Kristinuskon mukaan usko on Jumalan lahja, jonka hän sanassa ja sakramenteissa vaikuttavan Pyhän Henkensä kautta. Jumalan sana on uskon elinvoima ja siksi terveellisen uskonelämän peruspilari on läheisyys Jumalan sanan kanssa. Uskonpuhdistaja Martti Luther puhuu monesti Jumalan sanan viljelystä. Viljelijä voi järjestää suotuisat olosuhteet kasveilleen, mutta lopulta kasvun antaa Jumala.
Kristitty kuokkii ja lannoittaa silloin, kun hän ei laiminlyö Jumalan sanaa niin kuin vähäkatekismuskin opettaa: ”Meidän tulee pelätä ja rakastaa Jumalaa niin, ettemme halveksi saarnaa ja Jumalan sanaa, vaan pidämme sen pyhänä, mielellämme sitä kuulemme ja opimme” (3. käskyn selitys). Katekismus antaakin hyvät eväät oman uskon hoitamiselle. Päivä tulisi päättää ja aloittaa Jumalan sanalla. Luther ohjeistaa, että noustessaan Jumalan lapsi siunaa itsensä pyhällä ristinmerkillä ja rukoilee ainakin uskontunnustuksen ja Isä meidän rukouksen. Toki aikaa on hyvä varata sen verran, että ehtii avata Raamatun ja ehkä rukoillen lukea katekismusta. Itse olen kokenut esimerkiksi kymmenen käskyn päivittäisen lausumisen ja rukoilun erittäin hyödylliseksi. Näin tehden kristitty aivan kuin reunustaa päivän askareensa ja kokoelämänsä Jumalan sanalla. Jumalan sanasta ja sen kautta hän ymmärtää mihin hänet on luotu, mitä pitää pyytää anteeksi, mistä kiittää ja mitä pyytää Jumalalta.
Henkilökohtaisten aamu- ja iltarukousten, Raamatun tutkimisen ja muun sellaisen lisäksi luovuttamatonta on seurakunnan elämä ja yhteinen jumalanpalvelus. Kristinusko ei ole yksityisurheilua. Jumalanpalvelus eli messu on oikeastaan pääasiallinen paikka, jossa uskoa hoidetaan, sillä messussa Herra itse laskeutuu sanassaan palvelemaan ja hoitamaan laumaansa Hengellään syntien anteeksiantamisessa. Sen lähemmäksi ihminen ei voi päästä Jumalaa kuin, että Kaikkivaltias antaa ruumiinsa ja verensä meidän syötäväksemme ja juotavaksemme syntien anteeksisaamiseksi. Tästä Jumalan huolenpidosta katekismus opettaa: ”Tässä kristikunnassa hän antaa minulle ja kaikille uskovaisille joka päivä kaikki synnit runsain määrin anteeksi, herättää viimeisenä päivänä minut ja kaikki kuolleet ja antaa minulle sekä kaikille uskoville Kristuksessa iankaikkisen elämän. Tämä on varmasti totta.” (Uskontunnustus: kolmannen uskonkappaleen kohdan selitys)
Viimeiseksi, mitä tulee uskon hoitamiseen, ovat uskovaiset ystävät kullan arvoisia. Varsinkin nuorille ihmisille on tärkeätä, että heillä olisi uskovia kavereita, joilta saa tukea ja rohkaisua. Erilaiset nuortenillat ja muut sellaiset ovat hyvä paikka kohdata toisia Jeesukseen uskovia.
Kun ihminen näin viljelee elämässään Jumalan sanaa, saattavat ei uskovat kaverit tulla itsekin kyselemään, sillä usko ei jää näkymättömäksi. Tärkeintä on kuitenkin pitää katse Jeesuksessa. Ilman häntä en pysty mihinkään. Toisaalta hän voi kaiken ja tekee työtänsä minunkin kautta. Joissakin suuntauksista todistamisesta tehdään lain vaatimus ja ihmisen teko Jeesukselle, mikä saattaa ihmisen lain alle ja ahdisuksiin. Jumala ei kuitenkaan asettanut meitä orjuuteen vaan elämään iloisesti Herrassamme Jeesuksessa kiittäen kaikesta siitä, mitä hän on puolestamme tehnyt. Ei silti ole ollenkaan hullumpi ajatus esimerkiksi rukoilta Jumalalta hyviä ja luonnollisia tilaisuuksia kerota kavereille Jeesuksesta tai kutsua seurakuntaan. Ei-uskovien ystävien puolesta on luonnollisesti hyvä myös rukoilla.
