Miksi hyvässä paratiisissa on käärme ja onko se myös Lucifer, langennut enkeli?

Kysymys:

Raamatussa sanotaan, että Jumala loi kaiken hyväksi, mutta mistä kavala käärme tuli paratiisiin? Entä miten langennut enkeli, Lucifer liittyy tähän?

Vastaus:

Raamattu ei suorasanaisesti selitä milloin ja miten paholaisesta tuli paholainen. Jesajan kirjan lukua 14 ja Hesekielin kirjan lukua 28 on juutalaiskristillisessä perinteessä luettu kuvauksina myös paholaisen lankeemuksesta, vaikka näissä profetioissa on samalla kyse ihmisvaltakuntien johtajien kukistumisesta. Ilmestyskirjan luvussa 12 paholaista kutsutaan ”siksi vanhaksi käärmeeksi” joka pitänee ymmärtää viittaukseksi syntiinlankeemuskertomuksen käärmeeseen. 1. Mooseksen kirjan 3. luvussa kohdattava käärme ei ole pelkkä eläin vaan eläinhahmon ottanut paholainen.

Jonkinlainen lankeemus on välttämättä tapahtunut, sillä luomiskertomuksen päätöksessä Jumala katsoo kaikkea luomaansa ja toteaa sen olevan ”sangen hyvää” – Hän ei luonut paholaista pahaksi, vaan sellainen hänestä on tullut oman lankeemuksensa kautta. Edellä mainittujen profeettakirjojen kohtien perusteella on päätelty että paholaisen lankeemuksen syy oli ylpeydessä ja kunnianhimossa; halussa olla Jumalan vertainen. Ehkä juuri siksi hän myös kiusasi ihmisiä syömään kielletyn hedelmän väitteellään: ”te tulette olemaan kuin Jumala!”

Lucifer on latinankielinen nimi Venus-planeetalle jota kutsuttiin myös ”aamutähdeksi” koska se ainakin tiettyyn vuodenaikaan ilmaantuu yötaivaalle hetki ennen auringonnousua. Latinankielinen sana merkitsee ”valonkantajaa”, eli tähteä joka ikään kuin tuo mukanaan valon eli auringonnousun. Tämä nimi liitettiin paholaiseen juuri Jesajan 14. luvun sanojen perusteella, jossa paholaista nimitetään ”sarastuksen pojaksi.” (Jes. 14:12) Yleisen kristillisen käsityksen mukaan paholainen ei ollut vain joku enkeleistä, vaan kaikkein korkea-arvoisin ja kunniakkain enkeli – mihin tuo arvonimi ”sarastuksen poika” viittaisi. Raamattu ei kuitenkaan käytä Lucifer-nimeä hänestä, vaan yleensä nimikkeet ovat heprealaisperäinen ”Saatana” (joka tarkoittaa vihollista, vastustajaa) tai kreikkalainen ’diabolos’ joka yleensä käännetään ”paholaiseksi”.

Raamatun maailmankuvassa paholainen on voimakas ja vaarallinen henkiolento jonka kanssa lankesi pahuuteen suuri joukko muitakin enkeleitä. Kuitenkin Saatana on vain yksi luotu muiden joukossa ja hän ei pysty estämään Kaikkivaltiaan Jumalan tarkoitusten toteutumista. Kristinusko ei usko sellaiseen maailmankuvaan jossa hyvä ja paha olisivat ikäänkuin tasaväkiset vastavoimat, vaan Jumala ja hänen hyvyytensä on mittaamattomasti pahan valtaa voimakkaampi.


Ulkoasu: Simo Santala | Wordpress kehitys: Juha Stenroos