Olen etsinyt Jumalaa melkein 40 vuotta, olen lukenut, käynyt, kuunnellut, katsellut eri uskonnot teosofiaa myöden. Saatanan palvojat on ainut ryhmä johon en ole tutustunut. Miksi Jumala ja uskon varmuus puuttuu? En voi esimerkiksi ymmärtää miksi kirkon pappeja kuuluu vapaa muurareihin tai miten kirkko on voinut hyväksyä naispappeuden ja homoliitot. Onko Jumala tai Raamattu muuttunut? Olen miettinyt, onko pietismi, joka on hyvin vanhaa, ainoa puhdas oppi ja voiko olla niin, että pohjanmaan mystikot ovat kuitenkin puhdasoppisia, teosofia käsitettä koitetaan heidän päälleen laittaa, mutta luulempa että se johtuu siitä syventyneestä Jumala käsitteestä.
Onnittelen kysymyksen esittäjää! Hän kuuluu siihen vähemmistöön, joka tosissaan etsii! Yritän vastata ensiksi, miksi aikanamme on vaikeaa löytää ainoa oikea Jumala ja saada iankaikkisen elämän varmuus. Suomikin on tänään uuspakanallinen, jopa pimeämpi kuin Afrikan monet osat. Tosissaan totuutta etsiväkin voi joutua Jeesuksen kuvaamaan järkyttävään tilanteeseen: ”Harvat ovat ne, jotka sen löytävät!” Tästä on väärin syyttää Jumalaa. Mutta missä on syy tai kenen on syy?
Kaikenlaista sellaista oppia on tarjolla, johon Pyhä Henki ei sano painavaa aamentaan. Olethan ymmärtänyt, että Perkele on ensiksikin tositoimessa, ettei keskellämme olisi puhdasta Jumalan sanaa eikä kuuluisi Jumalan armon evankeliumin saarnaa, ei todistusta Kristuksen täytetystä työstä. Jos hän on saanut tämän pääpyhätön rikki, hänen on helppo tuhota muutkin oikean kirkon tuntomerkit: pyhän kasteen, alttarin sakramentin, side- ja päästöavaimen, kirkon apostolisen viran, rukouksen ja Jumalan kansan ristin. Hän käy kuin kiljuva jalopeura juuri näiden oikean kirkon tuntomerkkien kimppuun, sillä siten hän saa saaliikseen kokonaisia ryhmiä, suurempia joukkoja kerralla. Helpoin tapa on harhaoppisten piispojen työntää seurakunnalle huonoja tai jopa vääriä paimenia. Kukaan ei pääse totuuden tuntoon ja löydä iankaikkisen elämän varmuutta.
Kyselijä nostaa esiin pietismin. Kuulun niihin, jotka pietismin isän, saksalaisen Philipp Jacob Spenerin (1635-1705) tavoin syyttävät pappiskoulutusta ja toivovat koulutuksen täydellistä remonttia. Tulevien paimenien koulutuksen tähtäyspisteenä tulee olla ”turmeltuneen papiston” sijaan seurakunnissa toimiva ”pyhä papisto”, kuten Spener sanoi. Oman aikansa papiston yliopistokoulutuksessa teologia ei enää ollut käytännöllinen tieteenala. Niinpä alettiin painottaa väärin järkeä ja akateemisuutta. Pappien opetus ja saarnat muuntuivat viisasteluksi ja esitelmiksi. Meidän aikanamme on pappien koulutuksessa hallinnut ns. raamattukritiikki, joka on vienyt luottamuksen pyhään Raamattuun erehtymättömänä Jumalan sanana. Tätä kehitystä alkoi vastustaa takavuosina kansankirkon piiriin syntynyt tunnustusrintama. Sen yksi keskeisistä vaikuttajista oli pastori, teologian tohtori Anssi Simojoki. Hän kuvaa kokonaiseen pappissukupolveen vaikuttaneen professorin Heikki Räisäsen opetusta ”romukaupan teologiana”: ”Silmissäni on uutiskuva entisen Neuvostoliiton punalaivaston armadan kohtalosta 1990-luvun alettua: valtava risteilijä on ajettu jossakin päin Intian niemimaata rannalle, jossa sitä puretaan kappale kappaleelta myytäväksi romuna sulattamoihin ja uusiokäyttöön. Keulakannen tykkitornin aukot ammottavat jo tyhjyyttään.”
Kyselijä on oikeassa. Luther puhui Kainin kirkon vihanpidosta Aabelin kirkkoa vastaan. Kun Kainin kirkko pääsi Suomessakin niskan päälle, naispappeus hyväksyttiin ev.lut. kansankirkossa vastoin selviä Jumalan sanan kohtia. Kiihtyvällä vauhdilla ”romukaupan teologia” alkoi repiä rikki sivu sivulta pyhän Raamatun ja siihen nojaavan katkismuksen. Kuinka etsivät ihmiset voisivat löytää ja saada varmuuden ainoasta oikeasta Jumalasta ja pelastumisestaan, kun papitkin istuvat vapaamuurarien looseissa, työntävät itämaisia joogaharjoituksia tai lattaritansseja kirkkosaleihin ja elävät julkisynneissä?
Uuden testamentin lukija huomaa joka sivulta, miten Jeesus ja hänen apostolinsa varoittavat vääristä paimenista. Esimerkiksi:
–”Kavahtakaa vääriä profeettoja, jotka tulevat teidän luoksenne lammasten vaatteissa, mutta sisältä ovat raatelevia susia
-”Jos sillon joku sanoo teille: Katso täällä on Kristus, tahi tuolla, niin älkää uskoko. Sillä vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja nousee, ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että eksyttävät, jos mahdollista valitutkin,”
-Jeesuksen sana ”vääristä kristuksista” on apostoleilla ”antikristukset”: ”Ja niinkuin olette kuulleet, että antikristus tulee, niin onkin nyt monta antikristusta ilmaantunut ”, 1. Joh 2:18.
On ymmärrettäää, että kyselijän tavoin olemme ymmällä, kun mukava, kansanomainen piispa Wille Riekkinen sanoi TV:ssä ”antavansa tiloja muslimeille mieluummin kuin Luther-säätiölle” tai kirjoittaa uutuuskirjassaan (2025) mm. uuden uskontunnustuksen, jossa Jeesus Kristus ei noussut ruumiillisesti ylös eikä Saatanaa ole olemassa. Ketä uskoa, mitä uskoa? Jumalan herättämä ihminen etsii jonkin aikaa, mutta pian vaipuu apatiaan: ”Ei vois vähempää kiinnostaa!” Ne jotka tahtovat vielä säilyttää jotain, etsivät kirkollisiin toimituksiin ”palveluja avarahenkisiltä papeilta” ja lähettävät rippikouluun, jossa on ”kivapappi”. Mutta kukapa viitsisi kovin kauan enää tyhjästä maksaa?
Tällainen piispa Riekkisen opetusten kirkkokunta seurakuntineen tulee hiljalleen museoitumaan ja sitten kuolemaan. Niin on käynyt ennenkin. Turisteille näytetään kirkkorakennusten kivikasoja apostoli Paavalin lähetysmatkojen ajoilta. Pohjois-Afrikassa aikoinaan kukoistaneet seurakunnat ovat ajat sitten myös kuolleet. Ruotsissa ja Suomessa myydään kiihtyvällä vauhdilla kirkkoja ja seurakuntataloja veronmaksajien vähennyttyä Mutta pahempaa kuin rakennusten raunioituminen on sielun jääkausi. Kun Jumala sallii tällaisen kehityksen, se ei ole hänen syynsä, vaan ensisijaisesti paimenvirkaan vihittyjen pappien ja piispojen. Oikean kirkon ja sen seurakuntien yksi tuntomerkki on ristin kantaminen. Vanhakirkollinen malli on selvä: piispojen ja pappien tulee pysyä pappisvalansa mukaisesti apostolisessa opissa marttyyriudenkin uhalla.
Kerrotaan, että erästä valtion ansioristeillä palkittua piispaa muisteltiin ”totuuden todistajaksi” vastoin sitä, mitä hän oli. Loputtoman sovinnaisuuden ja väärän rauhan miehellä oli laajat kannattajajoukkonsa valtiovaltaa myöten. Silloin vielä elänyt Sören Kierkegaard tuhahti: ”Ainoa risti, mitä tuo maailmanmies milloinkaan on kantanut, on suurristi.”
En kehota kyselijää etsimään apua pietismistä. Pietismi muuntui pian monenlaiseksi ja sen mukaisia liikkeitä tai järjestöjä on opillisestikin kovin erilaisia. Joudumme myös harhateille etsiessämme apua joillakin alueilla vaikuttaneesta Pohjanmaan mystikoiden liikkeestä. On löydettävä oikeat alttarit ja saarnatuolit! Sellaisia löytyy edelleen jopa uuspakanallistuneesta Suomesta!
Herran sotivainen seurakunta voi olla aikanamme vain muutaman jäsenen kokoinen, joka kokoontuu messuun pyhästä toiseen Raamatun Kristuksen hoidettavaksi. Se opettaa vain pyhän Raamatun oppia, joka on lyhyesti selvitetty katkismuksessamme. Siihen pitäytyen saarnataan syntejä anteeksi uskolla omistettavaksi. Jeesuksen lupaus ei koskaan silloin petä: Etsivä löytää! On rukoillen istuttava ”Jeesuksen jalkojen juuressa”, niinkuin vanhat ovat sanoneet. Jumalan sanaan pitäytyen jaetaan kaikkeinpyhin Kristuksen ruumiin ja veren sakramentti uskon vahvistukseksi. Mikä pakko on mennä helvettiin, kun meillä on sellainen Armahtaja, joka ottaa vastaan syntisiä yhä edelleen?
+ Pyhä, iankaikkinen, kaikkivaltias Jumala, rukoilen aamuvirren sanoin:” Sä poista epäusko ja ole aamurusko mun sydämelleni.” Vaikuta Pyhän Henkesi kautta, että miehuullisesti taistelen sinun seurakuntasi jäsenenä kaikkia epäuskon tuulia vastaan. Vahvista minua pyhällä Ehtoollisellasi, että kaikissa elämäni vaiheissa pysyisin horjumatta sinun sanassasi ja riipuisin kiinni sen lupauksissa. Käännyn Herran Jeesuksen nimessä puoleesi profeettasi sanoin: ”Paranna minut Herra, niin minä parannun, auta minua, niin olen autettu. ” Aamen
