Kysymys: ”Matt. 27:52-53 kerrotaan, että ”monien poisnukkuneiden pyhien ruumiit nousivat ylös. He lähtivät haudoistaan, ja Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen he tulivat pyhään kaupunkiin ja näyttäytyivät siellä monille”. Kuitenkin tiedämme, että Kristus on ”esikoinen kuoloon nukkuneista” (1. Kor. 15:20), ja Hänen ylösnousemuksensa kautta kuolema on voitettu. Miten kyseinen evankeliumin kohta on tulkittavissa?
Evankeliumeista vain Matteus kertoo maanjäristyksestä ja pyhien poisnukkuneiden ylösnousemuksesta, joka tapahtui Jeesuksen kuoleman hetkellä, pitkäperjantaina. Vaikka muut eivät kerro tapahtumista, ovat ne varmoja tosiasioita, koska ne sisältyvät Jumalan sanaan.
Kysyjä ihmettelee sitä, kuinka monien pyhien ylösnousemus saattoi tapahtua jo ennen Kristuksen ylösnousemusta pääsiäisenä. Mutta olihan Jeesus jo eläessään herättänyt kuolleista ainakin Jairoksen tyttären (Mark. 5:21-43, Luuk. 8:40-56), Nainin lesken pojan (Luuk. 7:11-17) sekä Lasaruksen (Joh. 11:1-44). Kaikki nämä kuolleista herättämiset osoittivat ihmisille, että Jumalan valtakunta on heidän keskellään Jeesuksessa Kristuksessa, ja Hän on kuoleman voittaja.
Monesti ajatellaan, että vasta Jeesuksen ylösnousemus oli voitto synnistä, kuolemasta ja Perkeleen vallasta. Kuitenkin jo Vapahtajan ristinkuolema oli tuon voiton hetki. Pääsiäinen todisti tuon voiton tapahtuneeksi ja julisti sitä ihmiskunnalle. Silti jo pitkäperjantai oli voiton päivä ja risti sen paikka. Hän ”kukisti kuoleman ja toi valoon elämän ja katoamattomuuden” (2. Tim. 1:10), ”Hän kykeni kuolemallaan riistämään vallan kuoleman valtiaalta, Saatanalta” (Hepr. 2:14). Tai niin kuin pääsiäistroparissa lauletaan ”Kuolemalla kuoleman voitti ja haudoissa oleville elämän antoi” (VK 90).
Matteuksen evankeliumin kertomus poisnukkuneiden pyhien ylösnousemuksesta on siis sopusoinnussa Raamatun muun opetuksen kanssa. Maanjäristys osoitti, että Jumala oli rajulla tavalla puuttumassa ihmiskunnan elämään. Silloinen maailmanjärjestys synteineen ja kuolemineen oli murentumassa. Kuoleman kalliot halkeilivat ja antoivat sijaa uudelle elämälle.
R. C. H. Lenski kirjoittaa: ”Hänen kuolemansa välitön vaikutus oli tämä hautojen aukeneminen ja pyhien ylösnouseminen. Tämä on siis tuon ihmeen merkitys: se on merkki siitä, että Jeesuksen kuolema voitti kuoleman. Nämä ylösnousseet pyhät todistavat hänen suurta voittoaan. Kuolema ei enää voinut pitää näitä pyhiä haudoissaan” (Interpretation on St Matthew’s Gospel 1943, 1129-1130). Pyhien kuolleista nouseminen julistaa siis ristin voimaa.
Jeesuksella oli valta kuolemaan jo ennen pitkääperjantaita, mistä kertovat nuo kolme kuolleista herättämistä. Pyhien herättäminen puolestaan kiinnittää meidän huomiomme nimenomaan Jeesuksen kuoleman merkitykseen.
Miksi nuo ylösnousseet pyhät eivät kuitenkaan ilmestyneet kenellekään ennen kuin pääsiäisen jälkeen? Jumalan tarkoitus oli, että nuo pyhät todistaisivat epäuskoisille pääsiäisen jälkeen Jeesuksen ylösnousemuksesta. Thurén arvelee, että ”nämä eivät voineet näyttäytyä heti, sillä Jeesuksen itsensä oli oltava ”poisnukkuneiden ensi hedelmä” (1. Kor. 15:20) (Matteuksen evankeliumi 2006, 340).
Mitä nuo ylösnousseet pyhät tekivät pitkänperjantain ja pääsiäisen välillä? Silloin oli sapatti eivätkä hekään liikkuneet, niin kuin eivät muutkaan juutalaiset. He eivät menneet kaupunkiin, Jerusalemiin vaan pysyttelivät sen ulkopuolella. Lenski kyselee aiheellisesti: ”Missä Jeesus oli ilmestymistensä välillä 40 päivän aikana ylösnousemuksen jälkeen? Jumalalla ei ollut mitään vaikeuksia löytää paikka näille pyhille!” (1943, 1131).
Millaisessa olomuodossa nuo ylösnousseet pyhät olivat? He eivät palanneet elämään niin kuin Jairoksen tytär, Nainin lesken poika ja Lasarus. Pyhät eivät siis tulleet jatkamaan elämäänsä maan päälle, kunnes taas kuolisivat. Ei, vaan he nousivat samanlaiseen ylösnousemuselämään kuin Kristus. Lenski sanoo, että ”heidän sielunsa palasivat taivaasta ja yhdistyivät jälleen heidän ruumiisiinsa, mutta ei niin että he voisivat elää tämän maan päällä. He nousivat kirkastuneessa ruumiissa, sellaisessa jonka mekin saamme viimeisenä päivänä” (1943, 1130).
Mitä näille pyhille sitten tapahtui? Yleensä ajatellaan, että heidän otettiin taivaaseen, kun he olivat täyttäneet todistajan tehtävänsä. Tapahtuiko tämä Jeesuksen taivaaseenottamisen yhteydessä vai joskus muulloin, sitä me emme tiedä (Lenski 1943, 1130-1132).
Keitä nämä pyhät olivat? Ilmeisesti he olivat vanhan liiton pyhiä. Niitä, jotka jo edeltäpäin olivat panneet toivonsa tulevaan Messiaaseen ja uskoneet Jumalan lupauksen Hänestä. Jeesus sanoo, että ”Aabraham … riemuitsi siitä, että oli näkevä minun päiväni; ja hän näki sen ja iloitsi” (Joh. 8:56). Paavalikin puhuu niistä, jotka jo ”ennalta” panivat toivonsa Kristukseen (Ef. 1:12). – Noiden monien pyhien ylösnousemus julistaa meille kaikkien pyhien herättämistä aikojen lopulla.
Ks. myös ylösnousemus.
