Kirja-arvio
Gene Edward Veith Jr.: Embracing Your Lutheran Identity, Concordia Publishing House 2024
Hiljattain julkaistussa teoksessaan englantilainen professori Gene Edward Veith Jr. vastaa suuriin kysymyksiin: Keitä me olemme ja mistä me olemme tulleet? Olemme siis identiteetin ytimessä. Mutta toisin kuin joku voisi olettaa, kirja ei vie meitä tarkastelemaan yksittäisen uskovan ihmisen identiteettiä erilaisista psykologisista näkökulmista käsin. Sen sijaan se luo katsauksen luterilaisuuden historiaan. Kirjoittajan kantava ajatus vaikuttakin olevan, että kun tiedämme, mistä me olemme tulleet, tiedämme, keitä olemme.
Kaksitoista lukua sisältävä teos etenee kronologisessa aikajärjestyksessä. Ensimmäisessä luvussa käsitelläänkin varhaiskirkkoa ja viimeisessä modernia luterilaisuutta. Siinä välissä edetään luku luvulta läpi keskiajan, uskonpuhdistuksen vaiheiden ja puhdasoppisuuden aikakauden. Loppupuolella teksti painottuu amerikkalaiseen luterilaisuuteen, jolle on omistettu yksi kokonainen luku. Muun maailman luterilaisuutta käsitellään myös, mutta ei yhtä perusteellisesti. Tästä meillä ei kuitenkaan ole syytä olla pahoillamme, sillä kirjassa on mainittu nimeltä sekä Suomi, Lähetyshiippakunta että piispa Juhana Pohjola – joten torille!
Noin 300 sivua käsittävä teos sisältää siis käytännössä läpileikkauksen kristinuskon historiasta. On selvää, ettei yksittäisiä tapahtumia tai syy-seuraussuhteita voi tällaisten raamien sisällä käsitellä kovin syvällisesti. Kirkkohistorian pääpiirteet tuntevalle lukijalle teos tarjoaakin selkeän ja helppolukuisen kertauksen keskeisimmistä tapahtumista, vaikuttajista ja ”ismeistä”. Seassa on kuitenkin myös harvemmin esille nostettuja virtauksia ja näkökulmia. Veith kirjoittaa esimerkiksi Zwickaun hurmahengistä, tai entusiasteista (”Zwickau enthusiasts”), jonka keskeisiin uskonkohtiin kuului ajatus, että ”Jumala puhuu minussa” – jo 300 vuotta ennen helluntailaisuuden syntymää. Amerikkalaista luterilaisuutta käsitellessään Veith nostaa puolestaan esille ”schmuckerilaisuuden”. Sen mukaan luterilaisten olisi muutettava oppejaan ja käytäntöjään sopivammiksi ympäröivän yhteiskunnan valtakulttuurin kanssa. Näkemys muistuttaa siis erehdyttävästi liberaaliteologiaa, mutta oli syntynyt noin sata vuotta aiemmin. Voimmekin päätellä, ettei harhaoppien rintamalla ole viime aikoina keksitty juurikaan mitään uutta ja mullistavaa.
Varsinaisesti Veith on osoittanut kirjansa lukijoille, jotka eivät luterilaisuuden taustalla vaikuttavaa historiaa vielä tunne. Esipuheessaan hän kertoo, että kirja pohjautuu materiaaliin, jota hän oli käyttänyt nuoria opettaessaan. Kirjassa onkin miellyttävää amerikkalaisen oppikirjan tuntua. Teksti on kauttaaltaan selkeää, hiottua ja luvut sopivan pituisia. Lisälukemistoa tarjoillaan jokaisen luvun lopussa. Tekstiä rytmittävät pohdintakysymykset, jotka liittyvät edellä käsiteltyihin asioihin. Ne toisaalta kertaavat opittua asiaa, ja samalla pysäyttävät pohtimaan niitä laajemmasta näkökulmasta. Veith vinkkaakin, että kirjaa voi paitsi lukea itsekseen, myös käyttää pienryhmäkeskustelun materiaalina. Tässäpä olisi siis oiva lähtölaukaus luterilaisen lukupiirin perustaksi!
Koska Veith tahtoo kirjansa kautta nimenomaan opettaa, hän ei pyri puolueettomaan ja neutraaliin historian tapahtumien kuvaukseen. Sen sijaan hän tekee tekstissään selväksi, mikä hänen oma kantansa on niihin ja miltä kuvatut asiat tunnustuksellisen luterilaisuuden näkökulmasta näyttävät. Objektiivisuuteen verhoutuvaa yliopistoteologiaa opiskelleelle lukijalle tällainen lähestymistapa on ennen kaikkea virkistävä. Koska joka tapauksessa jokaisella kirkkohistorian kertojalla on omat näkemyksensä ja painotuksensa, miksi yrittää piilotella niitä? Eikö ole rehellisempää pelata avoimin kortein? Ainoastaan joidenkin keskustelukysymysten kohdalla olisin toivonut, että Veith antaisi enemmän tilaa erilaisille näkemyksille ja tulkinnoille. Muutamat kysymykset ikään kuin johdattelevat oikeaan, tunnustuksellisen luterilaisuuden mukaiseen vastaukseen.
Suosittelen kirjaa kaikille englanninkielentaitoisille lukijoille, jotka ovat kiinnostuneita luterilaisuuden synnystä ja omista juuristaan. Sillä tiedostimmepa me tai emme, myös suomalaisten luterilaisten kristittyjen näkemyksillä ja painotuksilla on pitkälle historiaan johtavia syitä. Tällaisen näkökulman identiteettiin ymmärtävät ehkä paremmin he, joilla elettyä elämää on takana useampi vuosikymmen. Ensisijaisesti antaisin kirjan kuitenkin luettavaksi nuorelle aikuiselle, joka haluaa pysähtyä pohtimaan oman identiteettinsä ja uskonsa perusteita.
