaa nykyään Suomessa paljon enemmäin kuin olisi syytä. Tarkkoja suosituksia ja aikoja on vaikea antaa, mutta oma mielipiteeni on, että puhe pitäisi olla enintään viikoista, ei kuukausista, silloin kun lapsi on terve eikä hätäkasteelle ole tarvetta.

Kaislameren ylitys ja vedenpaisumus kasteen esikuvina

Mainitsemissasi Raamatun kohdissa Paavali ja Pietari opettavat pyhästä kasteesta käyttäen Vanhan Testamentin esikuvia. Paavali kirjoittaa: ”Sillä minä en tahdo, veljet, pitää teitä tietämättöminä siitä, että isämme olivat kaikki pilven alla ja kulkivat kaikki meren läpi ja saivat kaikki kasteen Moosekseen pilvessä ja meressä” (1 Kor. 10:1-2). Mooksen kirjassa kerrotaan, kuinka Jumala ojensi väkevän käsivartensa ja pelasti kansan Egyptin orjuudesta. Orjuudesta vapautuminen Jumalan voimalla tapahtuu pyhässä kasteessakin. Kastettava ei vapaudu minkään maallisen sortovallan, vaan synnin ja kuoleman orjuudesta. Nämä turmiovallat hukkuvat kasteveteen samalla tavalla kuin tuhoutui Egyptin sotamahti kaislameren aaltoihin. Kaste vedestä alkaa kristityn vaelllus kohti iankaikkista autuutta samaan tapaan kuin alkoi Kaislameren ylityksen jälkeen Israelin kansan vaellus kohti luvattua maata. Paavali käyttääkin juuri erämaavaellusta esimerkkinä opettaessaan ja ojentaessaan Korintin kristittyjä heidän omalla vaelluksellaan, jotteivät nämä lankeaisi uppiniskaisuuteen niin kuin teki kansa erämaassa.

Pietarin kirjeen sanoma ei suuresti poikkea Paavalin kielikuvasta. Siinäkin vedet tekevät selvää pahuudesta. Jumala lähetti tulvan lisääntyneen pahuuden vuoksi. Pahan tuhoutuminen mahdollisti uuden alun arkissa pelastuneelle Nooalle ja hänen perheelleen.  Pyhä kaste on samalla tavoin tuomio ja kuolema pahalle, syntiselle vanhalle minälle, mutta uusi alku ja elämä uudelle ihmiselle Kristuksessa. Näitä kastevesiä katumuksessa katekismuksemme kehottaa päivittäin käyttämään.

Viimeiseksi on hyvä huomata, kuinka nämä Vanhan testamentin esikuvat opettavat kasteen todellisuudesta ja vaikuttavuudesta, siitä että kaste todella hukuttaa vanhan minän, päästää synnin vallasta ja siirtää elämään. Ei ole kyse pelkistä merkeistä tai symboleista. Kun siirrytään Vanhan Testamentin esikuvasta Uuden Testamentin täyttymykseen ei voi olla kysymys vähemmän suuresta, vähemmän todellisesta tapahtumasta. Ei voi olla niin, että esikuva on todellinen ja konkreettinen, mutta täyttymys vain opettavainen symboli. Kaislameren vedet vapauttivat aivan todellisesta orjuuttajasta. Siispä vielä enemmän vapauttaa kastevesi orjuuttajasta. Nooan aikana maailman pahuus todella hukkui tulvaan ja Nooa perheineen pelastui. Siten paljon enemmän kasteessa Jumala puhdistaa ja erottaa kastetun maailman pahuudesta ja pelastaa hänet.

 

 


Evästeasetukset
Ulkoasu: Simo Santala | Wordpress kehitys: Juha Stenroos