Saarnoissa ja hengellisissä kirjoituksissa puhutaan joskus ”halvasta armosta”. Mitä sillä oikein tarkoitetaan? Eikö armo ole aina halpaa, ellei peräti ilmaista. Sehän on Jumalan lahja ihmiselle.
Saksalainen teologi Dietrich Bonhoeffer on kirjoittanut halvasta armosta kirjassaan Kutsu seuraamiseen (saksaksi Nachfolge 1937, suomeksi 1965). Hän eli natsi-Saksassa ja joutui pohtimaan sitä, mitä Kristuksen seuraaminen merkitsee vihamielisessä ympäristössä. Hänen mukaansa me ”käymme tänä päivänä taistelua kalliista armosta” (s. 10).
Bonhoefferin mukaan ”halpa armo on armoa alennusmyyntitavarana, pilkkahintaan tarjottuna anteeksiantamuksena, halpahintaisena lohdutuksena, halpaa sakramenttia; se on armoa kirkon tyhjentymättömänä varastona, josta jaellaan kevytmielisin käsin epäröimättä ja rajattomasti; armoa ilman hintaa, armoa ilman maksua … Halpa armo on armoa opinkappaleena, periaatteena, järjestelmänä; se on syntien anteeksiantamusta yleisenä totuutena, se on Jumalan rakkautta kristillisenä jumala-aatteena. Joka myöntää sen, on jo saanut synnit anteeksi … Tästä kirkosta maailma löytää halvan verhon synneilleen, joita se ei kadu ja joista se vielä vähemmän toivoo vapautuvansa. Sen tähden halpa armo merkitsee Jumalan elävän sanan kieltämistä, Jumalan Sanan ihmiseksi tulemisen kieltämistä … Halpa armo merkitsee synnin eikä syntisen vanhurskauttamista (s. 10).
Halpa armo väheksyy siis synnin merkitystä. Ihminen ei oikeasti kadu syntejään eikä halua tehdä parannusta, vaan hakee armosta vain omalletunnolleen helpotusta, jotta voi jatkaa elämäänsä entiseen tapaan. Bonhoeffer näki tämän natsi-Saksassa, jossa jotkut kristitytkin osallistuivat raakoihin tekoihin, mutta olivat silti olevinaan hurskaita ihmisiä.
Bonhoefferin mukaan armon kustannukset Jumalalle olivat äärettömän suuret. Hän antoi oman, rakkaan, viattoman Poikansa kuolemaan maailman syntien puolesta. Armo on siksi suunnattoman kallista ja sellaisena tulisi ihmisten aina sitä pitää: ”Kallis armo on peltoon kätketty aarre, jonka tähden ihminen menee ja myy iloiten kaiken, mitä hänellä on … Se on kallista, koska se kutsuu seuraamaan; se on armoa, koska se kutsuu seuraamaan Jeesusta Kristusta. Se on kallista, koska se maksaa ihmiselle elämän; se on armoa, koska se vasta lahjoittaa hänelle elämän. Se on kallista, koska se tuomitsee synnin; se on armoa, koska se vanhurskauttaa syntisen” (s. 11-12).
Halpa armo ei ole sellaista syntien anteeksisaamista, joka oikeasti erottaa ihmisen synnistä. Halpa armo on vain meidän omaa armoamme itseämme kohtaan (s. 11). Nykyisinhän on tapana sanoa: ”Ole itsellesi armollinen” tai ”Armahda itseäsi”. Sillä tarkoitetaan vain sitä, ettei tule vaatia itseltään liikaa.
Bonhoeffer sen sijaan sanoo, että ”vain sillä, joka Jeesusta seuratessaan on luopunut kaikesta, mitä hänellä on, on lupa sanoa, että hän tulee vanhurskaaksi yksin armosta”. Luther oli hänen mukaansa tällainen, koska hän oli ensin luopunut maailmasta ryhtyessään munkiksi, ja sitten luopunut itsestään ja omasta hurskaudestaan luopuessaan munkkiudesta ja jättäessään luostarin (s. 18).
Seurakunnassa halpa armo näkyy Bonhoefferin mukaan mm. siinä, että on ”anteeksiantamuksen saarna ilman katumusta, kaste ilman seurakuntakuria, ehtoollinen ilman synnintunnustusta, synninpäästö ilman henkilökohtaista rippiä. Halpa armo on armoa ilman Kristuksen seuraamista, armoa ilman ristiä, armoa ilman elävää, ihmiseksi tullutta Jeesusta Kristusta” (s. 11).
Siksi Bonhoeffer oli surullinen: ”Kansa oli kristillinen, se oli tullut luterilaiseksi, mutta Kristuksen seuraamisen kustannuksella, aivan liian halpaan hintaan. Halpa armo oli voittanut … Kutsua vaativaan Kristuksen seuraamiseen kuultiin yhä harvemmin” (s. 20).
Halpa armo ei lähennä ihmistä Kristukseen vaan päinvastoin loitontaa Hänestä. Se ei myöskään johda kuuliaisuuteen vaan tottelemattomuuteen ja kovuuteen. Kristus ei tule ihmiselle rakkaaksi syntien sovittajana.
Sen sijaan armo kutsuu itsensä kieltämiseen. Bonhoefferin mukaan ”itsensä kieltäminen merkitsee sitä, että tunnemme vain Kristuksen, emme enää itseämme, näemme vain hänet, joka kulkee edellä, emme enää tietä, joka on meille liian vaikea. Itsensä kieltäminen tarkoittaa toisin sanoen vain tätä: ’Hän kulkee edellä, pysy Hänen lähellään’” (s. 53).
Bonhoefferille tällainen Kristuksen seuraaminen maksoi hänen henkensä. Natsit teloittivat hänet Flossenburgin keskitysleirillä 9. huhtikuuta 1945.
Bonhoefferin opetus halvasta ja kalliista armosta on hyvin tärkeä muistutus jokaiselle kristitylle. Kristus kutsuu meitä armollaan uuteen elämään Hänen seurassaan. Armo on kaiken synnin pois pyyhkimistä, mutta se myös johdattaa meidät kuuliaisuuteen ja ristin tielle. Se on jatkuvaa taistelua syntiä, maailmaa ja perkelettä vastaan.
