Lutherin suhde juutalaisiin tulee tavan takaa esille tiedotusvälineissä. On helppoa ottaa esille joitakin Lutherin tekstejä ja kauhistella niiden äärellä uskonpuhdistajan kammottavia ajatuksia juutalaisista.1 Hyvänä esimerkkinä voitaisiin esimerkiksi ottaa seuraava lainaus Lutherin teoksesta ”Juutalaisista ja heidän valheistaan”:2
Miten meidän kristittyjen on nyt tämän turmeltuneen, kirotun juutalaiskansan kanssa meneteltävä? Meidän ei ole heitä siedettävä, vaikkakin he asuvat keskuudessamme ja me tiedämme heidän harjoittavan tällaista valehtelemista, jumalanpilkkaamista ja kiroamista, ettemme tekisi itseämme osallisiksi heidän kaikkiin valheisiinsa, kirouksiinsa ja jumalanpilkkaamiseensa. Niin me emme voi tuota Jumalan vihan sammuttamatonta tulta (kuten profeetat sanovat) sammuttaa emmekä juutalaisia käännyttää. Meidän täytyy rukouksen ja jumalanpelon avulla harjoittaa ankaraa armeliaisuutta, jotta voisimme edes muutamia pelastaa tulesta ja liekeistä. Kostaa me emme saa, heillä on kosto niskassaan, tuhat kertaa ankarampi kuin mitä me voimme heille toivoa. Minä tahdon antaa tässä rehellisen neuvoni. Ensiksi, että heidän synagoogansa tai koulunsa sytytettäköön tuleen, ja mikä ei tahdo palaa, se peitettäköön ja umpeenluotakoon maalla, ettei ikänä yksikään ihminen näkisi siitä kiveä eikä kuonaa… Toiseksi, että heidän talonsakin samalla tavalla rikkirevittäköön ja hävitettäköön, sillä niissäkin he harjoittavat samaa, mitä he kouluissaan harjoittavat. Sen sijaan heidän annettakoon asua ulkosuojissa ja talleissa, kuten mustalaisten, jotta he tietäisivät, etteivät he ole herroja maassamme, kuten he kerskailevat, vaan ainoastaan vankeja maanpaossa, kuten he lakkaamatta Jumalan edessä meistä parkumalla huutavat ja valittavat. Kolmanneksi, että heiltä otettakoon pois kaikki heidän rukouskirjansa ja Talmudin selityksensä, joissa sellaista epäjumalanpalvelusta, sellaisia valheita, kirouksia ja jumalanpilkkaa opetetaan. Neljänneksi, että heidän rabbiineitaan kiellettäköön elämän ja hengen menettämisen uhalla vast’edes opettamasta, sillä sellaisen viran he ovat täydellä syyllä menettäneet, koska he pitävät juutalaisparkoja Mooseksen lauseiden [5 Moos 17:11-12] perusteella vankeinaan, missä hän käskee, että heidän on oltava opettajilleen kuuliaisia ruumiin ja sielun menettämisen uhalla, vaikka Mooses selvästi liittää siihen: mitä he sinulle opettavat Herran lain mukaan… Viidenneksi, että juutalaisilta kokonaan peruutetaan tien ja saattovartion käyttöoikeus, sillä heillä ei ole maaseudulla mitään tekemistä, koska he eivät ole herroja, ei virkamiehiä eivätkä kauppiaita tai sentapaisia. Heidän on pysyttävä kotonaan… Kuudenneksi, että heiltä kiellettäköön koronkiskominen, jonka heiltä Mooses on kieltänyt, koska he eivät ole omassa maassaan eivätkä vieraiden maiden herroja, ja heiltä otettakoon kaikki omaisuus ja hopea- ja kultakalleudet ja pantakoon syrjään talletettaviksi. Ja syy on tämä: kaiken, mitä heillä on (kuten edellä on sanottu), he ovat meiltä varastaneet ja ryöstäneet koronkiskomisellaan, koska heillä ei muuten ole mitään muuta elinkeinoa… Seitsemänneksi, että nuorille voimakkaille juutalaismiehille ja juutalaisnaisille annettakoon käteen varsta, kirves, kuokka, lapio, rukki tai värttinä ja annettakoon heidän ansaita leipänsä otsansa hiessä, kuten Aadamin lasten osaksi on määrätty (1. Moos. 3:19). Sillä ei käy päinsä, että he tahtovat antaa meidän kirottujen gojimien tehdä työtä otsa hiessä, ja he, pyhät ihmiset, tahtoisivat kuluttaa sen uunin pankolla laiskoja, lihavia ja komeita päiviä viettäen, ja sen jälkeen pilkallisesti kerskuvat, että he muka ovat kristittyjen herroja meidän omasta vaivannäöstämme… Lopputuloksena tästä, rakkaat ruhtinaat ja herrat, että juutalaiset ovat tällä tavalla keskuudessamme, on, että ellei minun tällainen neuvoni ole sovelias, niin keksikää parempi, jotta te ja me kaikki vapaudumme juutalaisten sietämättömästä perkeleellisestä rasituksesta, emmekä Jumalan edessä tule syyllisiksi ja osallisiksi kaikkeen siihen valheeseen, pilkkaan, syljeskelemiseen ja kiroamiseen, mitä raivoavat juutalaiset Herramme Jeesuksen Kristuksen henkilöä, Hänen rakasta äitiään, kaikkia kristityitä, kaikkia vallanpitäjiä ja meitä itseämme vastaan niin vapaasti ja ilkeämielisesti harjoittavat. Heidän ei ole sallittava nauttia mitään suojelusta ja turvaa eikä pitää mitään saattuetta eikä yhteyttä, eikä heidän myöskään ole sallittava sitä varten käyttää teiltä ja teidän alamaisiltanne koronkiskomisella ryöstettyjä rahoja ja omaisuutta. Meillä on ennestäänkin tarpeeksi asti omia syntejä päällämme, vielä paavikunnasta lähtien, ja teemme paljon lisää joka päivä kaikenlaisella kiittämättömyydellä ja Hänen töittensä ja kaiken Hänen armonsa halveksimisella, ettei ole tarpeellista sälyttää päällemme myöskin näitä vieraita, häpeällisiä juutalaisten paheita ja antaa heille palkaksi vielä rahaa ja omaisuutta. Ajatelkaamme, että me joka päivä taistelemme turkkilaisia vastaan, koska tarvitsemme huojennusta omista synneistämme ja elämäämme parannusta. Täten minä olen tahtonut puhdistaa omantuntoni ja vapauttaa sen syytöksestä, kun olen tämän rehellisesti julistanut ja antanut varoituksen.
Tuskin kukaan luterilainen teologi tänään haluaisi muotoilla kristittyjen suhteen juutalaisiin Lutherin sanoittamalla tavalla. Uskoisin, että Suomessakin jokainen kristitty yhtyy ajatukseen, että Lutherin kirjoitukset juutalaisista ovat yliampuvia, vääriä ja inhottavia. On tunnettua, että luterilaiset kirkot ovat laajalla rintamalla sanoutuneet irti Lutherin antijuutalaisista teksteistä. Vastaavasti monet muutkin kirkkokunnat ovat ottaneet pesäeroa omista antijuutalaisista teksteistään, joita on historian varrella kirjoitettu. Kristittyjen ja juutalaisten väliset suhteet ovat olleet kaikissa vanhoissa kirkkokunnissa ongelmallisia. Omana aikanaan Luther ei siis ollut poikkeus antijuutalaisine mielipiteineen, vaan hänen edustamansa ajatukset olivat pikemminkin yleinen sääntö kristikunnassa.
Tämän artikkelin tarkoituksena ei ole puolustaa Lutheria, vaan ymmärtää miksi Luther kirjoitti mitä kirjoitti. Historian tutkimuksessa on oleellista yrittää ymmärtää ”miksi?” ja sen jälkeen ottaa opiksi. Aluksi on syytä torjua yksi väärinymmärrys: Mistä siis ei ainakaan ole kysymys Lutherin kohdalla? Mediassa on toisinaan yritetty pukea Lutherin päälle antisemitistin viittaa ja hänet on silloin rinnastettu natseihin.3Arvioissa unohdetaan kuitenkin kolme tärkeää seikkaa.
1) Lutherin tekstejä juutalaisista tulee lukea niiden oman ajan viitekehyksestä käsin. Lutherin aikana ei ollut mitään kunnioittavaa vuoropuhelua uskontojen välillä. Raamatun teksteillä oli vain yksi ainoa normatiivinen tulkinta. Juuri tämä ankara yhden ainoan ja oikean tulkinnan vaatimus johti myös teologiseen konfliktiin Lutherin ja katolisen kirkon välillä. Luther kritisoi yhtä ankarasti niin katolista kirkkoa kuin myös juutalaisia. Lutherin varhaisemmista teksteistä 1520-luvulla opitaan, että hän pyrki evankelioimaan juutalaiset,4 ja tämä pyrkimys on säilynyt selvästi myös Lutherin myöhemmin 1540-luvun alkupuolella kirjoitetuissa antijuutalaisissa teoksissa.5 Tämä asia on usein unohdettu tutkimuksessa.6Syynä on ilmeisesti ollut tietynlainen tarkoituksenmukainen yritys käyttää Lutheria ”nyrkkeilysäkkinä”, johon tutkija on voinut ladata näyttävän iskujen sarjan ja osoittaa uskonpuhdistajan kauhistuttavan tavan puhua juutalaisista. Tällaisessa tarkastelussa Luther toki saa ansionsa mukaan, sillä kaikkea kirjoitettua voidaan käyttää tekijäänsä vastaan, mutta silti asian tieteellinen tarkastelu jää torsoksi. On tärkeä selvittää tarkasti, mitä ja miksi Luther kirjoitti niin kuin kirjoitti.
2) Luther koki vastuunsa siitä, että evankeliumi puhtaasti julistetaan eikä sitä saanut häiritä millään väärillä opeilla. Luther sai tietää, että kiinnostus juutalaisia opetuksia kohtaan oli virinnyt reformaation kannattajien keskuudessa. Edelleen hän oli saanut käsiinsä tekstin, jossa hänen aikaisempia positiivisia yrityksiään evankelioida juutalaisia oli kritisoitu. Luther tuli myös tietoiseksi juutalaisten tallettamasta ns. Toledot Jeshu traditiosta, jossa pilkataan Jeesusta ja neitsyt Mariaa. Kaikki tämä vaikutti siihen tapaan, jolla Luther vastasi juutalaisille. Ongelmaksi muodostui kuitenkin se, että Luther ei ilmeisesti vielä ymmärtänyt kirjapainotekniikan tuomaa vallankumousta kirjoitusten tallentajana. Lutherin antijuutalaiset tekstit eivät ole mitään teologisia helmiä, ja ne olisi todennäköisesti unohdettu ajan saatossa. Vain hyviä kirjoja kopioitiin käsin ja talletettiin eteenpäin. Kirjapainotekniikka muutti kuitenkin kaiken. Yhdestä kirjasta voitiin samalla kertaa ottaa useitakin satoja kopioita. Näin jälkipolville jäi luettavaksi myös ”huonompia” tekstejä. Näihin huonoihin Lutherin teksteihin lukeutuvat hänen 1540-luvun alussa kirjoittamansa teokset juutalaisista.
3) Lutherin kaikista antijuutalaisista kirjoituksista käy selvästi ilmi, että hän lopulta kuitenkin toivoi, että juutalaiset kääntyisivät. Siksi hän näissä kirjoituksissa kehotti kristittyjä rukoilemaan juutalaisten puolesta. Kristinuskoon kääntynyt juutalainen oli siis Lutherille rakas, kun taas natsit olisivat surmanneet tällaisen juutalaisen joka tapauksessa. On selvää, että Lutherin ja natsin välille muodostuu ammottava kuilu. Jokainen, joka siis yrittää samastaa Lutherin antisemitistien leiriin puhumattakaan siitä, että katsoisi Lutherin olevan ”natsi”, osoittaa olevansa kykenemätön tekemään luotettavaa historiallista tutkimusta ja päättelemään tieteellisen analyyttisesti. Tämän artikkelin tarkoituksena on lisätä yksi tärkeä kuvakulma Lutherin antijuutalaisiin teksteihin. Se on juutalainen Toledot Jeshu traditio, johon Luther useaan otteeseen viittaa hyökätessään rajusti juutalaisia vastaan. Näkisin, että tämän tradition merkitys Lutherin antijuutalaisissa teksteissä on tärkeä. Traditio on suututtanut ja provosoinut Lutheria. Provosoitunut kirjoittaja taas tekee virheitä.
Toledot Jeshu (= TJ)7 tradition muodostavat erilaiset juutalaiset vastakertomukset8 kristillisiin evankeliumeihin. Nämä kertomukset edustavat selvästi samaa kertomustraditiota, mutta niiden pohjalta ei voida laatia yhtä alkuperäistä tekstiä. Tutkimusta on helpottanut suunnattomasti se, että TJ-traditiot on julkaistu ja pääpiirteissään analysoitu tuoreessa teksti-editiossa.9
TJ-kertomuksissa Jeesuksen elämä kuvataan lukijoille parodisella tavalla: Kristityt lukevat evankeliumeista näin, mutta me juutalaiset osaamme kertoa, kuinka asiat oikeasti menivät. TJ-tradition mukaan Maria tuli raskaaksi esiaviollisen suhteen seurauksena, ja hänen aviorikoksesta syntynyttä lastaan Jeesusta kutsutaan ”äpäräksi” (mamzer) ja “epäpuhtauden pojaksi” (bar niddâ, eli “kuukautiskierron pojaksi”).10 Edelleen osataan kertoa, kuinka Jeesus oppi ääntämään Herran ”lausumattoman nimen” (Shem Hamphoras) ja kykeni sen avulla tekemään kaikkia ihmeitä ja siten ohjaamaan opetuslapsiaan harhaan. Oleellinen osa TJ-traditiota on se, kuinka Jeesus tuomittiin kuolemaan ja kuinka hän sitten yritti paeta kuolemantuomiota. Kuolemantuomio pannaan täytäntöön ja Jeesus haudataan. Jeesuksen ruumiin katoaminen haudasta selitetään eri TJ-versioissa hieman eri tavalla. Joka tapauksessa tähdennetään sitä, kuinka opetuslapset erehtyivät uskomaan Jeesuksen nousseen kuolleista jne. Jotkut TJ-traditioiden teemoista otetaan esille jo rabbiinisissa teksteissä kuten esim. se, että Marian kanssa maannut mies oli nimeltään Pandira tai Pantira (Tosefta Hullin II,24; bShabb 104b). Vastaava traditio esiintyy myös Kelsoksella (Origeneen välittämänä teoksessa Contra Celsum).11
Luther oppi tuntemaan TJ-tradition Salvaticus Porchetuksen luultavastikin vuonna 1303 kirjoittamasta tekstistä (Victoria Porcheti aduersus impios Hebręos, in qua tum ex sacris literis, tum ex dictis Talmud, ac Caballistarum, et aliorum omnium authorum, quos Hebręi recipiunt, monstratur veritas catholicę fidei)12, joka oli julkaistu vuonna 1520. Luther kääntää pitkiä pätkiä Porchetuksen tekstistä teoksessaan Vom Schem Hamphoras und vom Geschlecht Christi (1543). Lutherin käännös Porchetuksen tekstistä paljastaa myös, että Luther oli saanut teoksensa nimen juuri TJ-traditiosta (WA 53, 581):
“Es ist geschehen zur zeit Halani, der Koenigin, die uber das gantze [8] Land Jsrael herschet, Da kam Jhesus Ha Notzri gen Jerusalem und [9] fand im Tempel des Herrn den Stein, darauff vorzeiten die Lade des Herrn [10] gesetzt war. Auff demselbigen stein war geschrieben: Schem Hamphoras. Wer [11] desselben Namen Buchstaben lernet und verstund, der kund thun, was er wolt.”13
TJ-traditio asettaa osaltaan Lutherin antijuutalaiset teokset oikeisiin aikahistoriallisiin raameihin. Voidaan nimittäin nähdä, että niissä on nähtävissä viittauksia TJ-tradition sisältämään pilkkaan Mariaa ja Jeesusta vastaan. Lutherin kuuluisin antijuutalainen teos Von den Juden und Ihren Lügen (WA 53, 417) alkaa:
Jch hatte mir wol furgenomen, nichts mehr, weder von den [3] Jueden noch wider die Jueden zuschreiben. Aber weil ich erfaren, [4] das die Elenden, heillosen leute nicht auffhoeren, auch [5] uns, das ist die Christen, an sich zu locken, Hab ich dis [6] Buechlin lassen ausgehen, Damit ich unter denen erfunden [7] werde, die solchem gifftigen furnemen der Jueden widerstand gethan und die [8] Christen gewarnet haben, sich fur den Jueden zu hueten. Jch hette nicht gemeint, [9] das ein Christen solt von den Jueden sich lassen nerren, in jr Elend und [10] jamer zu tretten. Aber der Teuffel ist der Welt Gott, Und wo Gottes wort [11] nicht ist, hat er gut machen, nicht allein bey den schwachen, Sondern auch [12] bey den starcken. Gott helffe uns, Amen. [13]14
[14] Gnnade und Friede im HErrn. Lieber Herr und Guter Freund, [15] Jch habe eine Schrifft empfangen, darinnen ein Juede mit einem [16] Christen gesprech hat, der sich unterstehet, die sprueche der Schrifft [17] (So wir fueren fur unsern Glauben, von unserm HErrn Christo und Maria, [18] seiner mutter) zuverkeren und weit anders zudeuten, Damit er meinet, unsers [19] glaubens Grund umbzustossen.15
Luther viittaa juutalaiseen tekstiin, jossa Jeesusta ja Mariaa on pilkattu. On ilmeistä, että kyseessä on juuri TJ-traditio. Vastaava viittaus TJ-traditioon on nähtävissä aluksi lainamassani pitkähkön tekstipätkän lopussa: ”… jotta te ja me kaikki vapaudumme juutalaisten sietämättömästä perkeleellisestä rasituksesta, emmekä Jumalan edessä tule syyllisiksi ja osallisiksi kaikkeen siihen valheeseen, pilkkaan, syljeskelemiseen ja kiroamiseen, mitä raivoavat juutalaiset Herramme Jeesuksen Kristuksen henkilöä, Hänen rakasta äitiään, kaikkia kristityitä, kaikkia vallanpitäjiä ja meitä itseämme vastaan niin vapaasti ja ilkeämielisesti harjoittavat.”
Vastaavanlainen alku on Lutherin teoksessa Vom Schem Hamphoras und vom Geschlecht Christi (WA 53, 579), jossa hän selvästi viittaa TJ-traditioon:
Jm nehesten Buechlin hab ich verheissen, ich wolt hinnach [3] lassen lauffen, was die rasenden, elenden Jueden von jhrem [4] Schem Hamphoras liegen und lestern, wie davon schreibt [5] Purchetus in seinem Buch, Victoria genant. Das wil ich [6] hiemit also gethan haben, unserm glauben zu ehren und den [7] Teuffels luegen der Jueden zu wider, Das auch die, so Jueden werden wollen, [8] sehen muegen, was sie fur schoene Artickel bey den verdampten Jueden gleuben [9] und halten muessen. Denn wie ich jnn jhenem Buechlin bedingt, ist mein [10] meinung nicht, wider die Jueden zu schreiben, als hoffet ich sie zu bekeren, [11] hab darumb dasselb buch nicht wollen nennen: Widder die Jueden, Sondern: [12] Von den Jueden und jren luegen, Das wir Deudschen historien weise auch [13] wissen moechten, was ein Juede sey, unser Christen fur jhnen, als fur den [14] Teuffeln selbs, zu warnen, unsern glauben zu stercken und zu ehren, [15] nicht die Jueden zu bekeren, Welchs eben so mueglich ist, als den Teuffel zu [16] bekeren.16
Lutherin ärtynyttä aloitusta on syytä tarkastella kirjan lopusta käsin, jossa hän ilmaisee selkeästi tahtovansa rukoilla kuitenkin juutalaisten puolesta – tähän palataan vielä myöhemmin tässä artikkelissa. On siis virheellistä tulkita Lutherin sanoja suorasuuntaisesti. Lutherilla oli oma retorinen tapansa kirjoittaa kärjistetysti. Hän halusi saada aikaan mielenliikkeitä kuulijoissa. Kuvaava esimerkki on Lutherin Vähän Katekismuksen esipuhe. Siinä hän suosittelee, että kristityt, jotka eivät halua oppia Katekismuksen perusasioita, tulisi jättää perkeleen käsiin:
Mutta niille, jotka eivät halua oppia, on sanottava, että he kieltävät Kristuksen ja ovat kaikkea muuta kuin kristittyjä. Heitä ei myöskään saa päästää ehtoolliselle, ei todistamaan yhdenkään lapsen kastetta eikä nauttimaan vähääkään kristityn vapautta, vaan heidät on jätettävä kerta kaikkiaan paavin ja hänen virkakuntansa, vieläpä itse Perkeleen käsiin. Heidän vanhempiensa ja isäntiensä on kieltäydyttävä antamasta heille ruokaa ja juomaa sekä ilmoitettava heille, että ruhtinas haluaa ajaa tuollaiset raakalaiset maasta pois.
Papeille ja piispoille taas, jotka eivät kykene tai halua opettaa kristinuskon perusasioita, Luther haluaa laittaa myllynkiven heidän kaulaansa liperien sijaan:
Äskeisillä tarkastusmatkoilla havaitsemani valitettava ja onneton hätätila on suorastaan pakottanut minut tekemään tästä katekismuksesta eli kristinopin esityksestä Lyhyen, suppean ja yksinkertaisen. Voi hyvä Jumala sitä surkeutta, minkä olen saanut nähdä! Tavallinen kansanmieshän ei varsinkaan maaseudulla tiedä kristinopista yhtään mitään, ja valitettavasti myös monet papit ovat jokseenkin taitamattomia ja kyvyttömiä opettamaan. Kaikkien heidän kuitenkin pitäisi olla kristittyjä, kastettuja ja pyhän ehtoollisen sakramentin nauttijoita, vaikka eivät osaa Isä meidän -rukousta, uskontunnustusta eivätkä kymmentä käskyä. He antavat elämänsä kulua niin kuin tyhmän karjan ja järjettömien sikojen elämä kuluu. Evankeliumin tultua nyt julki he ovat silti oppineet todella mestarillisesti väärinkäyttämään kaikkea vapautta. Voi teitä piispoja! Mitä vastattavaa teillä tosiaankaan voi koskaan olla Kristukselle, kun olette näin häpeällisesti jättäneet kansan omiin oloihinsa ettekä ole silmänräpäyksen vertaa tehneet totta virastanne? Kunpa välttäisittekin kaiken onnettomuuden! Te huolehditte siitä, että sakramentti nautitaan ainoastaan yhdessä muodossa ja pakotatte noudattamaan ihmissäädöksiänne, mutta olette sitä vastoin täysin välinpitämättömiä siitä, osaavatko ihmiset Isä meidän -rukouksen, uskontunnustuksen, kymmenen käskyä tai yhtään Jumalan sanaa. Voi teitä, myllynkivi kaulaanne!
Lutherin värikästä kieltä tulee siis lukea kriittisesti, ja yrittää ymmärtää, millä tavalla hän halusi vaikuttaa kuulijoihinsa.
Lutherin viimeisimpiä sanoja ovat hänen Eislebenissä vuonna 1546 pitämänsä saarnat vain vähän ennen kuolemaansa. Niissäkin nähdään Lutherin raju purkaus juutalaisia vastaan. Niissä mainitaan, kuinka juutalaiset pilkkaavat Mariaa huoraksi ja hänen poikaansa huoranpenikaksi (WA 51:195-196):
ANDers wird nicht draus, denn sie machens zu gros, Sie sind unsere [29] oeffentliche Feinde, hoeren nicht auff unsern HErrn Christum zu lestern, Heissen [30] die Jungfraw Maria eine Hure, Christum ein Hurenkind, Uns heissen sie [31] Wechselbelge oder mahlkelber, und wenn sie uns kondten alle toedten, so theten [32] sie es gerne, Und thuns auch offt, sonderlich, die sich vor ertzte ausgeben, ob [33] sie gleich je zu zeiten helffen, Denn der Teufel hilffts doch zu letzt versiegeln, [34] So koennen sie die Ertzney auch, so man in Welschland kan, da man einem [35] eine gifft bey bringet, davon er in einer stund, in einem Monat, in einem [36] Jar, ja in zehen oder zwentzig jaren sterben mus, Die Kunst koennen sie.17
[37] DArumb seid unverworren mit jnen als mit denen, die da nichts anders [38] bey euch thuen, denn das sie unsern lieben HErrn Jhesum Christum grewlich [39] lestern, stehen uns nach leib, leben, ehre und gut. Noch wollen wir die Christliche [40] liebe an jnen uben und vor sie bitten, das sie sich bekeren, den HErrn [41] annemen, den sie vor uns billich ehren solten, Welcher solchs nicht thun wil, [1] da setze es in keinen zweivel, das der ein verboester Juede ist, der nicht ablassen [2] wird Christum zu lestern, dich aus zu saugen und (wo er kan) zu [3] toedten.18
Huomattava seikka lainatussa saarnatekstissä on se, että Luther on säilyttänyt uskonsa siihen, että kristittyjen tulee rukoilla (niskuroivien) juutalaisten puolesta, jotta nämä kääntyisivät Kristuksen puoleen ja voisivat pelastua. Vastaava näkemys on selkeästi esitettynä myös edellä mainituissa vuonna 1543 ilmestyneissä Lutherin antijuutalaisissa teksteissä. Von den Juden und Ihren Lügen (WA 53, 552) päättyy rukoukseen (kursiivilla) juutalaisten puolesta:
”So viel schreibens, lieber Herr und guter Freund, habt jr mir ausgezwungen mit ewrem Buechlin, da ein Juede seine kunst wider einen abwesenden Christen im Gesprech beweiset. Mir solt ers, Gott lob, gegenwertig nicht thun. So hat auch hierin (hoffe ich) ein Christ, der sonst nicht lust hat ein Juede zu werden, so viel, das er sich der blinden, gifftigen Jueden nicht allein wol erwehren kan, Sondern auch der Jueden bosheit, luegen, fluchen mus feind werden und greiffen, das jr glaube nicht allein falsch, sondern sie gewislich mit allen Teufeln besessen sind. Christus, unser lieber HErr, bekere sie barmhertziglich und erhalte uns in seiner erkenntnis, welche das ewige Leben ist, fest und unbeweglich. AMEN.”19
Vom Schem Hamphoras und vom Geschlecht Christi (WA 53, 648) puolestaan päättyy toiveeseen, että jotkut juutalaiset haluaisivat kääntyä ja Jumala näin saisi osoittaa heille armonsa:
Hie wil ichs lassen und mit den Jueden nicht mehr zu thun haben, noch weiter von jnen oder wider sie schreiben, Sie habens gnug. Welche sich bekeren wollen, Da gebe Gott seine gnade zu, das sie (doch etliche) mit uns erkennen und loben Gott den Vater, unsern Schepffer, sampt unserm HErrn Jhesu Christo und dem heiligen Geist, jnn ewigkeit, Amen.20
Kriittisessä tarkastelussa ei saa aliarvioida näiden tekstikatkelmien merkitystä, kun yritetään ymmärtää Lutherin ankaria kirjoituksia juutalaisia kohtaan 1540-luvulla. Luther päättää tietoisesti antijuutalaiset teoksensa tällaisiin positiivisiin näkökulmiin siitä, että juutalaisten puolesta tulee rukoilla, jotta he kääntyisivät. Samalla on selvää, ettei Luther kuvitellut juutalaisten kääntymisen olevan helppoa. Sidotun ratkaisuvallan kirjoittajana hän oli joutunut miettimään sitä, kuinka alituinen vastahanka Jumalan kutsua vastaan tai välinpitämättömyys Jumalan sanaa kohtaan voi johtaa ihmisen paatumiseen. Tiettyjen kristittyjen kiinnostus juutalaisuutta kohtaan pelotti varmasti Lutheria. Näkikö Luther vaarana sen, että kristityt joutuvat sellaisten ihmisten hengelliseen ohjaukseen, jotka eivät ainoastaan suhtaudu välinpitämättömästi evankeliumin sanaan, vaan myös herjaavat Kristusta ja hänen äitiään Neitsyt Mariaa. Vaikka tämä tulkinta hyväksyttäisiinkin, niin siinäkin tapauksessa Luther yleistää antijuutalaisissa teoksissaan, kun katsoo ”kaikkien” juutalaisten olevan voimakkaasti antikristillisesti orientoituneita.
Tässä artikkelissa en ole käsitellyt tarkemmin Lutherin teologisia argumentteja juutalaisia vastaan.21 Niiden merkitystä täytyy arvioida toisessa yhteydessä. Lyhyesti voin vain todeta, että Luther seurasi pitkälti keskiajalla vakiintuneita teologisia argumenttimalleja, jotka vakiintuivat näiden uskontojen välisten yhteentörmäysten seurauksena. Käsitykseni mukaan monet näistä argumenteista eivät ole kestäviä eksegeettisessä tarkastelussa. Rehellinen dialogi kristinuskon ja juutalaisuuden välillä edellyttää monopolipelin ilmaisua mukaillen, että palataan takaisin lähtöruutuun kulkematta vankilan kautta – ja vankila edustaa tässä teologisten argumenttien akatemioita, joissa on kehitelty teologisia tekstejä vihassa juutalaisia vastaan. Lähtöruutu on taas Uudessa testamentissa, ennen kaikkea luvuissa Room 9-11, joissa Paavalin argumentit lähtevät liikkeelle rakkaudesta juutalaista kansaa kohtaan. Kritiikin näissä luvuissa esittää juutalainen, joka on tullut vakuuttuneeksi siitä, että Jeesuksen Kristuksen rakkaus kuuluu kaikille juutalaisille.
Tässä artikkelissa olen yrittänyt tehdä tarkempaa selkoa siitä, miksi Lutherin muotoilema ohjelmanjulistus juutalaisia vastaan on niin julma ja epämiellyttävä. Vaikuttaa selvältä, että Toledot Jeshu traditio on vaikuttanut Lutheriin, tai vaihtoehtoisesti hän on hyödyntänyt sen teemoja, kun hän esittää rajut antijuutalaiset kirjoituksensa 1540-luvun alkupuolella. Lutheria on ilmeisesti pelottanut ajatus, että jotkut keskeiset reformaation kannattajat (esim. Sebastian Münster) olivat innostuneita juutalaisesta tulkintatraditiosta. Hän on ollut ilmeisen järkyttynyt (provosoitunut) siitä, että juutalaiset pilkkaavat avoimesti Mariaa ja Jeesusta. Kuitenkaan Luther ei missään kirjoituksessa ole antanut periksi siitä keskeisestä ajatuksesta, jonka hän muotoili selkeästi 1520-luvun kirjoituksissaan, joiden mukaan myös juutalaisille kuuluu julistaa evankeliumia. On selvää, että Lutherin antijuutalaiset kirjoitukset ovat paljon moni-ilmeisempi ongelmavyyhti. Sitä ei voida ratkaista niin suoraviivaisesti kuin mitä esimerkiksi Encyclopaedia Judaican artikkelissa ”Luther, Martin” todetaan:22
“However, although appreciating Luther’s apparent kindliness toward them, the Jews resisted his message. Whether through irritation at their refusal to accept his truth or for some other reason, Luther grew increasingly hostile toward the Jews.”
Tutkittaessa Lutherin antijuutalaisia tekstejä varsinkin 1540-luvulla kirjoitettuja, tulisi kiinnittää huomiota erityisesti seuraaviin seikkoihin. Ensinnäkin tulisi ymmärtää Lutherin retoriikkaa ja värikästä kieltä ja asettaa hänen juutalaisista lausumansa voimakkaat sanankäänteet oikeaan suhteeseen. Tällä en tarkoita sitä, että Luther voitaisiin pestä puhtaaksi vastuuttomasti sanankäänteistään juutalaisia vastaan. Ilman huolellista retorista tutkimusta Lutherin sanankäänteet voidaan kuitenkin väärällä tavalla rinnastaa sellaisiin viitekehyksiin, joihin ne eivät ehdottomasti kuulu. Tällainen viitekehys on esimerkiksi natsien antisemitistinen ideologia. Toiseksi on tunnettava Lutheria provosoineet juutalaiset yritykset käännyttää kristittyjä juutalaisuuteen sekä Toledot Jeshu traditio, jossa Kristusta ja Mariaa pilkataan.23Kolmanneksi on pohdittava huolellisesti, millä tavalla Lutherin teologia – niin kuin se esimerkiksi on esitetty Sidotussa ratkaisuvallassa – on vaikuttanut hänen tapaansa käsitellä juutalaisuus-kysymystä 1540-luvulla. Tämä on haastava ja vaikea tehtävä, ja tässä artikkelissa olen vain esittänyt mahdollisuuden, että Lutherin sidotun ratkaisuvallan teologialla on ollut merkitystä. Asiaa olisi syytä tutkia tarkemmin.
Prof. Antti Laato, Åbo Akademi University
Artikkeli on alunperin kirjoitettu Suomen teologisen instituutin julkaisemaan Iustitia-sarjaan.
Ks. myös Vihasiko Luther juutalaisia?
, ja josta Porchetus kirjoittaa teoksessaan Victoria. Tässä teoksessa tarkoituksenani on tehdä selkoa juuri tästä, ja näin kunnioittaa meidän uskoamme ja vastustaa juutalaisten pirullisia valheita. Teen tämän jotta jokainen, joka haluaa tulla juutalaiseksi, voisi nähdä millaisia hienoja uskonartikkeleita heidän tulee uskoa ja joihin heidän täytyy sitoutua, jos he tosiaankin haluavat tulla näiden kirottujen juutalaisten yhteyteen. Kuten viimeisessä teoksessani osoitin, ei tarkoitukseni ole kirjoittaa juutalaisia vastaan siksi, että toivon voivani käännyttää heitä. Sen vuoksi en nimennytkään teostani ”Juutalaisia vastaan”, vaan ”Juutalaisista ja heidän valheistaan”, jotta me saksalaiset voisimme oppia tuntemaan historiasta, millainen juutalainen on, sekä varoittamaan meidän kristittyjä heistä, ikään kuin varotettaisiin itse perkeleestä, ja näin toimimalla vahvistamaan ja kunnioittamaan meidän uskoamme. En kirjoita käännyttääkseni juutalaisia, sillä se on yhtä mahdotonta kuin yrittäisi käännyttää itse perkelettä.”↩