Kysymys: Uudessa Testamentissa on kohta jossa Jeesus ajaa rahanvaihtajat, myyjät ja ostajat Jerusalemin temppelistä pois (Matt 21:12 ja Markus 11:15) Jeesus kuitenkin opettaa meille kuinka vihollisten puolesta tulee rukoilla ja antaa heidän syntinsä anteeksi. Miksi Herramme kuitenkin kiivastui näihin ihmisiin ja toimi tällä tavalla?
Vastaus:
Herra Jeesus todella opettaa: ”Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihollisianne ja rukoilkaa niiden puolesta, jotka teitä vainoavat” (Matt. 5). Tämä on käsky Hänen seuraajilleen eli kristityille ihmisille. Jeesuksen opetus tässä seuraa Hänen omaa esimerkkiään ja tekojaan, kuten muuallakin Raamatussa. Jeesus rakasti, ja rakastaa, kaikkia ihmisiä ja rukoili vihollistensa puolesta. Erityisesti sovittaessaan koko maailman synnin ristillä, Hän rukoili niiden puolesta, jotka ristiinnaulitsivat Hänet.
Meidän on muistettava, että Kristus on Jumala ja ihminen. Hän oli Jumala ja ihminen sikiämisestään saakka ja on nyt ja iankaikkisesti. Alennuksensa tilassa Hän kuitenkin salasi jumaluutensa. Toisaalta Hänen tunnustekonsa ilmoittivat Hänet myös Jumalana. Myös Hänen opetuksensa ja julistuksensa on jumalallista. Sama koskee myös nyt kysymyksenä olevaa Raamatun tekstiä. Jeesus ilmaisee jumaluutensa ja toimii, kuten Jerusalemin temppelin Herra, joka Hän olikin.
Jerusalemin temppeli ei ollut mikä tahansa kokoontumispaikka. Se oli pyhitetty Israelin Jumalalle. Hän oli luvannut asua siellä (mm. 2. Moos. 20:24; 2. Kun. 8:10). Jumala oli säätänyt sen sanansa julistamisen paikaksi; pyhäköksi, jossa uhrattiin erityisesti syntiuhrit sekä rukoushuoneeksi. Herra oli luvannut asua kansansa keskellä, mutta antanut ankaran varoituksen Israelille, miten heidän ja temppelin kävisi, mikäli kansa lankeaisi pois ainoan, elävän Jumalan palvelemisesta; Israel viedään pois omasta maastaan ja temppeli hävitetään (2. Kun. 9:6–9; myös mm. Jer. 7). Erityisen merkittäväksi Jumalan lupauksen ja uhkauksen teki se, että Herra sanoi sen Salomon temppelin rakentamisen ja vihkimisen yhteydessä.
Temppeli ei siis ollut mikä tahansa rukouspaikka tai vain esikuvallinen rakennus. Siellä tapahtui todellisia ihmeitä ja merkkejä. Synnit saatiin anteeksi. Herra asui lupauksensa mukaan kansansa keskellä.
Kun Jeesus riehui temppelialueella, tämä tapahtui temppelin ulommalle esipihalla eli paikassa jonne pakanatkin saivat tulla. Kaupankäynti, joka temppelissä tapahtui oli ylipappien hallinnassa. He keräsivät omaan käyttöönsä rahaa, ilmeisesti huomattavia summia. Ylipappi Hannaalla oli näin ollen oma ”tori”, josta mm. köyhät saattoivat ostaa kyyhkysiä uhrieläimiksi (vrt. Luuk. 2). Rikkaammat ostivat yleensä lampaan uhria varten. Ainoa raha, mikä temppelissä kelpasi maksuvälineenä oli ns. Tyyron raha. Sitä saattoi vaihtaa temppelissä rahanvaihtajilta. Rahanvaihtajat keräsivät myös temppeliveroa, joka oli säädetty Mooseksen laissa (2. Moos. 30:12–16). Kyseessä oli ns. ”sovitusraha” (KR92 ”lunnashopea”). Kyse ei ollut rahalla keinottelemisesta, vaan Jumalan määräyksestä.
Sinänsä tämä uhrieläinten myynti ja rahanvaihto ei siis ollut Jumalan tahdon vastaista. Kuitenkin Jeesus kaatoi rahanvaihtajien pöydät ja naruista tehtyä ruoskaa heiluttaen ajoi uhrieläinten myyjät pois temppelialueelta. Hän siis nousi temppelin käytäntöjä vastaan, erityisesti uhraamisen suhteen. Tämän täytyi olla hyvin hämmentävää temppeliin kokoontuneille ihmisille, joita täytyi olla pääsiäisen lähestyessä runsaasti paikalla.
Jeesus lainasi kahta VT:n kohtaa, jotka ovat omalla tavallaan profetioita aikojen lopun Herran temppelistä, Jes. 56:6–7: ”Minun huoneeni on kutsuttava kansojen rukoushuoneeksi”, ja Jer. 7:10–11: ”te teette siitä ryövärien luolan”. Jeesus jätti Jesajan lainauksestaan pois kohdan, jossa puhutaan uhraamisesta. Todennäköisesti Hän teki näin tarkoituksella, sillä Hänen uhrinsa Golgatan ristillä lopetti uhrien merkityksen. Jeesus oli itse uhri, joka yhdisti juutalaiset ja muut kansat, kun he uskovat Häneen. Jeesus on todellinen temppeli; Häneen uskoen ollaan Jumalan todellisessa temppelissä, kaikkien kansojen rukoushuoneessa. Samalla Hänen sanansa ja tekonsa temppeliä puhdistaessa olivat profetiaa temppelin lopullisesta hävittämisestä vuonna 70.
Puhe rosvojen luolasta ymmärretään usein väärin. Jeesus ei tarkoittanut, että temppelissä rosvotaan ja ryöstetään; eihän rosvojen luola ole paikka missä rikos tapahtuu. Rosvojen luola on paikka, jonne rosvot menevät rikoksen tehtyään ryöstösaaliinsa kanssa piiloon! Tällainen paikka oli Jerusalemin temppelistä tullut. Epäjumalanpalvonta, ahneus ja kaikki muu Jumalasta luopuminen sai päälleen hurskauden verhon, kun kokoonnuttiin Jerusalemin temppeliin. Erityisesti Jumalan vanhan liiton kansan hengelliset johtajat vetivät oman toimintansa päälleen niin sanotusti temppelin hurskaan peiton. Ihmisiltä jumalattomuus saattoi olla salassa, mutta ei Häneltä, joka oli temppelin Herra.
Jeesus, ratsastettuaan Jerusalemiin hiljaisena ja nöyränä Kuninkaana, meni temppeliin sen Herrana. Hän on Israelin Pyhä, kiivas Jumala. Ei tuo ”rosvojen luolaan” kokoontunut joukko ollut loukannut ihmisiä, vaan elävää Jumalaa, joka nyt Kristuksessa oli tullut kansansa keskelle.
Jeesus ei siis toiminut vastoin omaa opetustaan ja käskyään, vaan osoitti pyhyytensä ja kiivautensa syntiä ja katumattomuutta kohtaan. Hän on Jumala, joka on kaikkien Tuomari. Me, Hänen seuraajansa taas emme ole toisten tuomareita. Meitä Hän kutsuu ja käskee armahtamaan ja antamaan anteeksi. Mutta tämä ei tarkoita synnin hyväksymistä ja peittämistä, vaan armoa totuudessa. Jeesuksen käsky rukoilla vihollisten puolesta liittyy myös kristittyjen ristin kantamiseen Jeesusta seurattaessa.
Ks. myös Temppeli on Jeesus
