“Miksi Jumala rankaisee Hänen tahtonsa rikkomisesta? Miksi synnin palkka on kuolema? Miksi siis kadotus on olemassa? Jotkut haastavat kristinuskoa sanoen, että Jumala pelastaa meidät ihmiset itseltään, ja kysyvät, miksi pitäisi olla siitä kiitollinen.”
Kiitos hyvistä kysymyksistä! Kysymykset sijoittuvat sellaiselle alueelle, josta on hankala sanoa kovinkaan paljon, koska Jumala ei Raamatussa perustele miksi näin on. Se, että Jumalan tahdon vastustaminen ansaitsee rangaistuksen, ja että synnin palkka on kuolema, vain oletetaan lähtökohtina. Erilaisia mahdollisuuksia voi kyllä pohtia.
Helpointa ja rehellisintä olisi vastata kaikkiin kysymyksiin, että koska Kaikkivaltias, niin Hän voi tehdä mitä haluaa (Tosin Kaikkivaltiaskaan ei tietenkään pysty tekemään ristiriitaisia asioita, kuten neliskulmainen ympyrä). Ymmärrän kuitenkin, että tämä ei ole millään lailla tyydyttävä vastaus jo senkin takia, että Jumala on myös täydellinen rakkaus ja täydellisen oikeudenmukainen.
Jotta me voisimme edes pohtia tällaista asiaa, meidän täytyy livetä pois ihmisen paikalta. Mitä tarkoitan? Ihmiselämä on lahja. Jumala on sen lahjoittanut. Luoja on luonut sinut ja minut. Jumala on antanut ihmisen käyttöohjeet, kymmenen käskyä. Vähän niin kuin auton suunnittelija tietää, miten autoa tulisi käyttää ja huoltaa, niin meidänkin sunnittelijamme, Jumala, tietää miten meitä tulisi käyttää ja mikä on ihmiselle parhaaksi. Alussa Jumala loi kaiken hyväksi. Ihminen eli mielellään, vapaaehtoisesti, käyttöohjeidensa mukaan. Ihminen oli sopusoinnussa Jumalan tahdon kanssa. Ensimmäiset ihmiset Aadam ja Eeva kuitenkin lankesivat omasta tahdostaan syntiin. Rikkoivat Jumalan tahtoa vastaan. Luodut ikään kuin sanoivat Luojalleen: ”Me tiedämme paremmin.” Maailma suistui raiteiltaan epänormaaliin tilaan. Syntiinlankeemuksesta asti on ollut syntiongelma. Jumalan Poika kuitenkin tuli ihmiseksi meidän pelastuksemme tähden tätä syntiongelmaa ratkaisemaan. Meistä itsestämme ei siihen ole, me vain kapinoimme Jumalaa vastaan ilman Jumalan puuttumista peliin.
Voitaisiin tiivistää: Ihminen luuli ja luulee tietävänsä paremmin kuin Jumala, vaikka me painimme ihan eri sarjassa. Tämä on järjenvastaista: Emme me jätä autoakaan huoltamatta tai käytä sitä veneenä, luottaen sen toimivan toivotulla tavalla. Mutta jos nyt yritetään laittaa Jumala väkisin painimaan meidän sarjassamme, ajaudutaan vaikeuksiin. Voiko ihminen olla hyvän ja pahan mitta niin kuin Jumala?
Miten esimerkiksi perustellaan maallisen vallan rangaistukset ilman Jumalaa? Suomen valtio rankaisee sen lakeja rikkonutta. Miksi tämä ei ole ongelma? Miksi meillä on tällainen lainsäädäntö? Miksi tällaiset lait ja normit? Kun on normeja, niin joudutaan myöntämään, että on olemassa hyvää ja kääntäen myös pahaa, jota pitää suitsia. Mutta miksi jokin on hyvää tai pahaa? Oikein tai väärin? Jos kieltää Jumalan olemassa olon, niin olemme täällä sattumalta. Maailmaa ja ihmistä ei ole tarkoitettu mihinkään—ei ole päämäärää eikä käyttöohjeita. Jos jotakin tapahtuu, niin miksi se olisi hyvää tai pahaa? Sehän vain tapahtuu.
Jumalan kieltävä ihminen joutuu hyväksymään sen, että ihminen muodostaa omat norminsa, sen mikä on oikein ja mikä väärin. Silloin on oikeastaan kolme vaihtoehtoa miten normit muodostuvat: Anarkia, eli jokainen tekee mitä haluaa; Demokratia, eli kärjistetysti 51% päättää mitä mieltä 49% on; Ja diktatuuri, eli se, jolla on valta päättää muiden puolesta. Valitaanpa mikä hyvänsä moraalista tulee subjektiivista ja muuttuvista ihmisistä riippuvaista. Ei ole mitään kattavaa tai yleispätevää normia, johon vedota. Tänään ei saa tappaa, huomenna kenties saa, ainakin osan väestöä. Objektiivista ja riippumatonta moraalia ei siis voi ankkuroida ihmiseen.
Ellei mitään normia ole, eikä sitä ole ihmisissä, Jumalan kieltävä syyllistyy älylliseen rikokseen tuntiessaan moraalista suuttumusta. Näin on, koska tällöin vedotaan normiin, jota ei ole. Hyvästä ja pahasta ei ole mahdollista puhua ilman normia, joka nämä määrittäisi. Voidaankin muotoilla seuraavanlainen argumentti:
Siispä, jos puhutaan hyvästä ja pahasta, on edellytettävä ihmisen ulkopuolinen oikean ja väärän perusta. Kristityt kutsuvat tätä perustaa, Lainsäätäjää, Jumalaksi. Ilman Jumalaa ei ole (riippumatonta) oikeaa ja väärää.
Jos siis on Lainsäätäjä, eli Jumala, niin eikö olekin paljon miellyttävämpi ajatus, että täydellisen hyvä, rakastava ja oikeudenmukainen Jumala on Lainsäätäjä kuten Kristinusko opettaa?
Jos me arvostelemme Kaikkivaltiaan toimia, niin olemme langenneet pois ihmisen paikalta. Me emme näe kokonaisuuksia, emmekä mitä tapahtuisi, jos poistaisimme tämän tai tuon pahan, tai olisimme poistamatta. Meillä ei ole resursseja arvioida Kaikkitietävän päätöksiä. Me emme edes tietäisi mikä on hyvää ja sitä kautta mikä on pahaa ilman Jumalaa.
Miksi sitten Jumala rankaisee Hänen tahtonsa rikkomisesta? Yksinkertainen vastaus on, että Pyhä Jumala vihaa syntiä. Mutta miksi Jumala vihaa syntiä? Ainoita selityksiä on, että Jumala itse on pyhä ja Jumalan pyhyys vaatii sitä. Jokainen ymmärtää, etteivät pyhyys ja synti voi elää yhdessä. Lisäksi Jumalan oikeudenmukaisuus vaatii sitä; synti ansaitsee rangaistuksensa. Siten meistä ihmisistäkin jokainen ansaitsisi syntisenä rangaistuksen. Juuri sen tähden Jeesus tuli maailmaan kantaakseen syntivelkamme ristille: ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.” (Joh. 3:16)
”Miksi synnin palkka on kuolema, miksi siis kadotus on olemassa?” En osaa vastata paremmin kuin mitä yllä sanottiin. Jumalan pyhyys ja hänen hyvä olemuksensa vaatii sitä. Kadotus ei kuitenkaan ole alunperin luotu meitä varten. Matteus kirjoittaa tuomiosunnuntain evankeliumitekstissä: ”Sitten hän myös sanoo vasemmalla puolellaan oleville: ’Menkää pois minun tyköäni, te kirotut, siihen iankaikkiseen tuleen, joka on valmistettu perkeleelle ja hänen enkeleillensä.’” (Matt. 25:41) Siksi onkin kauhea asia, jos syntiin lankeemuksen ja siitä seuraavien syntisyyden ja syntien perusteella mekin joutuisimme kadotukseen. Raamatun mukaan Jeesus meni edeltä valmistamaan meille sijaa Isän luokse, ei helvettiin (Joh. 14:2). Olisi surullista, jos yksikin Jeesuksen valmistama sija jäisi tyhjäksi.
Miksi pitäisi olla kiitollinen, että Jumala pelastaa itseltään? Kysymys näyttää olettavan, että ihmisellä olisi kaikki hyvin ilman Jumalaa. Mutta jos ihminen todella pelastetaan Jumalalta, ettei hän olisi enää Jumalan kanssa, olisi se yhtä kuin kadotus. Jos Jumala jättää ihmisen rauhaan, jättää itse elämä, korkein hyvä ja ihmisen korkein onni hänet rauhaan. Ihmisen pelastus ei ole siinä, että hän väistää pyhän Jumalan, vaan että hän pääsee jälleen Tämän yhteyteen. Mutta tuohon yhteyteen ei mikään synti voi päästä. Tässä on pähkinämme ydin: että Jumala on rakkaus ja samalla täydellisen pyhä ja oikeudenmukainen. Tämän ongelman hän ratkaisi Pojassaan. Jeesuksen kautta Jumala on armollinen ja täydellisesti rakastanut maailmaa avaten ihmisille tien pelastukseen tinkimättä oikeudestaan. Tästä meidän pitäisi olla kiitollinen.
