Koulussa opetettiin, että kristinusko tuli Suomeen, kun Ruotsin kuningas Eerik ja piispa Henrik tekivät tänne ristiretken vuonna 1057. Sehän tarkoittaisi sitä, että valtiovalta pakotti suomalaiset kristityiksi. Oliko kristinuskon levittäminen siis vain Ruotsin vallan laajentamista itään?
1000-luvulta ei ole olemassa kirjallisia lähteitä mahdollisesta ristiretkestä. Kuningas Eerikin legenda on kirjoitettu 1270-luvulla ja piispa Henrikin legenda ja surmavirsi vuoden 1300 paikkeilla – siis paljon tapahtumien jälkeen.
Tosiasiassa vuonna 1057 ei ollut olemassa edes Ruotsia, vaan Eerikin suku hallitsi Sveanmaata ja Itä-Götanmaata. Myöskään Suomea ei ollut olemassa erillisenä maana vaan täällä asui suomensukuisia heimoja. Mahdollisessa ristiretkessä on siis enemmänkin kyse heimojen keskinäisistä nujakoista. Syyn Eerikin Suomen retkeen antoi se, että suomalaiset ja karjalaiset hyökkäilivät ruotsalaisia paikkakuntia, mm. Birkaa vastaan. Retken tarkoitus oli rauhoittaa suomalaisia, mahdollisesti ryöstää heiltä omaisuutta ja alistaa heidät verotettaviksi. Poikkeuksellisen retkestä teki se, että mukana oli myös piispa Henrik, jonka suomalaiset ilmeisesti yhdistivät ryösteleviin ruotsalaisiin. Erään legendan mukaan piispa ottikin tavaraa Lallin talosta tämän poissaollessa ja joutui sitten paetessaan Lallin tappamaksi Köyliönjärven jäällä.
Vuoden 1057 ”ristiretki” ei selitä juuri millään tavoin kristinuskon tuloa Suomeen. Nykyisin kristillistymisen nähdään olleen pitkä prosessi, joka tapahtui kaupankäynnin ja muun liikkumisen seurauksena. Sen jälkeen alkoi seudulla liikkua kristittyjä julistajia; munkkeja ja lähetystyöntekijöitä. Vasta tämän jälkeen alkoi valtiovalta kiinnostua uuden uskonnon levittämisestä, jos siitä oli hyötyä kuninkaalle.
Suomessa ruumishautaukset alkoivat ensimmäisenä Satakunnassa jo 500-luvulla. Tämä kertoo uskosta elämän jatkumiseen kuoleman jälkeen ja uskosta sielun olemassaoloon. Polttohautaus säilyi Länsi-Suomessakin kuitenkin paikoin 1100- ja 1200-luvuille saakka, mikä kertoo pakanuuden hitaasta väistymisestä.
Kristilliset symbolit yleistyvät Suomen arkeologisissa löydöissä 800-luvulta lähtien. Tuolta ajalta on säilynyt mm. solkia, joissa on selvä ristinkuvio. Vähitellen alkaa mukaan tulla myös ristiriipuksia. Yleisesti ajatellaan, että kristillisiä vaikutteita tuli tuohon aikaan etupäässä idän suunnalta. Tästä kertovat myös suomen kielen itäiset lainasanat risti, pappi, pakana ja Raamattu. Idän ortodoksinen ja lännen katolinen kirkko erosivat toisistaan vuonna 1054.
Ristiriipuksia on haudoista löytynyt eniten Turun seudulta ja Laatokan Karjalasta. Osa niistä on peräisin lännestä, osa idästä ja etelästä. Risti kertoo jo aika paljon kantajansa uskosta. Kirkkorakennuksia tehtiin jo 1100-luvulla mm. Turun Ravattulaan.
Haudoissa kristinuskon tulo näkyy siinä, että vainajat alettiin haudata itä-länsi -suuntaisesti, siirryttiin arkkuhautaamiseen vainajan pää länsipäässä, käsivarret asetettiin ristiin rinnalle eikä hautaan pantu enää mukaan nk. hauta-antimia, esineitä tai ruokaa. Hautausmaat aidattiin ja pyhitettiin. Tämä muutos tapahtui etupäässä 1100 – 1200 -luvuilla.
Turussa nuorimmat hautaan laitetut kolikot on painettu vuosien 1135 – 1154 välillä, jolloin joku siis vielä noudatti tätä pakanallista tapaa. 1200-luvuilla ei pakanallisista tavoista ole enää merkkejä haudoista. Euran alueella kristillistyminen tapahtui jo aikaisemmin kuin Turussa, Mikkelin seudulla puolestaan myöhemmin. Karjalassa hauta-antimista luovuttiin viimeisenä.
Suomessa oli kuitenkin vielä 1200-luvullakin alueita, joille kristinusko oli juurtunut vasta vähän. Paavi Innocentius III kirjoitti Lundin arkkipiispalle 1209, että ”Suomi on äskettäin … kääntynyt kristinuskoon … mutta tuskin kukaan haluaa sen piispanistuimen haltijaksi, paitsi sellainen, joka Jumalan sanan sytyttämänä tahtoo Kristuksen tähden kestää kidutuksia”. Paavi Honorius kielsi puolestaan 1221 kaupankäynnin ”vieressä asuvien raakalaiskansojen” kanssa. Vuonna 1227 lähettiin puolestaan Novgorodista pappeja Karjalaan kastamaan ihmisiä. Paavi Gregorius IX antoi kirjeessään 1229 kirkolle luvan ottaa haltuun Hämeen pakanalliset lehdot ja palvontapaikat. Monelle niistä rakennettiin sittemmin kirkko. Vuonna 1237 kertoi Gregorius hämäläisten palanneen pakanuuteen, minkä vuoksi sinne tehtiin ristiretki. Karjalaan ruotsalaiset tekivät ristiretken vuonna 1293, jonka seurauksena rakennettiin Viipurin linna.
Kristinuskon tulon näkee myös siinä, että lapsia ei enää hylätty niin kuin pakanuuden aikana, ja naisten asema selvästi koheni.
Arkeologisten löytöjen perusteella on vaikea vetää johtopäätöksiä ihmisten uskosta. Vaikutelmaksi jää kuitenkin se, että kristinusko omaksuttiin pikkuhiljaa, vuosisatojen kuluessa. Pakanalliset tavat jäivät käytöstä ja korvautuivat kristillisillä. Alettiin uskoa ylösnousemukseen ja turva pantiin Jeesuksen ristiin, eikä enää seitakiviin ja taikamenoihin. Selvästi Suomessa ilmeni myös kristinuskon vastustamista, vaikka se saattoi varsinkin Hämeessä liittyä taloudelliseen köyhtymiseen ja vallan menettämiseen uusien vallanpitäjien tullessa.
Lähteet:
Paula Purhonen, Kristinuskon saapumisesta Suomeen. Uskontoarkeologinen tutkimus 1998
Kristinusko saapui Suomeen ilman miekkalähetystä (arkeologi Juha Ruohosen haastattelu), Kotimaa 12.11.2021.
