Mitä eroa on himolla ja halulla?

Kysymys:

Mikä on himon ja halun ero? Mitkä halut ovat luonnollisia ja hyväksyttäviä, mitkä taas syntisiä ja tuomittavia? Voiko himoa poistaa?

Vastaus:

Täytyy muistaa, että halu ja himo ovat suomen kielen sanoja, joille ei ole ihan tarkkoja vastineita Raamatun alkukielissä, hepreassa ja kreikassa. Suomessa halu on aika neutraali sana ja voi tarkoittaa mielitekoa tai pyrkimystä, mutta myös kiihkoa tai himoa. Ihmisellä voi olla halu hyvään tai pahaan.

Raamatun mukaan ihmisellä on monia luonnollisia haluja, joissa ei ole sinänsä mitään pahaa. Paavali mainitsee tällaisina haluina naimisiin menemisen, erilaisten ruokien syömisen ja ruumiin harjoittamisen (1. Tim. 4:1–6). Jumala on asettanut ihmiseen tarpeen ja halun syödä ja juoda, pitää huolta kehostaan ja luoda seksuaalinen suhde toista sukupuolta edustavaan ihmiseen. Ensimmäiselle naiselle Jumala sanoi: ”mieheesi on sinun halusi oleva” (1. Moos. 3:16). Seksuaalisuus on hyvä ja positiivinen asia.

Halun tyydyttyminen on elämää kantava asia: ”Pitkä odotus tekee sydämen sairaaksi, mutta täyttynyt halu on elämän puu”, ”tyydytetty halu on sielulle suloinen” (San. 13:12, 19). Kyllä me saamme ”tarttua”, ”maistaa” ja ”koskettaa” (Kol. 2:21–22). Sellaisen kieltäminen ei ole kristillisen ajattelun mukaista. Luomakunta on annettu meille käytettäväksi ja nautittavaksi, muttei omistettavaksi ja riistettäväksi.

Niin suomen kuin heprean ja kreikan kielessäkin voidaan toki puhua ”pahasta halusta” tai ”synnillisestä halusta”. Se ei suuntaudu tarpeiden tyydyttämiseen Jumalan asettamalla tavalla, vaan kohdistuu vääriin asioihin tai ihmisiin. Syöminen voi muuttua mässäilyksi tai ahmimiseksi, juominen ryyppäämiseksi, kehon hoitaminen asketismiksi tai ruumiin palvonnaksi ja seksuaalisuus itsekkääksi nautinnonhaluksi.

Tällöin Jumalan hyvät lahjat vääristyvät. Ne eivät enää ylläpidä elämää vaan alkavat vahingoittaa sitä. Mässääminen, ryyppääminen ja ruumiin laiminlyöminen aiheuttavat sairauksia, seksuaalisuuden vääristyminen taas ihmissuhdeongelmia, syyllisyyttä ja monenlaista henkistä pahoinvointia. Raamatun ihanteena on  šalom, rauhan ja tasapainon tila elämässä ja suhteessa lähimmäisiin ja Jumalaan. Synti estää šalomin toteutumisen.

Lihan himot johtavat Paavalin mukaan haureuteen, saastaisuuteen, irstauteen, epäjumalanpalvelukseen, noituuteen, vihamielisyyteen, riitaan, kateellisuuteen, vihoihin, juoniin, eriseuroihin, lahkoihin, kateuteen, juominkeihin, mässäyksiin ja muihin sen kaltaisiin (Gal. 5:19–21), siis sekä hengellisiin, moraalisiin että sosiaalisiin ongelmiin.

Johannes puolestaan tiivistää, että tästä maailmasta ovat ”lihan himo, silmäin pyyntöä ja elämän korskeus” (1. Joh. 2:16). Jumalattoman ihmisen mielenkiinto kohdistuu omien itsekkäiden nautintojen toteuttamiseen, ei Jumalan tahdon tai lähimmäisen tarpeiden palvelemiseen.

Himo on sekä suomen kielessä että Raamatun kielissä pääsääntöisesti kielteinen asia. Myönteisenä se on vain kohdissa Luuk. 22:15, Fil. 1:23 ja 1. Tess. 2:17, joissa se tarkoittaa kiivasta halua hyvään. Muuten himolla ymmärretään yleensä sitä, että ihminen elää intohimojensa tai synnillisten halujensa varassa eikä välitä Jumalan käskyistä. Halut muuttuvat himoiksi, kun ne joutuvat synnin, itsekkyyden tai pahojen henkivaltojen käyttöön. Tällaisena himo orjuuttaa ihmisen ja riistää häneltä vapauden.

Raamatun mukaan himo asuu ihmisen sydämessä (Room. 1:24), sielussa (Ilm. 18:14), lihassa eli itsekkäässä mielessä (Room. 13:14; 1. Piet. 2:11; 2. Piet. 2:18; 1. Joh. 2:16), ruumiissa (Room. 6:2) ja silmässä (1. Joh. 2:16). Himon juuri on ihmisen sydämessä eli sisimmässä. Sieltä se leviää ruumiiseen ja silmiin ja alkaa tuottaa pahoja ajatuksia, sanoja ja tekoja.

Jaakob kuvaa tätä prosessia kirjeessään näin: ”Jokaista kiusaa hänen oma himonsa, joka häntä vetää ja houkuttelee; kun sitten himo on tullut raskaaksi, synnyttää se synnin, mutta kun synti on täytetty, synnyttää se kuoleman” (Jaak. 1:13–15). Himo siis sikiää sisimmässä ikään kuin vauva, joka saa alkunsa kohdussa. Sisimmässä himo kasvaa ja vahvistuu kuin sikiö raskauden aikana. Sitten himo syntyy eli aiheuttaa tekoja, joissa paljastuu himon todellinen olemus. Himon aiheuttamat synnit ovat puolestaan kuolettavia, koska ne surmaavat sielun. Siksi himo pitäisi abortoida ennen kuin se syntyy.

Raamatun opetus halusta ja himosta ei pyri antamaan psykologista tietoa tai lisäämään ihmistuntemusta vaan johtamaan itsetutkisteluun ja parannuksen tekemiseen. Periksi antaminen himolle johtaa syntiin ja syntiin jääminen on kohtalokasta. Ihminen on kuitenkin heikko, eikä pysty voittamaan himoa tai syntiä omin voimin. Vain Kristus on synnitön ja pystyy vapauttamaan ja varjelemaan ihmisen, joka turvautuu Häneen.

Raamatun opetuksen mukaan ei meidän tulisi pitää lihastamme niin huolta, että himot heräävät (Room. 13:14). Meidän ei tulisi olla kuuliaisia ruumiin himoille eikä antaa jäseniämme vääryyden aseiksi synnille vaan vanhurskauden aseiksi Jumalalle (Room. 6:12–13). Sen sijaan tulisi meidän kuolettaa maalliset jäsenemme: ”haureus, saastaisuus, kiihko, paha himo ja ahneus, joka on epäjumalanpalvelusta, sillä niiden tähden tulee Jumalan viha” (Kol. 3:5–6).

Miten tämä himojen kuolettaminen on mahdollista? Paavali opetti Timoteusta: ”Pakene nuoruuden himoja, harrasta vanhurskautta, uskoa, rakkautta, rauhaa niiden kanssa, jotka huutavat avuksensa Herraa puhtaasta sydämestä” (2. Tim. 2:22). Uskovien yhteys, seurakunta ja sen jumalanpalvelus, ovat meille tärkeitä välineitä himoja vastaan. Rakkaudellinen yhteys veljien ja sisarien kanssa vahvistaa uskon tiellä ja pitää erossa vääristä teistä. Yhdessä saamme rukoilla kestävyyttä taistelussa ja viedä taakkamme ja lankeemuksemme Jumalan eteen.

Paavalin mukaan ”ne, jotka ovat Kristuksen Jeesuksen omat, omat ristiinnaulinneet lihansa himoineen ja haluineen” (Gal. 5:24). He eivät halua elää oman itsekkään mielensä ja himojensa mukaan, vaan ovat teloittaneet ne. Toisaalta he näkevät syntinsä ristiinnaulittuina yhdessä Kristuksen kanssa, jolloin he saavat lohdutuksen, kun lankeavat syntiin.

Jokaiselle ihmiselle tulee väistämättä Jumalan tahdon vastaisia haluja ja himoja. Ne kumpuavat ihmisen langenneesta mielestä tai Saatanan houkutuksesta. Sille me emme voi mitään, että päähämme laskeutuu tällaisia synnillisiä ajatuksia. Mutta siihen voimme vaikuttaa, ettemme anna tällaisten halujen ja himojen ryhtyä tekemään pesää meidän päämme päälle tai peräti sen sisään. Voimme suoralta kädeltä pyytää Jumalalta anteeksi pahoja ajatuksiamme ja anoa, että Jumala vapauttaisi meidät niistä.

Paras lääke vääriä himoja ja haluja vastaan on siis Jumalan armo, joka näkyy Kristuksen sovitustyössä. Me saamme aina uudelleen ja uudelleen jättää himomme ja myös lankeemuksemme Kristuksen ristin juurelle ja pyytää niitä anteeksi. Vaikka tämä tuntuu nöyryyttävältä eikä tuloksia näytä syntyvän, anteeksipyytäminen, anteeksisaaminen ja anteeksiuskominen ovat meidän tie puhtaampaan, Jumalan mielen mukaiseen elämään: ”Hänen täyteydestään me kaikki olemme saaneet, ja armoa armon päälle” (Joh. 1:16). Kun elämäämme tulee armoa armon päälle, jää pahoille haluille ja himoille vähemmän tilaa.


Evästeasetukset
Ulkoasu: Simo Santala | Wordpress kehitys: Juha Stenroos