Kysymys: Miksi Raamatun mukaan Jumala solmi ensin vanhan liiton israelilaisten ennen universaalia liittoa kristikunnan kanssa? Kristinuskon näkökulmasta vanha liitto vaikuttaa vain turhalta välivaiheelta, joka ei johtanut juurikaan mihinkään, sillä eikö vasta Kristus lähetetty maan päälle syntiemme tähden?

Vastaus: Raamatussa on todella jakeita, jotka saavat miettimään vanhan liiton asemaa, jopa sen hyödyllisyyttä:

”Sillä mahdotonta on, että härkäin ja kauristen veri voi ottaa pois syntejä. (Hepr. 10:4)

tai

”Sillä mikä laille oli mahdotonta, koska se oli lihan kautta heikoksi tullut, sen Jumala teki, lähettämällä oman Poikansa syntisen lihan kaltaisuudessa ja synnin tähden ja tuomitsemalla synnin lihassa” (Room. 8:3)

Kuitenkaan Apostoli Paavali ei pidä vanhaa liittoa hyödyttömänä. Sen hän sanoo aivan suoraan:”Mitä etuuksia on siis juutalaisilla, tai mitä hyötyä ympärileikkauksesta? Paljonkin, kaikin tavoin; ennen kaikkea se, että heille on uskottu, mitä Jumala on puhunut.” (Room. 3:1–2)

Mikä on siis vanhan liiton virka? Ennen muuta se valmistaa tietä Jumalan pelastukselle, Jeesukselle Kristukselle. Jumala valitsi nimenomaan Abrahamin ja hänen jälkeläisensä hyvän tahtonsa välineiksi, jotta kaikille kansoille koituisi siunaus. Miksi juuri Abraham ja miksi Israelin kanssa? Siihen Raamattu ei anna muuta vastausta kuin, että niin Jumala päätti. Lisäksi painotetaan, ettei kansassa itsessään ollut valinnan syy, vaan Jumalan tahdossa.

Joka tapauksessa alusta asti Jumalan suunnitelmaan kuuluivat kaikki kansat. Monet asiat lähtien ruuan laitosta tarvitsevat valmistamista eikä niitä voi tehdä kertaheitolla. Samoin näyttää olevan Jumalan pelastussuunnitelman kanssa. Huomioitavaa on sekin, ettei liittoja ole vain kaksi, vaan useampia. Ennen Mooseksen kanssa tehtyä liittoa Jumala oli solminut liittoja Nooan ja patriarkkojen kanssa. Kaikki nämä kuljettivat Jumalan pelastussuunnitelmaa eteenpäin.

Roomalaiskirjeen 10. luvussa Paavali tiivistää sanoen, että Kristus on lain loppu, mutta voisi kääntää myös, että hän on lain päämäärä. Toisessa paikassa Galatalaiskirjeessä Paavali sanoo, että laista on tullut meille kasvattaja Kristukseen. Kasvattajalla Paavali tarkoitti orjaa, jonka tehtävä oli huolehtia lapsesta ja esimerkiksi opettaa hänet yhteiskunnan tavoille. Orjat myös monesti veivät lapsen kouluun oppia saamaan. Nyt ei ole oikein sanoa tätä palvelijaa tai orjaa arvottomaksi vain siksi, ettei hän itse ollutkaan opettaja, vaan vain vei lapsen opettajan luokse. Samoin ei vanhaa liittoakaan pidä sanoa arvottomaksi vain siksi, ettei se itse ollutkaan Jeesus.

Johannes Kastajassa tämä vanhan testamentin rooli on ruumiillistettuna. Ei hän itse ollut Messias, mutta osoittaa Jeesusta ja sanoo ”katso Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin”; Nyt olivat lupaukset täyttyneet ja Jumala oli vihdoin valmistanut kansalleen ja kaikille kansoille pelastuksen. Ilman Vanhaa testamenttia ja vanhaa liittoa Jeesus ei olisi ollut lupauksien täyttymys. Johannes kastajan isä Sakariaskaan ei olisi voinut iloita laulaen: ”tehdäkseen laupeuden meidän isillemme ja muistaakseen pyhän liittonsa, sen valan, jonka hän vannoi Aabrahamille, meidän isällemme” (Luuk 1:72-73).

Raamatussa kerta toisensa jälkeen Jumala osoittautuu luotettavaksi historiassa. Jumalan kansa muistaa Jumalan menneitä pelastustekoja ja voi siksi luottaa vielä tuleviin Jumalan suuriin tekoihin. Tähän väkisinkin kuuluu aikaa ja vaiheita.