Sekä Vanhassa että Uudessa Testamentissa kerrotaan monista kuolleista herätetyistä. Mistä tulee sitten sanonta, että Jeesus Kristus on esikoinen kuolleista heränneistä?
Kuolema on Raamatun mukaan seurausta synnistä (Room. 6:23). Syntiinlankeemuksen myötä kuolema tuli koko ihmiskunnan osaksi, ja jokainen ihminen hankkii omilla synneillään vain lisää perusteita kuolla. Ihminen ei kykene vapautumaan kuolemasta, niinkuin hän ei pysty pelastamaan itseään myöskään synnistä.
Vanhassa testamentissa kerrotaan kolmen ihmisen heränneen kuolleista profeettojen kautta (1.Kun. 17, 2.Kun. 4., 2.Kun. 13). Jeesus herätti kolme kuollutta (Luuk. 7, Luuk. 8, Joh. 11). Myös apostoli Pietarin ja apostoli Paavalin kautta tapahtui kuolleista herättäminen. (Apt. 9 ja Apt. 20) Näille kaikille tapauksille oli yhteistä se, että kuolleista herännyt palasi takaisin siihen elämään, jota hän oli elänyt jo aiemmin. Raamattu ei pääsääntöisesti käytä näistä tapahtumista sanaa ylösnousemus (Heb 11:35 on poikkeus.) Herätetyt palasivat vanhaan elämäänsä samassa ruumiissa ja synnin vaikutuksen alaisuudessa. He eivät siis vapautuneet kuolemasta, vaan kuolisivat myöhemmin jälleen.
Jeesuksen ylösnousemus oli toisenlainen. Hän nousi kuolleista kuoleman vallan voittajana. Kuolemalla ei ollut enää mitään valtaa ylösnousseeseen. Jeesuksella oli ylösnousemusruumis, joka oli yhtäältä entisen kaltainen, tunnistettava ja kosketettava, mutta kuitenkin toisenlainen, läpi lukittujen ovien kulkeva ja taivaaseen astuva. Tästä ylösnousemusruumiin erilaisuudesta Paavali opettaa korinttolaiskirjeessä. (1.Kor. 15:35–49)
Apostoli Paavali julistaa, että “Kristuksen piti kärsimän ja kuolleitten ylösnousemuksen esikoisena julistaman valkeutta sekä tälle kansalle että pakanoille” (Apt. 26:23). “Ylösnousemuksen esikoisuus” on yhtäältä juuri sitä, että Jeesus on ajallisesti ensimmäinen (kreikan “prootos”) ylösnoussut. Toisaalta kyse on siitä, että juuri Jeesuksen ylösnousemuksen kautta avautui muillekin tie pois kuolemasta. Jeesus on ylösnousemuksen esikoinen, mutta hän ei ole ainut ylösnouseva. Hänestä ylösnousemus alkoi, ja hän valmisti ylösnousemuksen ja iankaikkisen elämän koko ihmiskunnalle. Apostolit “julistivat Jeesuksessa ylösnousemusta kuolleista” (Apt 4:2, korostus lisätty).
Kolossalaiskirjeessä Paavali käyttää samankaltaista ilmausta: “Ja hän on ruumiin, se on: seurakunnan, pää; hän, joka on alku, esikoinen (“proototokos” = “ensiksi syntynyt”) kuolleista nousseitten joukossa, että hän olisi kaikessa ensimmäinen” (Kol. 1:18). Kuolleista nouseminen yhdistetään tässä syntymiseen. Ylösnousemus on uuteen elämään syntymistä, ei vanhaan palaamista.
Jeesus opettaa, että viimeisenä päivänä kaikki ihmiset nousevat ruumiillisesti kuolleista – toiset elämän ylösnousemukseen ja toiset tuomion ylösnousemukseen (Joh 5:29). Jälkimmäinen tarkoittaa iankaikkista kadotusta, toista kuolemaa, niille, jotka torjuvat Jeesuksen. Sen jokainen ihminen on omilla pahoilla teoillaan ansainnut. Elämän ylösnousemus kuuluu niille, jotka ovat kasteen kautta liitetyt Jeesuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen ja jotka uskossa turvaavat häneen omana Vapahtajanaan. He ovat vastaanottaneet syntiensä anteeksiannon, eikä heitä koske enää mikään kadotustuomio. (Room. 6, 1.Piet. 3:21, Room. 8:1)
Ilmestyskirjan mukaan “Autuas ja pyhä on se, jolla on osa ensimmäisessä (“prootos”) ylösnousemuksessa; heihin ei toisella kuolemalla ole valtaa” (Ilm. 20:6). Iankaikkisesti elävä autuas ja pyhä on se, joka on kasteensa kautta liitetty ensimmäiseen ylösnousemukseen eli Jeesuksen ylösnousemukseen ja uskossa turvaa häneen. Hän on jo syntynyt uuteen elämään Kristuksen kanssa eikä hänen tarvitse elää kuolemaa peläten. Jeesus itse lupaa: “Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut. Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä (=iankaikkisesti) kuole.” (Joh. 11:25–26)
