Liitonarkkia (1992 käännöksessä liitonarkku) voi hyvällä syyllä pitää Israelin uskonnon keskipisteenä. Liitonarkin sijoituspaikkana oli Jerusalemin temppelin kaikkeinpyhin, joka oli Jumalan kohtaamisen paikka. Liitonarkin päällä tapahtui kerran vuodessa veren vuodattaminen kansan syntien sovittamiseksi.

Heprean kielellä liitonarkki oli aroon, joka ei ole sama sana kuin Nooan arkista käytetty sana teebaa. Aroon tarkoittaa ylipäätään laatikkoa tai arkkua, mm. ruumisarkkua tai raha-arkkua. Kreikan kielessä sen sijaan sekä Nooan arkista että liitonarkusta käytetään samaa sanaa kibootos, mikä luo mielenkiintoisen yhteyden näiden välille. Molemmilla oli pelastava merkitys.

Jumala antoi Moosekselle ohjeet liitonarkin valmistamisesta jo Siinan vuorella. Arkun piti oli akasiapuusta, mitoiltaan noin 1,25 X 75 x 75 cm. Arkku piti peittää puhtaalla kullalla sisältä ja ulkoa, ja sen ylälaitaan tuli tehdä kultareunus. Arkun neljään jalkaan tuli valaa neljä kultarengasta, joiden läpi työnnettiin kantotangot, joita ei saanut koskaan poistaa. Kansilevy piti tehdä puhtaasta kullasta, ja sen päälle piti takoa kaksi kultaista kerubia. Arkun luona Mooses saisi kohdata Jumalan ja Hän puhuisi kannen päältä, niiden kahden kerubin välistä (2. Moos. 25:10-22).

Liitonarkin kantta kutsuttiin ”armoistuimeksi” (hepreaksi kappoorät, kreikaksi hilasteerion). Kun pappi meni temppelin kaikkeinpyhimpään suurena sovituspäivänä, hänen tuli viedä sinne hehkuvia hiiliä ja suitsuketta, niin että liitonarkin kansi peittyisi savuun. Sitten hänen tuli ottaa sonnin ja pukin verta ja pirskottaa sitä sormellaan kerran liitonarkin etureunaan ja seitsemän kertaa arkin eteen maahan. Sen jälkeen papin piti vielä sivellä uhrieläinten verta temppelin alttarin sarviin ja pirskottaa verta alttarille. Elävä pukki piti tämän jälkeen lähettää kantamaan Israelin kansan synnit autiomaahan. Näin kansa vapautuisi syntivelastaan (3. Moos. 16:11-22).

Arkin sisään sijoitettiin laintaulut, jotka Jumala antoi Moosekselle. Heprealaiskirjeen (9:4) mukaan arkussa olisi ollut myös manna-astia ja Aaronin viheriöivä sauva. Vanhan testamentin ilmoituksen mukaan nämä esineet olivat kuitenkin arkin luona, eivät sen sisällä. Arkissa oli vain laintaulut, koska niissä oli ilmaistu liiton ehdot ihmisille (1. Kun. 8:9).

Liitonarkki sijoitettiin alussa ilmestysmajaan, jota kuljetettiin erämaassa kansan mukana. Kansa ryhmittyi ilmestysmajan ja liitonarkin ympärille, kolme sukukuntaa kullekin sivulle. Kansa suojeli arkkia ja arkki suojeli kansaa.

Liitonarkki oli Jumalan läsnäolon paikka kansan keskellä.

Luvattuun maahan saapumisessa ja Jordanin ylittämisessä oli liitonarkilla keskeinen asema. Se kulki kansan edellä, jotta kansa osaisi kulkea oikeaa reittiä. Arkkia kantavien pappien tuli pysähtyä Jordanin rantaveteen, jolloin joki lakkasi virtaamasta ja kansa pääsi kuivin jaloin toiselle rannalle (Joos. 3:3-17).

Myös Jerikon valloituksessa liitonarkkia kuljetettiin kaupungin ympäri torvien soidessa. Näin kaupunki saatiin kukistettua Jumalan avulla (Joos. 6:8-20). Luvatussa maassa liitonarkkia pidettiin aluksi Beetelin pyhäkkökaupungissa (Tuom. 20:27).

Tuomarien aikana filistealaiset onnistuivat ryöstämään liitonarkin sotasaaliinaan. Arkki aiheutti kuitenkin vihollisille paljon onnettomuutta, ja he päättivät siksi palauttaa sen Israeliin. Sen jälkeen arkkia säilytettiin Beet-Semesissä ja Kirjat-Jearimissa (1. Sam. 4:11-6:21). Kun arkkia lähdettiin tuomaan sieltä Jerusalemiin, eräs Ussa koski arkkuun ja hän kuoli välittömästi. Vasta myöhemmin Daavid uskalsi viedä liitonarkin Jerusalemiin riemuhuutojen raikuessa (1. Aik. 13:1-14, 15:12-29). 

Salomon aikana liitonarkki sai arvoisensa paikan sitä varten rakennetusta temppelistä. Lehtimajanjuhlien aikaan se kannettiin temppeliin ja sijoitettiin sen kaikkeinpyhimpään. Herran läsnäolon kirkkaus täytti tällöin temppelin. Arkin rakentamisesta oli siihen mennessä kulunut ehkä jo 300 vuotta (1. Kun. 8:1-13).

Liitonarkin tarkkaa häviämisaikaa tai myöhempää sijoituspaikkaa ei tiedetä. Usein on oletettu, että arkku olisi viety Babyloniaan, kun Jerusalem valloitettiin vuonna 586 eKr. Babyloniaan kuljetettiin kyllä Jerusalemin temppelin astioita ja rikkauksia, mutta liitonarkkia ei mainita missään lähteissä.

Toisen arvion mukaan Juudan kuningas Joosia olisi piilottanut arkun, jottei se joudu babylonialaisten haltuun. Eräs rabbi Jehuda väitti 100-luvulla, että liitonarkki olisi piilotettu ”omalle paikalleen”, siis Jerusalemin temppelivuorelle.

Arkin on väitetty olevan myös Etiopian Aksumissa eräässä kirkossa. Etiopian kirkon pyhässä kirjassa, Kebra Nagastissa, tällä perustellaan Etiopian kuningaskunnan periytymistä Salomosta. Kukaan ei kuitenkaan ole voinut osoittaa todisteita liitonarkin löytymisestä.

Uudessa testamentissa selitetään uskon syvintä salaisuutta liitonarkin avulla. Paavali julistaa, että ihmiset ”saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, jonka Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta hänen vereensä” (Room. 3:24-25). Armoistuin on tässä sama sana, jota käytetään liitonarkin kannesta (kreikaksi hilasteerion). 

Heprealaiskirjeen kirjoittaja selittää: ”Kristus, meitä odottavan hyvän ylipappi, on kuitenkin jo tullut. Hän on kulkenut suuremman ja täydellisemmän teltan kautta, joka ei ole tehty ihmiskäsin … Hän ei ole tuonut uhrina pukkien eikä sonnien verta, hän on uhrannut oman verensä. Näin hän on kertakaikkisesti täyttänyt tehtävänsä, astunut sisään kaikkeinpyhimpään ja hankkinut meille ikiajoiksi lunastuksen” (Hepr. 9:11-12).

Kristus on siis armoistuin, sovituksen paikka. Hän myös on ylipappi, joka toimitti sovituksen armoistuimella. Ja Vapahtaja on se uhri ja uhriveri, joka tarvittiin syntien anteeksisaamiseksi.

Liitonarkki ja sen mahdollinen löytäminen ovat kiihottaneet ihmisten mielikuvitusta. Lukuisia kirjoja, elokuvia ja dokumentteja on tehty aiheesta. Kuitenkin jo profeetta Jeremia sanoi: ”Kun te tämän jälkeen lisäännytte ja täytätte maan, ei kukaan kysy: ’Missä on Herran liitonarkku?’ Se ei tule enää kenenkään mieleen, sitä ei muisteta eikä kaivata eikä uutta enää tehdä. Silloin Jerusalemia kutsutaan Herran valtaistuimeksi. Kaikki kansat kokoontuvat Jerusalemiin palvelemaan Herraa eivätkä kulje enää pahan ja paatuneen sydämensä mukaan” (Jer. 3:16-17).

Kristus on ottanut liitonarkin paikan. Muualta liitonarkkia on turha etsiä. Uudessa Jerusalemissa, taivaassakaan, ei ole temppeliä eikä liitonarkkia, ”sillä sen temppelinä on Herra Jumala, Kaikkivaltias, hän ja Karitsa” (Ilm. 21:22).