Aikakirjoissa kerrotaan 1. Aik. 21 Daavidin tekemästä pahasta virheestä tehdä väestönlaskenta. Tästä Jumala rankaisi Israelia, ja enkeli löi miekalla kansaa kuoliaaksi paljon. En ymmärrä, miksi väestönlaskenta oli paha juttu?
Daavidin väestönlaskenta on herättänyt myöhemmissä lukijoissa usein kysymyksiä. Kirjoitusajankohtana ja ensimmäisten lukijoiden aikana asian pahuus on ilmeisesti kuitenkin ollut intuitiivisesti aika selvä, koska sekä 2. Sam. että 1. Aik. mukaan Daavidin kenraali Jooab, joka sai käskyn toteuttaa laskenta, kauhisteli ja esteli laskemista (2. Sam. 24:3–4; 1. Aik. 21:3–6). Jooab ei ollut mikään hurskas mies, päinvastoin häikäilemätön soturi, mutta tajusi asian silti heti pahaksi.
Laskenta oli epäsuora epäilys Herran lupausta kohtaan. Herrahan oli luvannut tehdä Aabrahamin jälkeläisistä luvuttoman ja mahdottoman laskea kuin maan tomu (1. Moos. 13:16), taivaan tähdet (1. Moos. 15:5) ja hiekka meren rannalla (1. Moos. 22:17). Jooab tajusi, että väestön laskenta on epäsuora kritiikki Herran lupausta kohtaan, mikä näkyy Jooabin ensimmäisestä lauseesta Daavidin käskyn kuullessaan: ”Herra lisätköön kansansa, olkoon se kuinka suuri tahansa, satakertaiseksi! … Miksi herrani pyytää tätä? Miksi Israel näin joutuisi vikapääksi?” (1. Aik. 21:3) Niinpä kun kansa laskettiin ensi kerran 400 vuotta aiemmin Mooseksen aikana erämaavaelluksella (laskenta tehtiin vaelluksen aluksi Siinailla, 4. Moos. 2, ja toisen kerran vaelluksen lopuksi Mooabissa, 4. Moos. 26), Herra määräsi, että laskettaessa jokaisen israelilaismiehen on maksettava puolestaan puolen sekelin lunastusmaksu (2. Moos. 30:11–16), ”ettei mikään rangaistus heitä kohtaisi, heistä katselmusta pidettäessä” (2. Moos. 30:12). ”Ota sovitusrahat israelilaisilta ja käytä ne palvelukseen ilmestysmajassa, että israelilaiset johdatettaisiin muistoon Herran edessä teidän henkenne sovitukseksi.” (2. Moos. 30:16)
Daavid, 2. Sam. ja 1. Aik. mukaan, ei käskenyt kerätä lunastusmaksua väestöä laskiessa. Väestöllä ei siis ollut sovitusta arveluttavasta laskennasta eikä Herra muistanut heitä. Siksi väestönlaskusta seurasi rangaistus, kuten 2. Moos. 30:12 ennakoi.
Kertomuksen jatko on ihmeellinen ja näyttää, miten Herra käyttää jopa ihmisten syntiä tehdäkseen pelastustekonsa. Vitsauksen enkeli (rutto) pysähtyi jebusilaisen Ornanin (1. Aik.) eli Araunan (2. Sam.) puimatantereelle. Daavid rakensi siihen alttarin, ja Herra antoi siihen tulen taivaasta (1. Aik. 21:26). Samalla tavalla Jumala oli ilmestynyt erämaavaelluksella ilmestysmajan alttarille, mistä alkoi säännöllinen uhripalvelus ilmestysmajassa (3. Moos. 9). Daavid päätteli ihmeestä, että Herra oli samalla tavalla valinnut nyt pakana Araunalta ostetun tantereen jatkuvaksi jumalanpalveluksen paikaksi. Siksi Daavid alkoi suunnitella temppelin rakentamista juuri sille Herran valitsemalle paikalle: ”Ja Daavid sanoi: ’Tässä olkoon Herran Jumalan temppeli ja tässä alttari Israelin polttouhria varten'” (1. Aik. 22:1). 1. Aikakirjan loppuluvut 22–29 kertovat, mitä valmisteluja Daavid teki rakentamista varten. Hän keräsi valtavat määrät rakennusmateriaalia, katsasti työntekijät, järjesti pappien ja leeviläisten osastot, antoi temppelin piirrustukset pojalleen Salomolle ja käski tämän toteuttaa temppelin rakentamisen, minkä Salomo sitten tekikin (2. Aik. 2–7).
Daavidin väestönlaskussa on vielä sellainen Pyhän Hengen ironia, että kun 1. Aik. 3–9 luetellaan eri heimojen päämiehiä ja lukumääriä, muutamassa kohdassa todetaan, että nämä olivat Daavidin aikana heimojen asuinsijoja (1. Aik. 4:31) tai vahvuuksia (1. Aik. 7:2). Mistäpä muualtakaan 1. Aik. kokoajalla (Esra?) olisi voinut olla tiedossa Daavidin ajan nimiä ja lukuja kuin Daavidin toimittamasta väenlaskusta? Näin Pyhä Henki salli Daavidin pahan työn koitua lopulta niin Herran jumalanpalveluksen, Raamatun muotoutumisen kuin meidän rakentumisemmekin hyväksi. Tässä mielessä Daavidin väestönlaskenta on verrattavissa Jeesuksen Kristuksen kuolemaan. Ihmiset tekivät syntiä ja Saatana sai tahtonsa läpi (vrt. 1. Aik. 21:1), mutta sen kautta Jumala toteutti suunnitelmansa syntisen ihmiskunnan pelastamiseksi ja asetti uuden liiton jumalanpalveluksen: kasteen Kristuksen kuolemaan, sanan rististä, Herran kuoleman muiston ehtoollisessa sekä rukouksen Jeesuksen nimessä.
