Raamatussa ei ole mitään mikä estäisi kristittyä luovuttamasta elintä tai vastaanottamasta elinsiirrännäistä. Koska Raamatun viimeinenkin kirja on kirjoitettu lähes 2000 vuotta sitten, aihetta ei tietenkään erityisesti mainita, mutta Raamatun periaatteet eivät viittaa siihen, että elintenluovutus olisi väärin.
Itse asiassa Raamattu tunnustaa elintenluovutuksen vaikuttimen. Joh. 15:13 sanotaan, että suurinta rakkautta on antaa henkensä ystäviensä edestä. Suurin osa uskonnoista (ja kaikki kristilliset tunnustuskunnat) sallivat ja jopa hyväksyvät elintenluovutuksen rakkauden ilmauksena.
On kuitenkin kysymyksiä, jotka liittyvät elinsiirrännäisiin ja siihen, miten kuolema määritellään. Esimerkiksi, jos jotkut pitävät kiinni siitä, että kuolema tapahtuu vasta verenkierron lakattua, jotkin elimet saattavat olla elinkelvottomia.
Elinsiirrännäisten suhteen ainoa ongelmallinen raamatunkohta on 1. Kor. 6:19-20: ”Vai ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli, joka Henki teissä on ja jonka te olette saaneet Jumalalta, ja ettette ole itsenne omat? Sillä te olette kalliisti ostetut. Kirkastakaa siis Jumala ruumiissanne.” Jos tätä kohtaa lainataan perusteena elintenluovutusta vastaan, se irrotetaan asiayhteydestään. Se viittaa seksuaaliseen moraalittomuuteen ja siihen alistumiseen, jonka hyväksyimme, kun päätimme seurata ja totella Kristusta. Se ei viittaa elävästä tai kuolleesta henkilöstä irrotettaviin ruumiin osiin, joita voitaisiin käyttää toisten auttamiseen.
Pohjimmiltaan jotkut epäröivät kuolleen elinten luovuttamista ylösnousemuksen vuoksi. Tämän näkemyksen juuret ovat ehkä varhaiskirkon ajoissa. Ensimmäiset kristityt osoittivat uskonsa ylösnousemukseen hautaamalla vainajansa, sen sijaan että olisivat tuhkanneet heidät kuten pakanat. Käytäntö muuttui vakaumukseksi, että ruumiin pitää olla kokonainen, jotta se voisi nousta taivaaseen ylöstempaamisessa. Tämä käsitys perustui virheelliseen näkemykseen ruumiin ylösnousemuksesta. Me saamme uuden, kirkastuneen ruumiin, jonka Jumala tekee. Hän ei tarvitse alkuperäisiä atomeja, jotka ovat järjestäytyneet tietyllä tavalla, voidakseen ottaa meidät luokseen ylöstempaamisessa. Juutalaiset ymmärsivät Raamatussa tämän; myös ne jotka uskoivat ylösnousemukseen hautasivat ruumiin kunnes liha hajosi. Sitten luut haudattiin uudelleen pysyvään hautaan ajattelematta tuhoutunutta lihaa.
Raamatussa on muutama mahdollinen vastalause luovutettavien elinten hankkimista kohtaan. Ensimmäinen niistä koskee elimiä, joita kehitetään hoidollisen kloonauksen keinoin. Tämä on eräs muoto kantasolututkimusta, jossa klooni tuotetaan lääketieteellistä tutkimusta tai hoitoa varten. On katsottu vääräksi luoda klooni vain siinä tarkoituksessa, että sen soluista luotaisiin luovutettava elin.
Toinen ongelma liittyy elimiin, joita poistetaan ja myydään kaupallisesti. Urbaani legenda miehestä, joka heräsi jäisestä kylpyammeesta ilman munuaisia on vain varoittava kertomus. Nykyisin on kuitenkin ihmisiä – siirtolaisia, kodittomia ja muita – joita on huijattu tai pakotettu luovuttamaan elimiään. Joitakin on petetty, jotkut ovat halunneet luovuttaa elimiä, muttei heille ole maksettu kunnolla. Ruumiin osien kauppaaminen ei ole tavallista (Maailman terveysjärjestö WHO arvioi, että 7000 munuaista otetaan ja myydään vuosittain), mutta se on viekoitteleva houkutus, kun ottaa huomioon todellisen tarpeen ja pitkän jonotusajan (noin 23 % siirtomunuaista tarvitsevista kuolee ennen siirrännäisen saamista).
Raamattu mainitsee yhden vertauskuvallisen elintenluovutuksen. Kun Kristus kuoli, hän otti meidän kivisydämemme ja antoi meille lihasydämen (Hes. 11:19). Ilman tätä siirrännäistä me olisimme Jumalalle kuolleita ja ikuisesti tuomittuja; sen kanssa meillä on ikuinen elämä. Meidän tulisi tuntea olevamme vapaita seuraamaan Kristuksen esimerkkiä ja luovuttaa katoava ruumiimme toisten auttamiseksi.
Kirjoitus on Petri Hiltusen kääntämä ja toimituksen editoima teksti seuraavasta kirjoituksesta:
(www.compellingtruth.org/Christian-organ-donation.html.)
