Lapsikastetta pidetään usein ongelmana seuraavista syistä:

1. Kun ei ymmärretä kasteen ja koko Jumalan valtakunnan lahja­luon­net­ta, vää­ris­te­tään käsitys kasteesta meidän suorituksek­semme Jumalalle tai meidän kuuliai­suu­den teoksemme tai myös (yleisesti aikuiskas­teen kannattajilla) tunnustautumi­sek­si kristinuskoon.
2. Valistuksen ja romantiikan ajan ihmiskuva ei hyväksy raamatun­ajan ihmiskuvaa. Valistus vieroksui kaikkea, mikä ei ole hen­kistä. Sille sakramentit voivat olla vain symboleja varsinaisesta asi­as­ta, eivät itse asia. Ajatus, että Jumala tekisi jotakin kasteessa, on va­listukselle primitiivistä, ei ylevää, ei Jumalalle eikä jalolle ihmiselle so­pivaa.
   Romantiikka (ei tule sekoittaa nykyiseen, kapea-alaiseen tämän sanan käyt­töön) ihaili kaikkea alkuperäistä, originellia. Ihmisen itsensä pitää olla jotakin. Mikä ei tapahdu ihmisen omassa sydämessä, hänen luomisvoi­mansa tai ainakin hänen oman taistelunsa ja tahtonsa perusteella, on epäaitoa ja halveksittavaa. Ei se, mikä tapahtuu Jumalan luona ja pää­töksissä ole mitään, vaan se mikä tapahtuu minun rinnassani.

3. Uudestisyntymä käsitetään väärin. Ei ole kysymys siitä, että me olemme nyt jo koettavalla tavalla uusia, vaan paljon suuremmasta: Jumala lukee meidät uusiksi ihmisiksi, pyhiksi, uuden ihmiskunnan jäseniksi.
4. Kun sitten yllä mainituin ajatuksin luetaan Apostolien tekoja, jossa (lähe­tystilanteessa) saarnataan uutta sanomaa aikuisille ja kastetaan näitä (perhekuntien kastamiseen ei kiinnitetä lukiessa huomiota), ajatellaan, että vain aikuisia kastetaan. On huomattava, että luterilaisetkin kastavat tietenkin aikuisia siellä, missä ei evankeliumia vielä ole julistettu. Olen minäkin kastanut useita aikuisia. Eihän heitä voi vauvoiksikaan tehdä. Lähetystilanne ei siis ole mikään todiste siitä, mitä myöhemmin tulee tehdä. Niinpä Abrahamkin ympärileikattiin 99-vuotiaana, vaikka myö­hemmin ympärileikattiin 8-päiväisiä poikia.
5. Moralistisista syistä katsotaan joskus, että vaikka lasten kastaminen on si­nänsä oikein, ei heitä pitäisi kastaa, koska niin monet myöhemmin elä­vät kuitenkin uskolle vieraina.

Miksi siis lapsia saa ja tulee kastaa?

1. Kaste on Jumalan lahja ihmisille, ei ihmisen suoritus Jumalalle. Siinä Ju­mala yhdistää meidät Kristukseen (Room. 6:4, Kol. 2:11-12).
2. Pienetkin lapset syntyvät langenneeseen ihmiskuntaan. Hekin tarvitsevat uudestisyntymisen pesua, joksi Paavali kastetta nimittää (Tiitus 3:5).
3. Jeesus käski saarnata kaikille kansoille ja kastaa kaikki kansat. Hän ei sa­nonut: ”paitsi lapsia”.
4. Päinvastoin, Jeesus asetti lapset esikuviksi taivaan valtakunnan vastaanot­tamisessa. (Huom! Vastaanottaja saa tietenkin jotakin, mitä hänellä ei vielä ole.)
5. Jeesus ja apostolit opettivat, että pelastukseen osallisiksi tullaan kasteen ja uskon (uskon ja kasteen) kautta. Kaste kuuluu siis pelastukseen. Us­kokin, kuten kaste, on Jumalan lahja, ei meidän tekomme, niin lasten kuin aikuistenkin kohdalla.
6. Kaste on uuden liiton ympärileikkaus (Kol. 2:11-12). Juutalaiset tiesivät, että poi­kalapset ympärileikattiin 8-päiväisinä. Ilman ympärileikkausta ei saanut kuulua Juma­lan kansaan. Juutalaisten mielestä kaste olisi ilman muuta kuulunut pikku­lapsille. Jos näin ei olisi ollut, se olisi pitänyt eh­dottomasti sanoa hyvin selvästi.
7. UT:ssa mainitaan perhekuntien (ei vain perheitten) kastamisia (Apt. 11 ja 16, 1 Kor. 1). Perhekuntiin kuului (ennen e-pilleriä!) tietenkin kaiken­ikäi­siä. Jos olisi ollut tärkeää, ettei lapsia saanut kastaa, se olisi tässä yhtey­dessä mainittu. UT:ssa ei ole myöskään mitään keskustelua tai mainintaa siitä, mistä iästä lähtien lapset sitten olisivat ”kelvollisia” kasteelle. UT:ssa ei esiinny toisen polven kasteongelmaa, joka on kaikkien hel­luntai- ja baptistiseurakuntien suurimpia kysymyksiä.
8. Jeesus kuoli lastenkin tähden, heillekin kuuluu osallisuus Jeesuksen kuo­lemaan ja ylösnousemukseen.
9. Kirkkoisiltä tiedämme, että lapsia kastettiin apostolien ajoista lähtien. Tertullianus (eli 200-luvulla) protestoi kyllä lapsikastetta vastaan. Hän ei pitänyt sitä sinänsä pätemättömänä – lapsena kastettuja hän ei myöskään vaati­nut kastamaan myöhemmin. Häntä painoi vain monen kastetun suruton, uskolle vieras elämä. Sehän meitäkin painaa. Muuten: Tertulli­anuksen vastustus osoittaa tietenkin, että lapsia kastettiin yleisesti.
10. Kun Jeesus sanoi, ettei kukaan voi pelastua, ellei hän synny vedestä ja Hengestä, ei hän erottanut lapsia erilleen (Joh 3:5).

Lasten kastamisen puolesta on enemmänkin argumentteja. Raamatusta ei löydä yhtään kieltoa lasten kastamista vastaan. Lapsikasteen hylkäämisen varsinainen pohja on siinä, ettei uskota kasteen olevan Jumalan lahja meille, vaan ihmisen kuuliaisuuden teko tai seurakunnan antama tunnustus uskoon tulleille. Nämä ovat kyllä yleisiä käsityksiä, mutta eivät perustu Jumalan Sanaan.

Niinpä Pietari ei puhu roskaa, kun hän vastaa juutalaisten kysymykseen ”Miehet, veljet, mitä meidän pitää tekemän?” Huomaa Pietarin vastaus:

”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan. Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme kutsuu.” (Apt 2:38.39)

Ks. myös lapsikaste.