Miten olla kristittynä vanhempana antikristillisessä kulttuurissa? Maailmassa raha kerääntyy ei-kristillisille tahoille ja yksi asia miten se näkyy, on että he voi sujautella entistä karkeampaa antikristillisyyttä suunnilleen kaikkeen kulttuurituotantoon. Vanhempana ymmärrän että lapset eivät innostu helposti kristillisistä jutuista, koska kristillisillä tahoilla on entistä vähemmän rahaa yms paukkuja laadukkaaseen mediatuotantoon.
Eräs ystävä neuvoi, että pitää välttää puristamasta mailaa liian kovasti. Miten voin suhtautua rennosti kun kaikessa kulttuurissa rikotaan niin paljon arvostamiani asioita? Ei minulla ole aikaa ottaa jokaista asiaa puheeksi perheessäni ja kun niitä huonoja valtakulttuurin ilmiöitä on niin paljon.
Mistä saisin luottamusta ja iloa kun kasvatukseni pitäminen kristillisenä käy koko ajan hankalammaksi? Haluaisin olla iloinen kristitty aikuinen, jollaiseksi voisin kutsua lapsianikin. Kuka haluaisi äkäisten ja stressaantuneiden vanhempiensa huolia itselleenkin? Olen ajatellut että alkaisin viljelemään kotini seinillä enemmän Raamatun iloisia lauseita, vaikkapa filippiläiskirjeestä, mutten ole vielä saanut aikaiseksi ja epäröin sen saamaa vastaanottoa kotini ja vieraideni taholta.
Kiitos ajankohtaisesta kysymyksestä. Totta on, että ympäröivästä yhteiskunnasta saa yhä vähemmän tukea kristillisessä kasvatuksessa ja ajan henki julistaa kristinuskon vastaisesti.
Ensimmäinen huomio, joka on hyvä tehdä, on, ettei tämä ole Kirkon historiassa suinkaan ainutlaatuinen tilanne. Sitä voisi pitää jopa normaalina. Kristinusko aloitti laittomana uskona Rooman valtakunnassa. Sen jälkeen lukuisissa muissakin maailman kolkissa vallitseva hallinto ja kulttuuri ei ole ollut kristillinen. Tässä suhteessa olemme Suomessa olleet jo pitkään onnekkaassa ja etuoikeutetussa asemassa. Asian voi nähdä myös positiivisena herätyksenä vanhemmille tarttua kutsumukseensa lasten uskonnollisina kasvattajina. Jos haluan lapselleni siirtyvän itselleni tärkeät arvot ja uskon, täytyy nähdä vaivaa enemmän kuin aikaisemmin.
Osut varmasti oikeaan kirjoittaessasi, ettei stressaantuminen ja kiukustuminen auta asiaa. Omaa uskoa ei ole hyvä opettaa negaatioiden kautta. Tulkitsen mainitsemasi mailan puristamisen tavaksi reagoida negatiivisesti ei-toivottuihin opetuksiin ja arvoihin, joita ympäristö puskee perheille ja lapsille. Usein nämä huolet ja varoitukset ovat täysin oikeutettuja. Jos kuitenkin lapsemme kuulevat pääasiassa vain reaktiivisia ja kielteisiä asioita vanhemmiltaan, ei päädytä hyvään lopputulokseen. Sitä tarkoittanee, ettei tule puristaa mailaa.
Pääpaino pitäisi saada siihen, että perhe eläisi avoimen kristillistä arkea yhdessä ja myös puhuisi tärkeistä, syvällisistä ja arvokkaista asioista. Tärkeintä on, että perhe on tavalla tai toisella Jumalan sanan äärellä, sanoisin, vähintään kerran päivässä. Mitä tulee sitten kulttuuri kasvatukseen, on totta, ettei nykykulttuuri anna kovin paljon hyödyllistä siinä. Vanhoissa kirjoissa, tarinoissa ja joskus elokuvissakin on kuitenkin paljon viisautta ja kristillistä moraalia joihin lapsen voi tutustuttaa ja niistä heidän kanssaan keskustella, vaikkeivät nämä teokset olisikaan avoimen julistavia teoksia. Jane Austenilta voi esimerkiksi nuori neito lukea monesta miestyypistä, joiden kelkkaan ei kannata lähteä. Luin myös erään rautaesiripun takana eläneen kertoneen, että heillä luettiin Tolkienin Sormusten Herraa, koska lasten ja nuorten tuli oppia, että Mordor, pahan valtakunta, on todellinen.
Sanot, että haluaisit olla iloinen kristitty. Se on varmasti juuri oikea tavoite. Perheen tulisi pyrkiä elämään Kristuksen ilossa kiittäen ja iloiten Jumalan lahjoista. Jos lapsi tai nuori on kasvatettu arvostamaan ja kiittämään kaikesta siitä, mikä on hyvää, oikein ja kunnollista, hän jo luonnostaan kavahtaa maailman perverssejä oppeja esimerkiksi sukupuolesta tai perheestä, koska ne uhkaavat juuri sitä mikä on oikeata, kaunista ja hyvää. Myös jos perheen perusilme on positiivinen ilo Jumalassa, sopivat ajoittaiset varoitukset paremmin paikalleen eivätkä tunnu mailanpuristamiselta.
Tämä kaikki on tietysti vaikeata. Helpommin sanottu kuin tehty. Joka tapauksessa ratkaisun pitäisi lähteä myönteisen kautta niin, että lapset oppivat mikä on hyvää ja oikein ja siten oppivat myös hylkäämään väärän. Pelkät kiellot ja maailman pahuuden päivitteleminen eivät jotka tapauksessa tuo toivottua tulosta. Raamatun lauseiden ripustaminen seinille, josta kirjoitat, on varmasti juuri oikean suuntainen askel. Vieraiden mielistä ei kannata välittää, sillä emmehän toivo lapsiemmekaan hylkäävän uskoaan ihmispelon tähden.
Aiheesta Inspiraatioksi voi lukea Raamatun lisäksi esimerkiksi Toobitin kirjan (löytyy Raamatun apokryfikirjojen joukosta). Toobit elää keskellä pakanavaltakuntaa sekä suurimmalta osalta luopuneiden juutalaisten parissa. Tässä ympäristössä hänen tulisi kuitenkin siirtää usko seuraavalle polvelle. Toimittaja ja kirjailija Rod Dreher on myös kirjoittanut aiheesta kaksi ansiokasta kirjaa ”Benedict option” ja ”Live not by lies”. Ensin mainitusta löytyy sivuiltamme moniosainen esittely:
