Rupesin tutkailemaan Raamattua tarkemmin 1. Mooseksen kirjasta alkaen. Nyt olen päässyt 2. Samuelin kirjan puoliväliin. Tuntuu, että tappoja ja ruumiita on tullut enemmän kuin laki sallii. Ihmisen hengellä ei tunnut olevan mitään merkitystä VT:ssä. Joskus tapetaan Jumalan nimeen, joskus muuten vaan. Lukija ei tiedä, mikä tappo on sallittu – ja mikä kielletty. Mikä tappo on syntiä, mikä Jumalan vaatimus? VT:n uusintapainokseen voisikin laittaa kursivoituna tapon väliin pienen s:n (s), mikä tarkoittaa syntiä. Toiset tapot voisivat olla taas Jumalan vaatimus (jv). Saattaa kuulostaa huvittavalta, mutta olen tosissani. En enää erota tappoja toisistaan, kun miekka heiluu sinne ja tänne ja päitä irtoilee tiuhaan tahtiin. Julmuudella ei ole ollut mitään rajaa.
Jokainen, joka lukee Raamattua, kohtaa epäilemättä vaikeita kysymyksiä. Raamatussa on väkivaltaisia kertomuksia ja joskus Herra itse on käskemässä tappamiseen! Esimerkiksi 5. Mooseksen kirjan luvussa 20 Israelia käsketään vihkimään kansat ja kaupungit tuhoon. Näiden kohtien äärellä moni kristitty on raapinut päätään.
Kirjoitat: ”tuntuu, että tappoja ja ruumiita on tullut enemmän kuin laki sallii.” Tämä on myös minun kokemukseni. Ihminen tappaa kirjaimellisesti enemmän kuin laki sallii. Ensimmäinen haasteena on, että kaikki Jumalan sanassa kuvatut asiat eivät ole velvoittavia niin, että meillä olisi moraalinen velvollisuus hyväksyä se tai soveltaa sitä elämässämme. Vaikka Raamattu on Jumalan Sanaa kokonaisuudessaan, meidän täytyy tehdä ero Raamatun normatiivisten (velvoittavien) ja deskriptiivisten (kuvailevien) tekstien välillä. Voimme kysyä lukiessamme Raamattua; velvoittaako tämä teksti minua johonkin, vai kuvaileeko kirjoittaja jonkun historiallisen tapahtuman? Sanan edessä meidän tulee myös kysyä: onko tässä kyse teoista ja tapahtumista, jotka tapahtuvat Jumalan käskystä tai määräyksestä, vai onko tämä vain historiankertomus, missä ”vain” kuvaillaan historian kulkua? Meidän tulee olla varovaisia, ettemme syytä Jumalaa asioista, joita syntinen ihminen tekee. Saarnaaja kirjoittaa: ”Jumala on tehnyt ihmiset suoriksi, mutta itse he etsivät monia mutkia.” (Saarn 7:29)
Jumalan sana ottaa kantaa tappamiseen. Viides käsky kuuluu: ”Älä tapa” (2 Moos 20:13). Tässä meillä on siis selkeä kehotus ja käsky Jumalalta, joka on meille velvoittava. Mutta jos luemme Roomalaiskirjettä, huomaamme, että apostoli Paavali toteaa, että esivalta kantaa miekkaa (Room. 13). Esivalta on olemassa ylläpitääkseen hyvää järjestystä langenneessa maailmassa ja suojellakseen yhteiskuntaa sen asukkaita erilaisilta vaaroilta. Esivalta saa tarvittaessa käyttää miekkaa tappavalla voimalla. Tämäkin on Jumalan asetus. Myös kirkkoisä Augustinus puhui oikeutetusta sodasta. Sellaista on esimerkiksi puolustautuminen hyökkäystä vastaan.
Kuinka meidän sitten pitäisi ymmärtää Joosuan kirjassa esittämät tekstit missä Israel osoittaa aggressiota muita heimoja kohtaan? Kun luemme Joosuan kirjaa näyttää siltä, että Israel provosoimattomana hyökkää, ja vielä Jumalan luvalla.
Raamatussa kerrotaan miten Israel, Joosuan johdolla tulee Kanaanin maahan, ja miten Jumala käskee Israelia tuhoamaan kaupunkeja. Kun esimerkiksi Jerikoa vallataan, Israelin kansalle määrätään: ”Kaupunki ja kaikki, mitä siinä on, vihittäköön tuhon omaksi Herran kunniaksi” (Joos 6:17). Ilmaus ”vihitä tuhon omaksi”, toistuu monta kertaa Joosuan kirjassa.
Näitä sotakertomuksia on vaikeita ymmärtää, mutta voimme nähdä myös viitteitä siitä, että Jumala yrittää minimoida sodan traagisia seurauksia. 5. Mooseksen kirjassa, luvussa 20, jossa Jumala käskee Israelin kansaa vihkimään kaupungit tuhoon, kerrotaan myös, kuinka viholliselle ensin tarjotaan rauhaa. Jos rauhanehdotus hylätään, Israel saa käskyn tappaa kaikki miehet (asekelpoiset), mutta naiset ja lapset säästetään. Toinen esimerkki, kun vaikuttaa siltä, että väkivaltaa on minimoitu, on silloin, kun Israel taistelee suojellakseen Gibeonia (Joos 10:20-21). Teksti kertoo, kuinka osa kaupunkien asukkaista palaa vahingoittumattomina sodan jälkeen. Olisiko voinut olla niin, että kaupunki ”vihitään tuhon omaksi”, mutta käytännössä naiset ja lapset pakenivat kaupungista ja palasivat takaisin vahingoittumattomina taistelujen päätyttyä?
Israel ei myöskään ollut aina hyökkääjä. Kun he saapuivat maahan, muut heimot ja kaupungit hyökkäsivät heitä vastaan, ja Israel kävivät myös puolustussotaa heitä vastaan. Näyttää siis siltä, että Israel taistelee oman olemassaolonsa puolesta. Voimme esimerkiksi lukea Joos. 10:1-5, jossa Kanaanin maan asukkaat yhdistävät voimansa hyökätäkseen Israelin kansaa vastaan. Näihin Israelin kansan varhaisiin vaiheisiin liittyvä runouskin (esim. 2 Moos. 15, Tuom. 5) kuvaa Jumalan kansan, ei voimakkaana ja mahtavana, vaan voimattomana ja sorrettuna.
Näiden Vanhan testamenttien tekstien valossa saattaa lukijalle syntyä tunne, ettei ihmishengelle ole paljon arvoa, kuten kirjoitat. Tietenkin näemme, että Vanhassa testamentissa tapahtuu paljon tappamista. Mutta Jumala, joka on antanut meille elämän, haluaa varjella ihmiselämää. Hän on antanut meille viidennen käskyn suojellakseen elämää ja muita lakeja, jotka vahvistavat tämän. Esimerkiksi teksti henki hengestä, silmä silmästä, hammas hampaasta (5 Moos 21:23-24) osoittaa, että Jumala haluaa estää koston kierteen ja suojella ihmiselämää. Ihminen ei voi loputtomiin kostaa tai tehdä pahaa. Jumala on myös käskenyt esivaltaa ylläpitämään hyvää järjestystä yhteiskunnassa.
Vaikka monet kohdat Vanhassa testamentissa ovat vaikeasti ymmärrettäviä, niin ehkä tärkeintä on muistaa, että kuolema ei ole Jumalan vika eikä tarkoitus. Tämä pätee myös lukiessamme Vanhan testamentin vaikeita tekstejä Israelin sodista. Paavali kertoo kuoleman alkuperästä: ”Synnin palkka on kuolema.” (Room 6:23) Ihmisen synti toi kuoleman maailmaan! Syyttömiä syntiin eivät olleet Kanaanin kansatkaan. Abrahamille lausuttu profetia antaa ymmärtää, että Joosuan johdattaessa kansaa luvattuun maahan syntivelka oli viimein täyttynyt ja Jumalan kärsivällisyys ehtynyt. ”Ja neljännessä polvessa sinun jälkeläisesi palaavat tänne takaisin; sillä amorilaisten syntivelka ei ole vielä täysi.” (1.Moos. 15:16)
Toinen syy kansojen hävittämiseen oli Jumalan kansan varjelu väärältä jumalanpalvelukselta: ”Etteivät muut kansat opettaisi teitä tekemään kaikkia niitä kauhistavia tekoja, joita he ovat tehneet palvellessaan jumaliansa, ja ettette te rikkoisi Herraa, teidän Jumalaanne, vastaan.” (5 Moos 20:18) Jumala haluaa varjella kansaansa Israelia, koska pelastussuunnitelmansa tähden, joka toteutuu tämän kansan kautta. Kuolema ei ole Jumalan vika, päinvastoin! Jumala on se, joka Israelin ja pelastushistorian kautta valmistaa pelastuksensa Jeesuksen Kristuksen kautta antamaan syntisille ihmisille uuden elämän. Tämän pelastuksen Jumala antaa meille, kuolemalla itse ristinpuulla: ”Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.” (Room 6:23)
