Rupesin lukemaan Raamattua – ja olen syvästi kiitollinen siitä, että olen kristitty, kun olen lukenut kolmatta ja neljättä Mooseksen kirjaa. Jumalan juutalaisille asettamat vaatimukset ovat raskaan suuret, ja ne aiheuttavat ahdistusta jopa luterilaisessa lukijassaan. Mutta kysymykseni kuuluu, pitäisikö juutalaisten edelleen noudattaa kolmannen ja neljännen Mooseksen kirjan kehotuksia ja sääntöjä (mm. synti- ja tuliuhrit) vai ovatko ne lakkautettu jossakin kirjassa ennen Malakian kirjan viimeistä lukua, jonka jälkeen alkaa Uusi testamentti (ottaen tietenkin huomioon sen asian, että juutalaiset eivät tunnusta Jeesusta vaan elävät Vanhan testamentin säännösten mukaisesti).
On iloista kuulla että luet Raamattua kiitollisin mielin. Lyhyt vastaus kysymykseesi on, ettei juutalaisten ole pakko noudattaa Mooseksen lakia pelastuakseen. Paavali kirjoittaa, kuinka Jumalan vanhurskaus Kristuksessa on nyt ilmoitettu ilman lakia: ”Mutta nyt Jumalan vanhurskaus, josta laki ja profeetat todistavat, on ilmoitettu ilman lakia, se Jumalan vanhurskaus, joka uskon kautta Jeesukseen Kristukseen tulee kaikkiin ja kaikille, jotka uskovat; sillä ei ole yhtään erotusta.” (Room.3:21-22) Jatkossa Paavali ottaa esimerkin Abrahamista ja muistuttaa, kuinka hänet katsottiin vanhurskaaksi, vaikkei tämä ollut vielä ympärileikattukaan (Room. 4). Toisin sanoen hänet oli julistettu vanhurskaaksi ilman Mooseksen lakia uskon perusteella. Näin tässä asiassa ei ole Paavalin mukaan mitään uutta, vaan se on juuri sitä vanhurskautta josta ”laki ja profeetat” todistivat. Galatalaisille Paavali vetoaa, ettei Abrahamille annettuja lupauksia saata myöhemmin annettu laki kumota (Gal. 3:17). Paavalin mukaan Mooseksen laki oli vartioinut Jumalan kansaa antiikin palvelijaorjan tavoin täysi-ikäisyyteen. ”Niinmuodoin on laista tullut meille kasvattaja Kristukseen, että me uskosta vanhurskaiksi tulisimme. Mutta uskon tultua me emme enää ole kasvattajan alaisia.” (Gal.3:24-25)
Edellä kuvattu vanhurskaus ilman lakia on tietysti tarkoitettu sekä juutalaiselle että pakanoille. Monet Paavalin maamiehet torjuivat tämän vanhurskauden Jeesuksessa. Tästä Paavalilla oli suuri suru (Room. 9:1), sillä jos nämä jäisivät Kristuksen ulkopuolelle, he jäisivät myös pelastuksen ulkopuolelle. Tästä näkökulmasta on oikeastaan yhdentekevää noudattaako uskomaton juutalainen lakia vai ei, jos hän kieltää lain Herran. Jos ihmisellä ei ole Jeesusta, hänellä ei ole Jumalan edessä mitään.
Jeesukseen uskovaisen juutalaisen ei siis ole pakko noudattaa Mooseksen lakia pelastuakseen. Monille kristityille juutalaisille laista ja sen tavoista luopuminen oli ja on ehkä edelleenkin täysin mahdoton ajatus. Seurakunnassa näiden, joita Paavali kutsuu ”heikoiksi”, tuli saada rauhassa pitää tavoistaan ja laeistaan kiinni ilman, että muut tuomitsisivat heitä. ”Heikkouskoista hoivatkaa, rupeamatta väittelemään mielipiteistä. Toinen uskoo saavansa syödä kaikkea, mutta toinen, joka on heikko, syö vihanneksia.” (Room 14:1-2) Vastaavasti myöskään lakiin pitäytyvät eivät saaneet tuomita toisia siitä, etteivät nämä noudattaneet ruokasääntöjä tai ympärileikkausta tai muuta sellaista.
Kysyt, onko käskyt lakkautettu Malakiaan mennessä. Vanhassa testamentissa ei Mooseksen käskyjä ei lakkauteta. Tosin Jumala itse hävittää kyllä VT:ssä temppelin Baabelin kuningasta käyttäen, mikä tietysti estää lain määräämien uhrien toimittamisen. Profeetta Jeremia puolestaan puhuu uudesta liitotsta, jonka Jumala tekisi kansansa kanssa. Uusi liitto merkitsee uutta sopimusta, ehtoja ja sääntöjä. Heprealaiskirjeen kirjoittaja selittää viitaten Jeremiaan: ”Sanoessaan ”uuden” hän on julistanut ensimmäisen liiton vanhentuneeksi; mutta se, mikä vanhenee ja käy iälliseksi, on lähellä häviämistään” (Hepr. 8:13). Jo Vanhassa testamentissa Jumala oli solminut ennen Mooseksen lakia liittoja esimerkiksi Aadamin, Nooan ja Abrahamin kanssa, näissä oli paljon samaa, mutta oli erojakin eivätkä esimerkiksi määräykset ja velvollisuudet olleet samat kuin Mooseksen laissa. Kaikki nämä kuitenkin pelastuivat uskon kautta lupauksen siemeneen eli Jeesukseen.
Mooseksen laki ei kuitenkaan ole menettänyt merkitystään. Ensinnäkin Jeesuksen mukaan kaikki kirjoitukset Mooseksesta lähtien opettavat hänestä. ”Ja hän alkoi Mooseksesta ja kaikista profeetoista ja selitti heille, mitä hänestä oli kaikissa kirjoituksissa sanottu. ” (Luuk. 24:27) Uuden testamentin kansa ei uhraa polttouhreja, mutta esimerkiksi juuri nämä VT:n uhrit saarnaavat Jeesuksesta, johon ne osoittavat. Tällä tavalla me Paavalin sanoin ”vahvistamme lain” (Room. 3:31). Lisäksi Uusi Testamentti puhuu uskovista kuin uhripapeista, jotka uhraavat Jumalalle mieluisia uhreja. Näin VT uhripalvelus löytää täyttymyksensä Kristus-ruumis-temppelissä, eli Kristuksen seurakunnassa, jossa Herran omat uhraavat kiitosuhreja Pyhässä Hengessä Kristuksen kautta Isälle. ”Uhratkaamme siis hänen kauttansa Jumalalle joka aika kiitosuhria, se on: niiden huulten hedelmää, jotka hänen nimeänsä ylistävät. Mutta älkää unhottako tehdä hyvää ja jakaa omastanne, sillä senkaltaisiin uhreihin Jumala mielistyy.” (Hepr. 13: 15-16)
